keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kriisistä kriisiin

Oltiin pari vuotta sitten Sateenkaariperheiden perhevalmennuksessa ja ohjaaja sanoi silloin (en muista mihin liittyen), että osa teistä ei tule saamaan lasta. Ei oltu käyty yhdessäkään hoidossa mutta ajattelin automaattisesti, että se pari ollaan me. No luonteeni on hieman pessimistinen, joten tuollaisia pelkoja ja ajatuksia minulla on melkein kaikista uusista asioista. Palaan silti usein ajatuksissani tuohon hetkeen. Oliko se kuitenkin alitajuinen tieto tulevasta? Siitä ettei kannata lähteä tähän juttuun.

Muutama kuukausi sitten vaimoni sanoi, ettei enää halua tulla äidiksi. Maailmani romahti, vaikka olin sitä osannut jo pitkään pelätä. Sovittiin että harkitaan asiaa vielä muutama kuukausi. Nyt ne kuukaudet ovat menneet ja uuden keskustelun lopputulos on molempien halusta ero.

Nyt siis 34v. yksin ja ilman lasta. Ei tän näin pitänyt mennä kuitenkaan.

20 kommenttia:

  1. Voi ei! Otan osaa! :(

    Kun oltiin yritetty lasta muutama kuukausi, niin sanoin ystävälleni että pelkään että ei onnistu. Ystäväni sanoi että älä nyt tuollaisia puhu, että tottakai onnistuu. Sanoin että joku se on aina, jolla ei onnistu. Niin siinä sitten kävi, että raskaaksi tuleminen kesti 4,5 vuotta. Muistan vieläkin sen hetken ja tilanteen kun juttelin tuon ystäväni kanssa. Vuosien varrella se kävi mielessä monet kerrat. En tiedä onko kaikilla tuollaisia ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Luulen että kaikilla tulee noita ajatuksia, ne vaan haihtuvat ja unohtuvat nopeaan jos asiat sujuukin hyvin. Ihanaa kun kuitenkin tulit lopulta raskaaksi!

      Poista
  2. Oivoi, olen niin pahoillani :(
    Nyt on varmasti rankkaa aikaa, paljon voimia tähän syksyyn ja tulevaan! <3

    -Nipsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, voimia tarvitaan, mutta kyllä tästä noustaan vaikka olo onkin kuin märällä rätillä.

      Poista
  3. Olen pahoillani. Paljon on eteesi tullut kannettavaa :( Olette monasti olleet mielessäni näinä hiljaisina kuukausina. Voimia omille poluillenne!

    VastaaPoista
  4. Voi ei, olen pahoillani <3 sama on minulla käynyt näinä vuosina mielessä että, entä jos meille ei vain koskaan tule lasta. Ja aina se palaa mieleeni. ymmärrän tunteesi. Voimia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tsemppiä myös teidän tuleviin yrityksiin.

      Poista
  5. Olipas ikävä uutinen. Voimia eron keskellä.
    Olet ollut mielessäni paljon ja olen innolla odottanut, että jatkaisitte hoitoja ja toivonut, että pääsisit toteuttamaan haaveesi perheestä.

    Naisena olemme etuoikeutetussa asemassa, ettei perheytymiseen välttämättä tarvita sitä toista osapuolta. Oletko miettinyt mahdollisesti lapsia itseellisenä vanhempana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ihana kuulla, että ollaan oltu ajatuksissa.

      Olen kyllä miettinyt yksin lapsen hankkimista, mutta vahvana vaihtoehtona voisi olla myös apilaperheen perustaminen. :) Tavalla tai toisella meinaan jatkaa yrittämistä. Tai ainakin nyt olen sitä mieltä.

      Poista
    2. Ihana kuulla susta, mutta uutiset eivät olleet kivoja. :( Olen tosi tosi pahoillani! Toivottavasti lapsi vielä siunaantuu elämääsi tavalla tai toisella. ❤️ Kaikkea hyvää tulevaan!

      Poista
    3. Kiitos Anni hyvistä toiveista <3

      Poista
  6. Olen todella pahoillani puolestasi! Toivon, että kaikesta huolimatta löydät vielä oman polkusi perheen perustamiseen. Onneksi vaihtoehtoja on monia. Itse olen 33-vuotias nainen joka suunnittelee hoitoihin hakeutumista yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän tässä harkita seuraavia askeleita. Voipi olla, että hoitoihin sitä itsekkin päädyn yksinäni.

      Poista
  7. Onpa ikävä kuulla! Olen pahoillani puolestasi. Olisi vielä mukava lukea blogista, miten kuljet tästä eteenpäin. Onnea omaan uuteen alkuun! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä varmasti ielä silloin tällöin kirjoitan.

      Poista
  8. Toivotan paljon voimia ja toivoa!

    VastaaPoista
  9. Voi, olen kovin pahoillani teidän puolestanne =( Pitkään olen tätä blogia seurannut, ja todellakin olisin toivonut sille erilaisen suunnan. Mutta elämä on hankalasti hallittavissa ja ennakoitavissa. Itsekin muistan juuttuneeni jostain lukemaani tutkimustietoon, että hedelmöityshoidot auttavat 80% niihin hakeutuneita, ja olin aivan vakuuttunut kuuluvani sitten siihen 20 prosenttiin, jonkunhan pitää sitäkin lohkoa edustaa... Puhuin siitä jopa lääkärillemme, ja hän lohdutti että yleensä siihen lohkoon kuuluvat ovat reilusti yli 40-vuotiaita tai sitten sellaisia ihmisiä, joilla on tosiaan jokin suurempi "vika", mikä suorastaan estää raskautumisen. Muistan myös jossain vaiheessa hoitoja alkaneeni ymmärtää hyvin pariskuntia, joilla hoidot keskeytyvät, kun parisuhde hajoaa alta... =( No, meille ei niin käynyt, vaikka enemmän tai vähemmän lähellä on ollut, en silti toivoisi sitä kenellekään, sen verran suurta romahdusta ja muutosta se merkitsee. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä, vaikka kriisin keskellä siltä ei välttämättä ihan tuntuisi, toivon sydämestäni että sinun ja teidän kohdallanne tämä toteutuu. <3

    VastaaPoista