lauantai 14. toukokuuta 2016

Inseminaatio nro 6.

Eilen oli kuudes yritys. Taas on siis se aika kun ainakin osa mun tietoisuudesta tarkkailee jatkuvasti jokaista pienintäkin tunnetta sisuksissa. Täysin tahtomattani ja jopa huomaamattani. Tiedän, että tää eka viikko menee nopsaan mutta varaudun siihen, että viimeiset päivät on tuskaisia. Ja hyväksyn sen. Ei se muuksi muutu.

Torstaina pistin pregnylin päivällä ja jännitin missä vaiheessa perjantaina ovis tulee ja minkä kokoiseksi follikkeli oli kerinnyt kasvaa ennen irrotuspiikkiä. Perjantaina ultrassa löytyikin kivasti kasvanut 18mm follikkeli vielä puhkeamatta. Itse inseminaatio sujui ongelmitta ja pötköttelin muutaman hetken pöydällä, ennen kuin puin päälleni ja jatkoin matkaa.

Just nyt tuntuu siltä, että joka tunne on jo tunnettu ja tänne kirjoitettu. Ei mitään uutta mistä kirjoittaa. Nyt on vaan se yksi ajatus jäljellä. Toivo.


10 kommenttia: