tiistai 30. elokuuta 2016

Sosiaalisen äidin ensiaskeleet?

Nyt se tapahtui. Kelkka on kääntynyt ja se olinkin minä, joka istuin ultrassa puolisoni pään vieressä ja kyselykaavakkeeseen ei tarvittu minulta yhtäkään vastausta. Tilanne oli erikoinen, hieman surullinen (minulle) mutta  kuitenkin helpottunut ja positiivisen odottava.

Meillä on yhäkin sama aivan ihana lääkäri. Ensimmäisenä otti minut todella hyvin huomioon ja juteltiin meidän päätöksestä ja sanoi vielä, että olisi se jo meidän vuoro. Juteltiin meidän toiveista ja aikataulusta. Sanottin, että mahdollisimman pian. Saattaa siis olla, että tehdään ensimmäinen inssi jo tässä kierrossa jos verikokeissa ei löydy mitään hälyyttävää. Maanantaina vaimo alkaa tikuttamaan ovista ja jos plussa tulee hyvään aikaan niin eiköhän me se inssi tehdä.

Puhuttiin lahjoittajasta ja siitä halutaanko käyttää samaa ja halutaanko, että sisaruksilla olisi mahdollisesti sama lahjoittaja. Tajuttiin, ettei oltu edes puhuttu koko asiasta. Sovittiin lääkärin kanssa, että jos löytyy sopiva lahjoittaja, jolla on riittävästi olkia varastossa että molemmille riittää niin sitten valitaan se, mutta jos sellaista ei löydy niin sekin on ihan ok. En osaa suhtautua tuohon biologiseen yhteyteen mitenkään ehdottomasti. Tavallaan se olisi ihan kiva mutta ei välttämätöntä. Lääkäri lupasi etsiä meille sopivan mahdollisimman pian.

Voi kumpa tämä onnistuisi nyt helposti ja nopeasti. Ei voi olla niin huono tuuri, että molemilla on vaikeuksia!

perjantai 26. elokuuta 2016

Ja taas mennään!

Me ei sitten aikailtu. Maanantaina suunnittelukäynti ja toiveet siitä, että ensi kierrossa inssi. Nyt tuntuu vaan ihanalta. Tämä on parasta vastapainoa suruun ja hautajais- ym-järjestelyihin. Toive uudesta elämästä, mutta nyt ilman hartioilla painavaa stressiä ja pelkoa epäonnistumisesta ja pettymyksistä.

Tällä kertaa meillä ei ole mitään arvuuteltavaa siitä mihin lähdettiin. Mä toivon, että omalla kokemuksellani osaan olla toisen tukena ja apuna. Tietysti itsekin vähän jännittää mitä tulee tapahtumaan ja miltä meidän mahkut näyttää mutta ainakin vielä on hyvin kevyt ja toiveikas olotila.

Paljon mietin isääni ja sitä, ettei koskaan tule tapaamaan mahdollista lapsenlastaan. Se mä tiedän, ettei hänellä olisi ollut mitään ongelmia hyväksyä ei-biologista lasta lapsenlapsekseen. Isäni on alusta saakka suhtautunut minun ei-heterouteeni ja meidän suhteeseen aivan mahtavasti. Surettaa myös se, ettei meidän lapsella/lapsilla tule olemaan kuin yksi isovanhempi eli minun äitini. Vaimoni kuitenkin sanoi, että onneksi se on sitäkin parempi! Myös äidilleni on varmasti helppo ottaa vastaan vaimoni synnyttämä lapsi. Itseasiassa hän sitä jo jossain vaiheessa kysyikin, kun minulla oli vaikeaa, että miksei vaimo synnytä sitä. No jospa ainakin sen ensimmäisen? (hän sanoo sormet ja varpaat ristissä!)


tiistai 23. elokuuta 2016

Huh!

