maanantai 30. toukokuuta 2016

Kuitenkin kohti uutta

Viimeiset päivät on mennyt aika synkissä tunnelmissa. Kuudes epäonnistuminen alkaa olla jo niillä rajoilla, että uskoni siihen, että kyse on vain huonosta tuurista, alkaa horjua. Pettymys oli niin rankka, että mietin taas kuinka tyhmä olin kun edes lähdin koko hommaan. Monta päivää ruskeana tihkuttava vuoto nosti julmasti aina vaan uudelleen toivoa pintaan, vaikka samalla mun menkkaivut oli niin kovat, että makasin kosteassa maassa ja toivoin vain sulautuvani siihen. Vihdoin ja viimein sunnuntaiaamuyöllä heräsin siihen, että veri tulvii kunnolla ulos. Siihen loppui armollisesti viimeinen typerä toivo ja myös kivut.

Rahat seuraavaan inssiin olisi valmiina ja varmasti menisin siihen jos olisin jo tässä kierrossa päässyt. Mulla on kuitenkin oviksen aikoihin koko viikko töitä, joita en voi siirtää. Sitä seuraava kierto olisi klinikan kesätauolla ja luultavasti sitäkin seuraavan alku. Päästäisiin joka tapauksessa vasta elokuun loppupuolella aikaisintaan yrittämään.

Tehtiin päätös, että säästetään se inssiraha. Se on jo melkein yksi viidesosa siitä mitä tarvitaan. Päätettiin vihdoin lähteä IVF:ään. Otettiin pitkän keskustelun jälkeen hurja tavoite: marras-joulukuussa koko raha koossa. Puoli vuotta aikaa säästää ja valmistautua.

Soitin tänään klinikalle ja kyselin perusteellisesti IVF:stä. Erityisesti tietysti kiinnosti kustannukset. Tarkalleen ei voi arvioida, mutta ainakin nyt on käsitys siitä mitä kaikkea hoito tulee sisältämään ja mitä ne maksaa. En tullut ajatelleeksi että alkioiden pakastus ja säilytyskin tietysti maksaa. Tiesin, että lääkkeet on kalliita mutta kätilö puhelimessa sanoi, että niitä on eri hintaisia ja lääkäriltä voi toivoa edullisimpia. Se on nimeltään Bemfola, jos nyt jotakuta kiinnostaa.

Suunnittelu helpottaa olotilaa mutta tiedän, että tilanne voi vielä muuttua. Tuon rahan kasaan saaminen on joka tapaksessa hyvin haastavaa, saatika jos jotain odottamatonta tapahtuu. Sitten vielä semmoinen pikku seikka, että saatan aloittaa syksyllä opiskelun. Tällä hetkellä tosi ristiriitaiset tunnelmat koko kouluun hausta. Olen varmasti helpottunut jos mua ei hyväksytä, koska se helpottaa tätä projektia. Toisaalta se opiskelupaikan saaminen olisi aivan uskomattoman mahtava mahdollisuus ja olisin varmasti riemuissani siitäkin. Se vaan tarkoittaisi sitä, että raha kerääntyy huomattavasti hitaammin.

Nyt mun tavoitteena olisi olla itselleni armollinen. Vihata vartaloani vähemmän. Ei ehkä yhtään.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Ei tarvinnut testata

Eilen yöllä menkkakivut oli jo niin voimakkaat, että tiesin tämän yrityksen olleen tässä. Nyt aamulla vuotoakin oli jo normaalisti.

Onneksi itkin tän jo eilen ja yöllä. Nyt vaan tyhjä ja toivoton olo. Ei me saada koskaan lasta. Mussa on jotain vikaa. Tää on mun syy.

torstai 26. toukokuuta 2016

Vuotoa!

Nyt mä kyllä tuun hulluksi! Kävin jonkin aikaa sitten vessassa ja paperiin tuli jotain rusehtavaa. Ei tunnu menkoilta... ainakaan vielä. Laitoin eilen illalla viimeisen lugesteronin ja aiemmin menkat on tulleet vasta noin puolentoista vuorokauden päästä.

Tietysti olen lukenut, että vuotoa voi tulla alkuraskaudesta, silti nyt on vähän surullinen olo jo valmiiksi. Itseasiassa tässä kun kirjoitan niin samalla alkaa alaselkäkin vähän juilia menkkamaisesti. Ihan hirvee olo henkisesti. En pysty tekemään mitään. Tarkkailen vaan jatkuvasti miltä tuntuu.

Mulle tuli tänään aikamoiset alleriaoireet/flunssa. Mietin, että pahoinvointi on voinut johtua siitä. Nytkin räkä valuu ja nenää ja vähän silmiäkin kutittaa. Samalla etoo.

