lauantai 25. helmikuuta 2017

Erään kirppiksen elämänkaari

Bussimatkani varrella on lastenvaatekirpputori. Lähes jokainen arkipäivä näen sen bussin ikkunasta mutta koskaan en ole siellä käynyt. No miksi olisinkaan? Muistan elävästi kun näin kirpputorin ensimmäisen kerran. Tutulle reitille oli ilmestynyt värikkäät teippaukset ikkunoihin ja kyltti, että muutaman päivän päästä on avajaiset. Mulle oli reilu viikko aiemmin tehty inseminaatio ja se oli just niitä päiviä kun olin ihan varma, että nyt on napannut. Uusi lastenvaatekirppis tuntui hyvältä enteeltä. Pystyin kuvittelemaan itseni sinne, ensiksi ison mahan kanssa ja lopulta vauva vaunuissa. Kirppis kun on niin kätevästi bussimatkan varrella. Joka kerta kun vieläkin menen bussilla kirppiksen ohi muistan miltä se positiivinen toiveikkuus tuntui ja aina se vaan kourasee ikävästi vatsanpohjasta. Onpa niitäkin bussimatkoja ollut kun on täytynyt tuijottaa tiukasti ikkunasta ulos, ettei kanssamatkustajat huomaa, että itken.

Pari päivää sitten huomasin, että kirppis on tyhjillään. Jollain tavalla se tuntui todella pahalta. Mä en koskaan saanut mahdollisuutta elää sitä haavekuvaa ja parantaa juuri sitä kyseessä olevaa haavaa. Samalla se korosti kuinka kauan tässä on mennyt ja kuinka kauan tulee vielä menemään. Kokonaiset yrityksetkin syntyy ja kuolee ja tämä asia vaan junnaa samassa pisteessä.

Vaikka tuntuukin haikealta tämän vauva-asian takia niin muuten elämässä menee aika hyvin. Uusi lääke toimii kuin unelma ja hoitovaste on jo tässä vaiheessa melkein 90%. Viimeinen kuukausi on ollut todella työntäyteinen ja olen ollut ihan älyttömän kovilla, mutta henkisesti olen voinut aika hyvin. Muutama huono uutinen on tähänkin väliin mahtunut. Ensinnäkin se, että lääkäri sanoi olleensa vähän turhan optimistinen lääkkeen käytöstä raskauden aikana. Käytännössä lääke pitää siis lopettaa hyvissä ajoin ennen yrittämistä. Toinen huono uutinen liittyy isäni vakuutuksiin, joilla kuvittelimme rakentavamme äidin ja isän talon loppuun. Vakuutusyhtiö päätti olla myöntämättä sitä. Se oli myös raha jolla piti kustantaa IVF. Täytyy miettiä uudestaan raha-asioita sillä mulla myös vähenee työt nyt keväällä todella paljon ja kesän olen työttömänä. Toivottavasti jotain ilmaantuu.

Tuossa kun vielä kuviteltiin raha-asioiden olevan hyvällä tolalla ostettiin reissu syksylle. Oon siitä kyllä tosi iloinen. En varmasti olis uskaltanut laittaa siihen rahaa jos olisin tiennyt mikä tilanne kohta on. Ihanaa kun jotain josta haaveilla ja jota suunnitella.

Semmoista siis tänne. Vieläkin välillä mietin tämän blogin lopettamista mutta sitten muistan kuinka paljon itseäni on helpottanut tieto siitä, etten ole ainoa jolla on vaikeaa tämän asian kanssa. Enköhän mä tänne silloin tällöin kirjoittele.

1 kommentti:

  1. Kiva lukea kuulumisia, älä lopeta bloggailua (vaikka tiedän kyllä tunteen kun junnaa vaan samassa pisteessä ja tuntuu, että ei ole mitään mistä kirjoittaa) :)
    Hyvä, että uusi lääke toimii eikä syksyn matkakaan kuulosta ollenkaan pahalta!
    Me kans ollaa mietitty jos syksyllä lähtis espanjaan, mutta katsotaan nyt.

    VastaaPoista