lauantai 12. marraskuuta 2016

Kyl tää täst.

Otin ohjat käsiini ja päätin, että minähän selviän tästä.  Olin just ollut äitiä hoitamassa viikon kun hän toipui leikkauksesta ja heti maanantaina oli lääkäriaika. Menin sinne ja purskahdin vaan suorilta itkemään. Jotenkin viikon reippaus teki sen, etten pystynyt yhtään hillitä itseäni. Kerroin sitten kaiken vaikka tarkoitus oli puhua vaan mun ihosta. Lääkäri oli aivan ihana ja se sai mut vaan itkemään entistä enemmän. Sain kiireellisen lähetteen ihopolille ja patistuken ottamaan yhteyttä kriisikeskukseen.

Nyt alkaa asiat olemaan jo vähän järjestyksessä. Kävin kriisikeskuksessa juttelemassa ja sain paljon ajattelemisen aihetta. Pahin paniikki on ohi mutta ikävä kyllä mieleen alkaa nousta ihan uusia asioita jotka kaipaa käsittelyä. Mietin vielä miten niiden kanssa jatkan. Pääsin myös jo ihopolille ja tulin sieltä todella iloisena pois. Aloitan tammikuussa ihan uuden biologisen lääkkeen, joka pitäisi olla todella tehokas ja mikä parasta, sitä ei tarvitse lopettaa raskautta yrittäessä. Itseasiassa biologiset lääkkeet kehittyvät niin kovaa vauhtia ja tutkimus on edistynyt niin pitkälle, että mitään biologista lääkettä ei tarvitse lopettaa yrittäessä. Itseasiassa jos tilanne on paha niin lääkkeellä voi olla vaikka viimeiselle kolmannelle saakka. En malta odottaa, että pääsen tuikkaamaan niitä piikkejä mahamakkaroihin!

Äitini on olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa. Leikkaus oli rinnan säästävä ja se meni tosi hyvin. Vielä ei ole tietoa jatkohoidoista mutta ainakin äitini vaikuttaa todella positiiviselta. Itselläni on kyllä kivi vierähtänyt sydämeltä tämän asian suhteen. Äitini selvästi selviää henkisesti tosi hyvin tässä tilanteessa.

Lapsiasia ei tunnu myöskään ihan niin kipeältä just nyt. Muistan taas, että yrityksiä oli tosiaan vasta 6 ja on aivan mahdollista, että saadaan se oma lapsi vielä. Se että pystyn käyttämään lääkkeitä yrittämisen ajan on ihan älyttömän helpottava tieto. Se, että iho menee vaan pahempaan ja pahempaan kuntoon koko ajan ilman, että siitä saa mitään vastinetta on nimittäin todella turhauttavaa.

Nyt vaan pitää saada tämä paino laskuun, joka varmasti helpottuu kun saan mielialani paremmaksi ja ihoni paremmaksi eli jatkuvan tulehdustilan rauhoittumaan. Veikkaan, että mulla on vähän selvitettävää oman pääni kanssa vielä, mutta ainakaan en enää pelkää jatkuvasti menettäväni itsehillintäni.

6 kommenttia:

  1. Voi että, onpa ihana kuulla äitisi leikkaus meni hyvin ja että olet saanut tukea. Ja miten hienoa että uusi lääke ei ole esteenä raskauden yrittämiselle! Vaikka ei heti olisi aloittamassakaan yritystä uudestaan, on varmasti henkisesti helpottavaa tietää, että ei tarvitse välttämättä valita ihon terveyden ja raskauden yrittämisen välillä! :)

    VastaaPoista