maanantai 12. syyskuuta 2016

Tässä sitä taas ootellaan

Viime viikon keskiviikkona sain whatsApp-viestissä kuvan hymynaamasta ja viestin, että huomenna mennään inssiin. Sattui todella sopivasti ovulaatio juuri sille ainoalle päivälle joka meille oli aikataulullisesti mahdollinen. Nyt vaan toivotaan, että hyvä tuuri jatkuu. Mentiin vähän riskillä koska oikeastaan mitään tutkimuksia ei oltu tehty. Kaikki näytti kuitenkin lupaavalta vaikkakin munarakkula oli jo ehtinyt puhjeta.

Tää on jännä tunne. Nyt on meidän seitsemäs yritys mutta henkisesti tuntuu ekalta. Ja onhan tää ihan erilaista. Paine onnistua ei ole raskaana mun harteilla vaikka onnistumista kovasti toivonkin. Vähän hakusessa tän blogin kanssa mitä tänne kirjoitan. En halua kauhean tarkkaan kirjoitella vaimon henkilökohtaisia juttuja lääkärikäynneistä ja omat ajatukseni tästä kaikesta ovat vielä vähän levällään. Eiköhän tämä blogikin tässä pikkuhiljaa muotoudu uuteen uomaan.

Hidasta tämä odottaminen on tässäkin asemassa. Viisi päivää vasta takana! Ihanaa kuitenkin, että säästyn niiltä ainaisilta valeraskausoireilta.

10 kommenttia:

  1. Oi, toivon niin kovasti että teillä nyt tärppäisi! Yhtä hidasta sen testipäivän odottaminen on tosiaan sosiaalisen äidinkin roolissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Tällä hetkellä onneksi kuitenkin poissa se rasittava tuntemuksien tutkailu. Saattaa kuitenkin olla, että huomisesta lähtien tulee tarkkailtua vaimoa vähän tiiviimmin kun alkaa olemaan mahdollisen kiinnittymisen aikoja. Ehkä kuitenkin yritän pitää suuni kiinni enkä jatkuvasti kärtä miltä tuntuu. :D

      Poista
  2. Täällä on kaikki peukut ja varpaat pystyssä! Toivon niin kovasti, että nyt olisi teidän vuoro. :)

    VastaaPoista
  3. peukut pystyssä täälläkin! :)

    VastaaPoista
  4. Kovasti tsemppiä!!! :) Kunpa nyt onnistuisitte!

    VastaaPoista