Kävin ostamassa tänään ClearBluen puikon. Saas nähä tuleeko sille käyttöä. Päässä vaihtelee toivo ja epätoivo.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Naurattais ellei vähän ärsyttäis!

"Raskausoireita" osa miljoona. Kun pääsin eroon siitä selkäkivusta niin huokasin helpotuksesta, että nyt odottelen ihan rauhassa vaan sinne perjantaille enkä korvaanikaan lotkauta millekään tuntemuksille enää. Kaikki kun tosiaan on jo tunnettu ja sataan kertaan. No okei. Vähän liiottelin.

No eilen sitten touhuilin pihalla ja mulle tuli huono olo. Siis semmonen matkapahoinvointi-huono-olo. Ajattelin, että oon saanu liikaa aurinkoa (vaikkei se koskaan muhun vaikuta niin, oon sentään ollut vuosia ulkotöissä) ja kävin hakemassa lierihatun päähäni. Huono olo tuli aalloittain aamupäivästä alkuiltaan saakka. Tottakai mieleeni pälkähti heti, että voisiko se olla?! Tein parhaani tullakseni järkiini ja sainkin mielikuvitukseni aisoihin.

Tänään sama homma kuitenkin jatkui. Paitsi että mukana oli röyhtäily. Jos huomenna oksennan niin teen ihan varmasti sen raskaustestin!

Luulisi, että tähän menessä on jo tajunnut tän jujun. Mä oon aina varma, että oon raskaana. Kunnes en enää oo. Ihan sama mitä mä yritän järkevänä itselleni sanoa. Syvällä sisällä on se ikuinen optimisti joka vakuuttuu pienimmästäkin merkistä.

Voi kumpa mä ihan oikeesti olisin yksi niistä harvoista joiden raskauspahoinvointi alkaa jo viikolla 3+4!

lauantai 21. toukokuuta 2016

Alaselkäkipu

Raivostuttava alaselkäkipu. Viime kerralla näihin samoihin aikoihin mulla oli yhden illan aika kova menkkakipumainen alaselkäkipu. Siis siinä juuri mahdollisen kiinnittymisen aikoihin tai jälkeen. Tästä johtuen olin hyvin vakuuttunut siitä, että nyt nappasi. No eipä napannut ja tuskin mitään kovin ihmeellistä kiinnittymisyritystäkään oli koska siinä kierrossa muistaakseni testailin jo aika alkuvaiheessa. Puhtaita negoja kaikki.

Nyt tämä alaselkäkipu on palannut ja jomotellut koko päivän. Erityisesti paikallaan seisoskelu saa aikaan alaselkä- ja nivusvihlontaa. Mua ärsyttää. Miksi just nyt pitää jomotella? Onneksi tästäkin "raskausoireesta" on jo kokemusta niin en ala turhaan toivomaan mitään. Mietin, että voisiko tämä liittyä jotenkin Pregnyliin? Molemmilla kerroilla meinaan käytin sitä.

Tällä kertaa meillä ei olekkaan enää niitä kauppanpäällisraskaustestiliuskoja ja ostettujakin on enään 1 jäljellä. Testaan siis vaan kerran. Meinaan testata perjantaina koska lähdetään viikonlopuksi mökkireissulle mun perheen kannssa ja haluan tietää etukäteen. Tarvitsen kuitenkin sen yhden päivän pään selvittelyyn oli tulos mikä tahansa.

torstai 19. toukokuuta 2016

Jos aika kuluu mielestäsi liian nopeasti, yritä tulla raskaaksi

Niinpä niin. Aika matelee. Huomenna vasta viikko inssistä ja voin kuvitella, että se toinen viikko menee vielä hitaammin. Ajan matelusta huolimatta mun mieliala on ollut tosi hyvä. Mä teen töitä parhaillaan omien aikataulujeni mukaan ja on ihanan stressitöntä. Päätin myös ottaa tämän kierroksen oikein rennosti. Join jopa lauantaina pari lasia skumppaa ja vähän olutta juhlissa. Osittain siksi, etten halunnut kiinnittää huomiota juomattomuuteeni ja toisaalta siksi kun vaan halusin.

Mitään oireita ei tietystikkään ole. Jos se hedelmöittyminen onkin tapahtunut niin kiinnityminen on varmaan vielä edessä. Lääkkeistä toisaalta tulikin oire nimittäin järkky rintojen turpoaminen ja kipeytyminen melkeinpä heti oviksen jälkeen.

