tiistai 25. lokakuuta 2016

Samaa kurjuutta


Mietin jo täällä onko mitään järkeä kirjoittaa kun tää on vaan niin synkkää. Mä en enää tunne kuuluvani tänne ja tää blogi onkin jotain ihan muuta mitä sen piti olla. En uskonut, että kirjoitan vuosia siitä kuinka sitä lasta ei tule. Tavallaan en edes halua kirjoittaa kaikkea paskaa kun joutuisin siinä vellomaan. Mielummin yritän ajatella positiivia asioita. Niitä vaan on niin vaikea nähdä juuri nyt. Tuntuu, että kuka tätä enää haluaa lukeakkaan kun ei vaan etene. Menee vaan takapakkia.

Vaimo päätti, ettei halua enää yrittää tulla raskaaksi. En voi siitä olla huonona. Surullinen olen silti. Nyt sitten ajatus on odottaa vuosi ja mennä IVF:ään. Miksi vuosi? No siihen on monta syytä. 1. Mä oon aivan todella väsynyt, enkä usko kestäväni pettymyksiä just nyt. 2. Aikaa on tosi vähän. 3. Mä oon lihonut 30 kg, joista viimeiset 10 tässä parissa kuukaudessa. Ne pitää saada pois. 4. Mun iho on huonossa kunnossa. Siis TOSI huonossa kunnossa. Haluan olla vuoden lääkkeillä, jotta olisin hyvässä kunnossa.

Just nyt huolehdin mun äidistä, joka toipuu rintasyöpäleikkauksesta mutta pikkuhiljaa yritän taas pystyä huolehtimaan itsestänikin. Tuntuu oudolta kun joka päivä menen eteenpäin, käyn töissä ja huolehdin asiosta. Pyrin olemaan ajattelematta mitään ikävää, koska pelkään mitä tapahtuu jos päästän ajatukseni harhailemaan. Tätä mun suojakuorta alkaa vaan ikävästi murtamaan se, että mulla on fyysisesti niin huono olla. Sitä on vaikea selittää miltä tuntuu kun yötä päivää kutittaa, kirstää ja kirvelee . Mitä pahemmalta tuntuu henkisesti, sitä huonommaksi iho menee ja sitä pahemmalta tuntuu myös henkisesti. En voi olla enää huomioimatta sitä ja samalla tuntuu vyöryvän tietoisuuteen kaikki muutkin murheet.

Pari päivää sitten soitin ihopolille ja yitin saada ajan. Olin laiminlyönyt edellisen kontrolliajan varaamisen valeraskaus/pettymyshöyryissäni ja mulle sanottiin, että tarvitsen uuden lähetteen. Purskahdin vaan itkuun kun muistin kuinka vaikeeta se oli saada julkiselta puolelta ekallakin kerralla ja vain vaivoin sain itkun kuriin, että pääsin töihin. Seisoin kivikasvoisena vielä bussipysäkilläkin ja kyyneleet valui pitkin poskia. Yritin pakokauhuisesti miettiä jotain ihan muuta, jotta saisin padon takaisin paikoilleen.

Varasin netin kautta yksityiselle ajan ja toivon, että saan lähetteen helposti. Tällä hetkellä ainoa lohduttava ajatus on, se että pääsisin takaisin biologisille lääkkeille. Lääkkeet siis lopetin kaksi vuotta sitten koska niitä ei voi käyttää kun yrittää lasta tai on raskaana. Voi kuinka toiveikas silloin olin. Tuntuu niin tuskalliselta ajatella, etten tiennyt silloin tästä mitään.

Mä oon vähän ristiriitaisissa tunnelmissa tästä blogista. En oo ihan varma kuinka tätä jaksan päivittää. Haluanko vuoden aikana kirjoittaa jostain muusta kun tästä lapsiasiasta ja onko siitä aiheesta hirveesti sanottavaa. Täytyy katsoa.

16 kommenttia:

  1. Saa jotenkin sanattomaksi tämä sinun postaus. Olet isojen valintojen edessä. Elämässä kuuluu olla asioita joista ei ole valmis tinkimään, kuuluu olla unelmia.
    Toivottavasti palaset loksahtavat kohdalleen. Niin ne yleensä tekevät, tavalla tai toisella.
    Muista kuitenkin elää ja nauttia elämästä. Jos se ei onnistu nykyisessä elämäntilanteessa, niin mieti rohkeasti muita ratkaisuja. Joskus pitää vain ottaa askel tuntemattomaan.

    VastaaPoista
  2. Olen tosi pahoillani! :( Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin! ❤

    VastaaPoista
  3. Voimia kovasti! <3 Itsekkin voin samaistua tuohon blogimaailmassa ulkopuoliseksi olemiseen, kun aina vaan on odottaa odottamista ja silti niin ei vain käy. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ihme blogipersoonan identiteettikriisi. Kiitos tuesta!

      Poista
  4. Voimia ja jaksamisia kovasti <3 Blogimaailman ulkopuolisena oleminen on tullut myös minulle tutuksi, mutta yritän kirjoittaa blogia oman jaksamisen takia. Toivottavasti sinusta tullaan täällä vielä kuulemaan ja elämä alkaisi näyttämään pikkuhiljaa valoisammalta <3

    VastaaPoista
  5. Voi ei, kurja kuulla, että nyt kävi näin! Olen todella pahoillani, on kyllä ihan kohtuutonta mitä kaikkea olet joutunut kestämään tämän vuoden aikana. Toivon kovasti, että äitisi paranee ja että teidänkin lapsihaaveet toteutuvat lopulta.

