tiistai 3. toukokuuta 2016

Alkukierron ultra

Huh huh! Vihdoin kotiutuneena Helsingin reissulta! Pakko oli tulla heti raportoimaan veriset yksityiskohdat. Kirjamellisesti.

Lähdin kukonlaulun aikaan aamulla matkaan yksinäni bussilla kohti Helsinkiä. Vaimo ikävä kyllä joutui jäämään töiden takia kotiin. Mulla oli aika epämukava tunne koska menkat olivat tosiaan vielä päällä. Odotellessani ravasin vessassa ja varmistelin, että onhan se vuoto varmasti aisoissa ja lopulta vuoroni tullessa mulla oli ihan luottavainen olo. Juteltiin lääkärin kanssa muutama minuutti ja sitten riisuin housut ja menin pöydälle. Syystä tai toisesta mun kohtu päätti tyhjentää itsensä totaalisesti ja sotkuhan siitä tuli. Onneksi meidän aivan ihana lääkäri pystyy ottamaan asiat huumorilla ja keventämään tunnelmaa. Sanoi, että jos alla oleva metallisaavi riittää, niin meillä ei ole mitään hätää.

Ultrassa näkyi virkeä kohtu joka tyhjensi tehokkaasti itseään ja paljon munarakkuloita odottamassa. Oikealla puolella lääkäri laski 21 ja vasemalla 18. Vieläkin juteltiin kohdun herttamaisesta mallista ja lääkäri syynäsi taas sitä huippukohtaa. Onko se laakea (hyvä) vai terävä (huono). Laakealta se aina vaan näyttää eli ei pitäisi olla hätää.

Vihdoin sain itseni siistittyä ja kasattua ja päästiin juttelemaan hoidosta. Piikitän siis Puregon-nimistä lääkettä kuusi päivää ja maanantaina käyn uudestaan ultrassa. Siellä katsellaan mitä munasoluille kuuluu ja jatketaanko samalla annoksella vai muutetaanko sitä johonkin suuntaan. Oviksen aikaan pistän vielä Pregnylin ja loppukiertoa tuetaan Lugesteronilla.

Kun lähdin lääkäriltä käväsin vielä hoitajalla pistosopetuksessta. Puregonia pistetään kynällä, jota käytetään monta kertaa. Sen käyttö oli onneksi yksinkertaista ja pitäminenkin kivutonta. Verenvuodatusta oli kuitenkin tiedossa lisää, kun hölmöilin neulan poistamisen kanssa ja onnistuin viiltämään sillä itseäni niin pahasti sormeen, että laastari oli tarpeen. Kyllä nolotti.

Voi kumpa tämä olisi nyt viimeinen kerta. Täytyy myöntää, että väsyttää ihan hirveästi nämä hoidot. Oman lisänsä tähän tekee se, että mun iho on ihan kauheassa kunnossa. Lääkärikin taisi vähän ihmetellä ja suositteli, että juttelen tilanteesta ihopolilla. Se on kyllä tarkoituksenikin. Mä haaveilen siitä, että raskausaikana iho on paremmassa kunnossa. Tilastollisesti 50%:lla raskaana olevista proriaatikoista oireet helpottaa raskauden aikana. Ja raskauden ja imetyksen jälkeen saan taas käyttää lääkkeitä. Kun nyt vaan pääsisi edes siihen raskausvaiheeseen!

ps. Tämä on sadas kirjoitukseni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti