tiistai 28. kesäkuuta 2016

Pari kysymystä lukijalta ja vastaus

"Onko lapsen aika vielä, kun ajoituskin mietityttää noin paljon? Voiko lapsi syntyä huonoon aikaan, ja vielä töiden kannalta?"

Edellisen kirjoituksen kommenteista löytyi tämmöiset anonyymin lähettämät kysymykset. Ne on vaivanneet mua nyt pari päivää, joten ajattelin kirjoittaa kokonaisen tekstin liittyen tähän.

Ihan ensiksi vastaan kysymyksiin. Kyllä, lapsen aika on ollut jo muutaman vuoden. Toiseen kysymykseen vastaaminen on hieman haastavampaa. Kyllä lapsi voi syntyä huonoon aikaan. Kaikilla ei ole mahdollisuutta palkalliseen äitiyslomaan saatika, että työ odottaisi äitiysloman/hoitovapaan jälkeen. Siksi työasioita täytyy joskus (jos se vaan on mahdollista) miettiä myös lasta suunnitellessa. Ihmisen elämässä on myös muita hyvin tärkeitä asioita kuin työ, jotka saattavat verottaa voimia ja aikaa ja lapsen tulo tälläisten asioiden keskelle on haastavaa. Toisaalta elämää ei voi loputtomiin suunnitella ja yhdeksässä kuukaudessa voi tapahtua mitä vaan. Olosuhteita ei voi täysin kontrolloida, mutta joiltain osin voi. Sitä yritän tehdä.

En kiellä, että loukkaanuin kyseisestä kommentista. Koin, että oikeuttani lapsen hankintaan kyseenalaistettiin, koska minulla on muitakin tärkeitä asioita elämässäni. Asioita joista en ole valmis luopumaan tämän projektin takia. Itseasiassa jos jotain olen oppinut tämän puolentoista yritysvuoden aikana on se, että elä elämääsi kuin ennenkin. Älä jätä mitään tilaisuuksia käyttämättä. Tavoittele myös muita haaveita ja löydä uusia. Viimeisen vuoden aikana mä olen saavuttanut joitain sellaisia asioita mitä en uskaltanut toivoa aiemmin (osa näistä toteutuu juuri sillon ensi touko-heinäkuussa). Jollain oudolla tavalla mun pitää kiittää siitä niitä ensimmäisiä pettymyksiä kun inssi ei onnistunutkaan. Tajusin, että selviän tästä vain jos mulla on muutakin odotettavaa elämässä kuin se raskaustestiplussa. Tein suunnitelmia ja tavoitteita ja osa niistä kantoi hedelmää. Lasta ei kuulunut mutta selviän siitä paremmin koska en keskity ainoastaan siihen.

Me ollaan yritetty lasta ajallisesti mielestäni aika kauan. Siihen lisäksi säästettiin rahaa vuosi ennen hoitoja. Kolmen kuukauden lykkäys ei tunnu missään.

6 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Selkeesti kysymyksen esittäjä ei ole hoidoisa käyvä/ lapsettomuudesta kärsivä. Ja hänellä on myös todennäköisesti vakkarityö, johon voi palata heti äippäloman jälkeen. Tai sitten hän on vaan katkera, kun ei ole itse pystynyt suunnittelemaan samalla tavalla elämäänsä, kun sinä pystyt.
    Sinulla on täysi oikeus toimia juuri noin kun toimit. Sehän on vaan tulevan lapsen parhaaksi. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kommentoida tähän, että syyllistyt tekemään ihan hatusta vedettyjä olettamuksia tuntemattomasta ihmisestä,itsekin vieläpä anonyyminä kirjoittaen.

      Poista
  2. Tottakai lapsen yrittämistä saa ja pitääkin suunnitella! Se kertoo nimenomaan harkintakyvystä ja järjenkäytöstä. Ja kuten sanoit, elämässä pitää olla muutakin suurta ja tärkeää, varsinkin jos raskautumisessa kestää (kuten usein käy). Ja esim. meillä suunniteltiin hoitojen aloitus siten, että ehtisin saada sen vakituisen työn ja sitä kautta taloudellista turvaa (tosin työ meni silti sivu suun, mutta raskaus onneksi alkoi). Pää kylmänä vain varsinkin anonyymien kritisoijien suhteen ja hurjasti peukkuja teidän suunnitelmille, jotka kuulostaa hyviltä!

    VastaaPoista
  3. Olen tuo pahainen anonyymi ja pyydän anteeksi, jos kirjoitukseni aiheutti mielipahaa. Ehkä se pikaisesti puhelimesta kirjoitettuna kuulosti töykeämmältä kuin oli tarkoitus. Ei, minulla ei ole vakkarityötä ja kyllä, todellakin ongelmia lastenhankinnassa. Ne tuloksettomat inssit ja jotain häikkää munasoluissa. Ja joo, suunnittelin elämääni kyllä. Jälkeenpäin kaikki ne omat ajatukset siitä, että kesävauva olisi kiva tai että vauva jonkun työprojektin päätteksi olisi järkevää tuntuvat nykyään aika järjettömiltä ja jopa surulliselta kun nykyään antaisi mitä vaan kun saisi sen lapsen milloin vain. Kun näyttää siltä ettei sitä lasta ole välttämättä ole tulossa ollenkaan tai koskaan. veljeni lapsi syntyi yllättäen aikoinaan todella pienenä keskosena ja sitä taistelua vieressä seuranneena todellakin huomasi että asiat vain eivät kulje suunnitelmien mukaan. Olen edelleen sitä mieltä, että jos lapsi syntyy niin loppujen lopuksi, voiko se koskaan syntyä vanhemmilleen väärään aikaan? Ei hänkään, vaikka edes vaunuja ei oltu ehditty hankkia. Toivon edelleen myös onnea ja menestystä lastenhankintaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottamatta sen kummemmin kantaa aiheeseen, halusin vain sanoa, että tiedän, miltä tuntuu, kun ongelmaksi alkaa paljastua munasolujen laatu. Itselläni on samaa ongelmaa myös. Mun hoitohistoria on niin surkeeta luettavaa, että en viitsi edes kertoa siitä enempää, etten masenna ketään entisestään. Sen voin kuitenkin sanoa, että sitkeys ja hoidot palkittiin lopulta <3

      Voimia, jaksamista ja onnistumisia ihan jokaiselle, joka painii lapsettomuusongelmien kanssa!!

      Poista
  4. Suunnittelu on hyvästä, mutta ei liikaa. Meillä oli aikoinaan eka IVF-hoito elokuussa ja alkio saatiin ensimmäistä kertaa siirrettyä vasta joulukuussa. Kierto venyi, keskeytyi, sitten päästiin punktioon mutta hyperstimulaatio esti siirron jne. Mutta jos on ehdottoman huono jos onnistuisi niin kannattaa siirtää.

    VastaaPoista