    Näin itsekin monta vuotta lasta yrittäneenä toivon, ettet kokonaan poistu blogimaailmasta, mutta ymmärrän hyvin, jos haluat pitää taukoa kirjoittamisessa. Minusta on hienoa, että on myös niitä blogeja, joissa ei tulla raskaaksi heti ekojen inseminaatioiden jälkeen, sillä se on todellisuutta, että osalla kestää pidempään, ja osalla on ikäviäkin kokemuksia ja takaiskuja matkan varrella. Naisparien lapsettomuus on kuitenkin sellainen asia, josta en ole lukenut oikeastaan koskaan blogimaailman ulkopuolella, ja minusta aihe on todella tärkeä! Blogit on tärkeä vertaistuki meille, joilla kestää pidempään.

    Minusta kuulostaa hyvältä, että yrität nyt pitää huolta itsestäsi ja aloitat taas lääkkeiden käytön, ja menette sitten IVF:ään vuoden päästä, jolloin toivottavasti teillä tärppää pian, eikä sinun tarvitse olla ilman lääkkeitä pitkään ennen raskauden alkamista. :) Vuosi tuntuu todella pitkältä ajalta nyt, mutta toivon mukaan se menee teilläkin yllättävän nopeasti - mehän jouduimme myös keskeyttämään hoidot vuosi sitten minun sairastumiseni takia, ja nyt vuosi on jo mennyt! Tärkeintä on yrittää keskittyä hyviin asioihin hoitotauon aikana, ja pyrkiä tekemään asioita niin, että ne edistävät omaa henkistä hyvinvointia. Minulle tämä tarkoitti sitä, että jouduin pitämään taukoa blogimaailmasta, jossa muiden projektit etenivät ja oma oli jäissä. Nyt jälkeenpäin harmittaa vain se, etten missään vaiheessa tehnyt selkää päästöstä, että pidän taukoa, ja ilmoittanut siitä blogissa, sen sijaan mietin monesti, että pitäisi kirjoittaa, mutta en kuitenkaan kirjoittanut, joten todellisuudessa vaan katosin. No, joskus käy niinkin, eipä sille enää mitään voi, tuntuu vaan pahalta lukijoiden puolesta.

    Vaikka en ole vuoteen mitään kommentoinut, olen kyllä lukenut kaiken mitä olet kirjoittanut, ja toivon kovasti, että saan lukea jatkossakin. <3

    Paljon voimia teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä on myös hyvä, että on niitäkin bogeja joissa projekti kestää kauemmin tai jopa päättyy niin, ettei lasta tule. Varmasti itsekkin tulen tätä jatkmaan. Kiitos paljon tuesta ja rohkaisevista sanoista. <3

      Poista
  6. Olen tosi pahoillani vastoinkäymisistä, niitä teillä on nyt kyllä riittänyt. Toivon että et katoa blogimaailmasta kokonaan, mutta ymmärrän hyvin että tauko yrittämisestä on varmasti nyt paikallaan, jotta voitte keskittyä fyysiseen ja henkiseen toipumiseen ja aloittaa sitten kaikella tapaa paremmissa merkeissä yrityksen uudestaan. Toivon niin kovasti että teillä tärppää heti ensimmäisellä IVF-yrityskerralla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan! Enköhän täällä pyöri vaikken niin aktiivinen enää olisikaan. :)

      Poista
  7. Voimia! <3 Liika on liikaa ja jossain vaiheessa täytyy pistää peli seis ja keskittyä oman itsensä hoitamiseen. Oli se henkisen tai fyysisen puolen tai molempien korjaamista.
    Pystyn hyvin samaistumaan siihen tunteeseen, että onko blogilla mitään merkitystä, kun ei pääse kertomaan sitä iloista plussauutista. Olen myös itse huomannut, että itselleni ovat tärkeimpiä ne blogit, joissa käydään samoja asioita ja tunteita läpi, joita itsekin käyn.
    Luen mielelläni niitä blogeja, joissa ollaan päästy eteenpäin ja saatu lapsi. Mutta omaa oloa ja tunteiden käsittelyä auttaa se blogien ns. vertaistuki.

    Joskus tietysti on pakko pitää taukoa ja antaa koko asian olla, silloin ei tee mieli kirjoitella mitään lapsentekoblogia. Itse olen miettinyt vuoden taukoa hoidoista ihan mahdollisena ja oikeastaan ihan hyvänä vaihtoehtona. Voi olla, ettei sinä aikana toki tule kovin aktiivisesti kirjoitettua. Mutta joskus tulee mieleen asioita ja herää tunteita, joista haluaa kertoa "jollekin". Ja blogi voikin olla siihen oikea väylä.

    Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Liika on tosiaan liikaa ja olen ilonen siitä, että tajusin sen itsekkin. Mulle on myös tärkeimpiä ne blogit joissa joissa on samankaltaisia kokemuksia. Varsinkin niinä vaikeina hetkinä.

      Poista