Käytän nyt ensi keskiviikkoon saakka Lugesteronia. Mun piti aloittaa jo maanantaiaamuna mutta muistin sen vasta illalla. Toivottavasti puolikkaan päivän myöhästyminen ei haittaa.

Vähän oon jo valmiiksi miettinyt mitä jos tuleekin nega. Lohduttava ajatus, että jo heti parin viikon päästä siitä olisi toinen yritys. Toisaalta tosi pelottava ajatus, että se tulisi olemaan mun viimeinen klinikkainseminaatio.

Tavoite on pysyä vielä viikko tyynenä mutta positiivisena. Pitäisköhän testata meditaatiota?

lauantai 14. toukokuuta 2016

Inseminaatio nro 6.

Eilen oli kuudes yritys. Taas on siis se aika kun ainakin osa mun tietoisuudesta tarkkailee jatkuvasti jokaista pienintäkin tunnetta sisuksissa. Täysin tahtomattani ja jopa huomaamattani. Tiedän, että tää eka viikko menee nopsaan mutta varaudun siihen, että viimeiset päivät on tuskaisia. Ja hyväksyn sen. Ei se muuksi muutu.

Torstaina pistin pregnylin päivällä ja jännitin missä vaiheessa perjantaina ovis tulee ja minkä kokoiseksi follikkeli oli kerinnyt kasvaa ennen irrotuspiikkiä. Perjantaina ultrassa löytyikin kivasti kasvanut 18mm follikkeli vielä puhkeamatta. Itse inseminaatio sujui ongelmitta ja pötköttelin muutaman hetken pöydällä, ennen kuin puin päälleni ja jatkoin matkaa.

Just nyt tuntuu siltä, että joka tunne on jo tunnettu ja tänne kirjoitettu. Ei mitään uutta mistä kirjoittaa. Nyt on vaan se yksi ajatus jäljellä. Toivo.


keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Ultra nro 3.

Taas pääsin kurkistelemaan mitä siellä sisuskaluissa tapahtuu. Maanantainahan siellä oli molemmilla puolilla 11mm. follikkelit ja ehdin jo iloita, että kypsyisiköhän niitä kaksi. Ikävä kyllä vaan toinen oli päättänyt kasvaa ja toinen oli jäänyt sinne samaan kokoluokkaan. Oikealta puolelta on kuitenkin tulossa 15mm. follikkeli, joten perjantaille sovimme inssin. Mä pistän vielä tänään viimeiset puregonit ja huomenna päivällä sitten pregnylin. Vähän pieneltähän tuo mielestäni vaikuttaa mutta lääkäri oli sitä mieltä, että perjantaihin mennessä on kyllä kypsä.

Ihanan stressivapaata kun tästä välistä on poissa kokonaan oviksen metsästely. Onhan tää tietty ollut aika projekti ravata joka toinen päivä Helsingissä, mutta onneksi mulla on ollut vapaata. En kyllä ymmärrä miten ihmiset saa nämä hoidot soviteltua aikatauluihin jos on perinteinen 8-16 työ.

Pikkusen meinaa jännitys taas alkaa nousemaan. Yritän kuitenkin pitää stressin ihan minimissä. Oon kyllä tyytyväinen että odotettiin tänne keväälle, koska lopputalvi oli ihan älyttömän kiireinen ja kaiken lisäksi iho oli todella pahassa kunnossa. Nyt muutaman aurinkoisen päivän jäljiltä näyttää ja tuntuu paljon paremmalta.

Onpas muuten ollut mukavaa kun parina viime kertana klinikalla on näkynyt muitakin naispareja!

maanantai 9. toukokuuta 2016

Ultra nro 2.

Kävin tänään uudestaan ultrassa katsomassa miten munikset on reagoinut Puregoniin. Kohdun limakalvo on paksuuntunut hyvin ja molemmilla puolilla on 11mm. follikkelit. Näillä näkymin siis kasvaisi kaksi follikkelia mikä olisikin hyvä myös lääkärin mielestä. Follikkelit ovat kuitenkin niin pienet vielä, että tarvitsevat hieman kypsyttelyä. Piikitän siis vielä huomisen ja keskiviikkona taas ultraan. Täytyy nyt toivoa, että ne pyrähtävät perjantaihin mennessä valmiiksi, jotta saadaan silloin tehtyä se inssi.