Pohdin tätä tämän hetkistä tilannetta ja tajusin, että mulla ei taida paukut riittää kaikkeen. Mä oon tosi väsynyt ja surullinen mutta pitäisi jaksaa työt, muut sovitut projektit sekä hoitaa isältäni jäänyt sotku. Perinnöksi tuli velkaa ja keskeneräinen talo. Talo on saatava rempattua kuntoon ensi kesäksi ja myytyä. Veikkaan, että vaikka meitä on sitä muutama tekemässä ja järjestelemässä, saan siihen aikaa laitettua ihan riittävästi. Tähän päälle vielä rankat IVF-hoidot ja mahdollisesti raskaus ja vauvavuosi niin en tiedä mikä märkä rätti musta olis enää jäljellä.

Itkin tätä(kin) jo valmiiksi ja pelkäsin, että meidän kaikki mahkut menee jos nyt ei yritetä. Tuntui, että vuoden päästä olen jo liian vanha ja raskaaksi tuleminen on entistä vaikeampaa. Toisaalta myös vauvasuunnitelmista luopuminen tuntui tuskalliselta. Vauvan aika kun todellakin jo olisi. Yllättävä kuolema lähipiirissä myös vahvistaa sitä tunnetta, että ei pitäisi enää odottaa. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Lähes puskista vaimoni varovasti ehdotti, että jos kuitenkin yritetään muutama inseminaatio hänelle! Meille on aina ollut itsestään selvyys, että minä olisin raskaana ja synnyttäisin. Vaimo ei koskaan ole moisista haaveillut vaikka lasta kovasti perheeseen toivoikin. Oltiin kuitenkin puhuttu, että jos raskautuminen olisi mulle mahdotonta niin hän saattaisi harkita uudelleen. Nyt tilanne ei ole täysin toivoton mullekkaan (itseasiassa kaiken pitäisi olla kunnossa) joten olin aika yllättynyt tästä käänteesta. Innostuin heti ajatuksesta ja nyt soitellaan sitten heti klinikalle kunhan vaan vaimolla alkaa uusi kierto. Sovittiin kolmesta inssistä.

Vaikka tiedän, että tämä on hyvä suunnitelma niin onhan se ollut vaikeaa suhtautua mun uuteen rooliin. Yhden päivän jo itkin sitä kuinka joudun luopumaan mun unelmasta olla raskaana. Oltiin jo vaimon kanssa aiemmin puhuttu, että varmaan hankitaan vaan yksi lapsi. Aika paljon tähän päätökseen vaikutti se,että mä ajattelin, etten enää jaksa tätä hoitorumbaa toisen lapsen kanssa. Nyt kuitenkin on vähän toinen ääni kellossa. Jos nyt kävisi niin onnellisesti, että vaimo tulisi helposti 1-3 inssillä raskaaksi niin varmaankin sitten 2018 alussa saatetaan aloittaa mulle se IVF. Silloin kuitenkin olen vasta sen piirun verran alle 35.

Nyt oon vaan ihan tosi inoissani! Vaimo on myös huomattavasti rennompi tyyppi, joten tuskin stressaa ja analysoi samalla tavalla kun mä. Tietysti se tässä saattaa olla ongelma, että vaimo on jo 38. Täytyy kuitenkin yrittää!

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Täällä taas - entistä väsyneenpänä

Suunnittelematon blogitauko on ohi. Kesä alkoi työkiireillä, jatkui kesäkiireillä ja lopulta kun pääsin lepäämään isäni kuoli yllättäen. Nyt siis surullisia kuulumisia täällä päässä.

Suremisen lisäksi tekemistä teettää isäni hoitamattomat asiat, joten tälle lapsi-projektille ei ole riittänyt aikaa tai kiinnostusta. Vaan eipä tästä enää nuorrutakkaan, joten kohta puoliin täytyy taas jotain päätöksiä saada aikaan. Jaksetaanko ja riittääkö rahat marras-joulukuussa aloittamiseen vai odotellaanko suosiolla vielä.

Nopealla silmäyksellä huomasin poissa oloni aikana sekä surullisia että iloisia juttuja tapahtuneen seuraamissani blogeissa. Tsemppiä ja onnea teille! Nyt taidan taas syventyä blogien lukemiseen. Onkin paljon kahlattavaa!