Helsingin reissulla vietin myös aikaa ystävien kanssa ja unohdin täysin, että kahdeksalta pitäisi olla kotona piikittämässä. Pistin Puregonin lopulta vasta 22.30 kun pääsin kotiin. Toivottavasti tuo 2 ja puolen tunnin heitto ei ihan hirveästi haittaa.



torstai 5. toukokuuta 2016

Puregon

Olen tässä piikitellyt nyt kolmena iltana 41.7 IU Puregonia. Itse toimenpide on hyvin helppo ja piikittäminen ei satu yhtään. Vähän se tietysti etoo kun pitää iho lävistää jollain esineellä, mutta mä oonkin aika herkkä semmosen suhteen. Ällöttää kaikki verijutut. Tuossa kylläkään ei verta juurikaan edes näy.

Nyt mua alkoi kuitenkin ihan pikkuisen huolestuttamaan kun munasarjoissa tuntuu vähän lievää pistelyä. Vatsa myös turposi nyt illalla. Nyt on kuitenkin vasta kp 7 ja pistoksia vielä 3 päivää edessä ennen seuraavaa ultraa. Jotenkin semmonen pelko, että nuo munikset innostuu vähän liikaakin tuosta lääkkeestä. Onkohan se kuinka mahdollista, että niitä kasvaisi siellä liikaa? En nyt yhtään jaksaisi sitä, että tämä kierto menisi pipariksi. Saatika jotain hyperstimulaatiota. Vaikka ei kai se näin pienellä annoksella voi tulla?

Onko jollain kokemuksia Puregonista? Kuuluukohan nämä tuntemukset asiaan?

tiistai 3. toukokuuta 2016

Alkukierron ultra

Huh huh! Vihdoin kotiutuneena Helsingin reissulta! Pakko oli tulla heti raportoimaan veriset yksityiskohdat. Kirjamellisesti.

Lähdin kukonlaulun aikaan aamulla matkaan yksinäni bussilla kohti Helsinkiä. Vaimo ikävä kyllä joutui jäämään töiden takia kotiin. Mulla oli aika epämukava tunne koska menkat olivat tosiaan vielä päällä. Odotellessani ravasin vessassa ja varmistelin, että onhan se vuoto varmasti aisoissa ja lopulta vuoroni tullessa mulla oli ihan luottavainen olo. Juteltiin lääkärin kanssa muutama minuutti ja sitten riisuin housut ja menin pöydälle. Syystä tai toisesta mun kohtu päätti tyhjentää itsensä totaalisesti ja sotkuhan siitä tuli. Onneksi meidän aivan ihana lääkäri pystyy ottamaan asiat huumorilla ja keventämään tunnelmaa. Sanoi, että jos alla oleva metallisaavi riittää, niin meillä ei ole mitään hätää.

Ultrassa näkyi virkeä kohtu joka tyhjensi tehokkaasti itseään ja paljon munarakkuloita odottamassa. Oikealla puolella lääkäri laski 21 ja vasemalla 18. Vieläkin juteltiin kohdun herttamaisesta mallista ja lääkäri syynäsi taas sitä huippukohtaa. Onko se laakea (hyvä) vai terävä (huono). Laakealta se aina vaan näyttää eli ei pitäisi olla hätää.

Vihdoin sain itseni siistittyä ja kasattua ja päästiin juttelemaan hoidosta. Piikitän siis Puregon-nimistä lääkettä kuusi päivää ja maanantaina käyn uudestaan ultrassa. Siellä katsellaan mitä munasoluille kuuluu ja jatketaanko samalla annoksella vai muutetaanko sitä johonkin suuntaan. Oviksen aikaan pistän vielä Pregnylin ja loppukiertoa tuetaan Lugesteronilla.

Kun lähdin lääkäriltä käväsin vielä hoitajalla pistosopetuksessta. Puregonia pistetään kynällä, jota käytetään monta kertaa. Sen käyttö oli onneksi yksinkertaista ja pitäminenkin kivutonta. Verenvuodatusta oli kuitenkin tiedossa lisää, kun hölmöilin neulan poistamisen kanssa ja onnistuin viiltämään sillä itseäni niin pahasti sormeen, että laastari oli tarpeen. Kyllä nolotti.

Voi kumpa tämä olisi nyt viimeinen kerta. Täytyy myöntää, että väsyttää ihan hirveästi nämä hoidot. Oman lisänsä tähän tekee se, että mun iho on ihan kauheassa kunnossa. Lääkärikin taisi vähän ihmetellä ja suositteli, että juttelen tilanteesta ihopolilla. Se on kyllä tarkoituksenikin. Mä haaveilen siitä, että raskausaikana iho on paremmassa kunnossa. Tilastollisesti 50%:lla raskaana olevista proriaatikoista oireet helpottaa raskauden aikana. Ja raskauden ja imetyksen jälkeen saan taas käyttää lääkkeitä. Kun nyt vaan pääsisi edes siihen raskausvaiheeseen!

ps. Tämä on sadas kirjoitukseni!