torstai 28. tammikuuta 2016

Ei onnistu

Ei tullut kahta viivaa. Ei vaikka kuinka toivoin ja katsoin kirkkaassa valossa ja moneen kertaan. Itkin välissä ja katsoin taas. Yksi puhdas selkeä viiva.

Pelottava tunne siitä, ettei sitä toista viivaa ole koskaan tulossa. Halu luovuttaa mutta silti tieto siitä ettei uskalla. Mitä jos seuraavalla kerralla onnistuu? Tai sitä seuraavalla? Tai ehkä meidän on tarkoitus saada se lapsi vasta sitten kun ollaan jo ihan loppu ja luovutettu. Tai ehkä sitä ei siltikään tule. Ehkä me luovutaan tästä kaikesta ihan turhaan.

Menkat ei oo vielä alkanut mutta en odota ihmettä.

Mietittiin jo vähän mitä tehdään. Vaihtoehtoja on muutama. Mennään keväällä vielä yhteen tai kahteen lääkkeillä avustettuun inssiin, aletaan suoraan säästämään IVF:ään tai yhden-kahden yrityksen jälkeen vaihdetaan hoidettavaksi vaimo. Viimeinen vaihtoehto tuntuu vaikealta. Meille molemmille. Se lapsi olisi silti pääasia.

Nyt yritän keskittyä tähän muuhun elämään. Jätän sen oviksen kyttäämisenkin pois. Ei se sen ihmeellisemmäksi muutu. Haen taas opiskelemaan vaikka sisään pääseminen tarkoittaisikin vielä pienempiä tuloja. Ei voi pysäyttää elämää.

16 kommenttia:

  1. Voi olen todella pahoillani puolestanne! :(

    Tiedän hyvin nuo tunteet joita joudutte parhaillaan käymään läpi. Meillä ollut ihan samaa pohdintaa (sillä erotuksella että meillä ainoastaan minä voin olla raskautuva osapuoli).

    Niin kuin olen aiemminkin kirjoittanut, jälkiviisaana olisin ehkä siirtynyt aiemmin koeputkihoitoihin. Meillä oli aluksi ehdoton kuuden inssin raja, mutta koska aiemmilla kierrolla saatiin lääkkeillä kypystettyä vain yksi follikkeli, halusimme kokeilla vielä kerran tuplatsäänsseillä. Kaksi follia tuli, vauvaa valitettavasti ei. Mutta ainakin kannatan ehdottomasti insseihin tukilääkitystä, vaikka ovulaatio normaalisti tulisikin (mulla ei myöskään ole ollut ongelmaa siinä, ainakaan niin että siitä tiedettäisiin). Itse olisin halunnut saada useammassa inssissä ne kaksi hyvää follia.

    Meillä annettiin neljännessä yrityksessä lugesteron tukemaan kiinnittymistä ja kolmessa seuraavassa tehtiin ovulaatioinduktio (en halunnut lugeja mukaan koska arvelin vian olevan enemmän ajoituksessa kuin kiinnittymisessä). Mutta hyvä tukilääke nekin on varmistamaan, että keltarauhashormoonia varmasti välittyy riittävästi elimistöön. Me alettiin sen 4. yrityksen jälkeen kipuilemaan hormoneista ja oltiin sitä mieltä ettei niitä tarvita loppuinsseihinkään. Silloin lääkäri kuitenkin suositteli, että ehdottomasti ovulaatioinduktio käyttöön, koska ei ole vielä onnistunut luomukierroilla.

    Kaikista näistä neuvoista/kokemuksista huolimatta, te pohditte puolisosi kanssa juuri sellaisen jatkon kun teistä hyvältä tuntuu. Niin kuin kirjoitin Blogikriisi-tekstissäni, aina kaikki eivät ole yhtä nopeasti valmiita rankempiin hoitoihin. Koska ainakin itselläni se pelko on nimenomaan siinä, että entä jos ei näilläkään hoidoilla onnistu? Onneksi kuitenkin useimmat onnistuvat.

    Paljon tsemppejä ja virtuaalihalaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kokemuksista ja tuesta! Tsemppiä myös teille! :)

      Poista
  2. voi ei! :( jaksamista sinne<3, tiiän ton tunteen se on aivan tosi tosi masentava.. :(

    VastaaPoista
  3. Perkele. Mä toivoisin, että osaisin sanoa tähän jotain oikealta tuntuvaa. Mulla ei vähäisellä tietämykselläni ole antaa mitään neuvoja tai vinkkejä eikä niillä edes olisi väliä, koska ootte järkeviä ihmisiä ja ajan kanssa löydätte kyllä vaihtoehdoista oman oikean ratkaisun. Vaikka uutinen on raskas ja pysähdyin heti kun näin otsikon, välittyi tekstistä lopuksi toiveikas tunne ja vahva asennoituminen pettymykseen, koska eteenpäin mennään, tärkeät asiat hoidetaan ja taustalla punnitaan seuraavia vaihtoehtoja. Ootte upeita. Perkele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kannustuksesta, tästä noustaan tavalla tai toisella. :)

      Poista
  4. Oliko nyt dpo12, 13? Meille lekuri silloin sanoi, et testaisin vasta dpo16-18, et viiva näkyy kunnolla. Testasin etuajassa tasan 2 viikkoa inssin jälkeen, viiva oli todella-todella hento haamu. Parissa päivässä vahvistui. Joten, jos pari viikkoo ei oo viel täynnä, mä en pahoittele vielä, vaan toivon teille sitä ihmettä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun toivot ihmettä. :) Ikävä kyllä ne menkat tosiaan tuli heti silloin illalla.

      Poista
  5. Voi harmitus :( Voimia päätöksen tekoon!

    VastaaPoista
  6. Eipä tähän voi sanoa muuta kuin, että olen pahoillani. Minkä tahansa päätöksen teettekin, se on oikea, jos tuntuu kummastakin hyvältä. Onnea kevään koitoksiin ja kouluhakuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, päätöksestä on keskusteltu perusteellisesti ja taidetaan nyt olla tuloksessa. :)

      Poista
  7. Olen pahoillani :( Minäkin toivon vielä sitä ihmettä, sillä itsekin sain ekan haamun vasta pp16 (verikokeenkin mukaan vain hyvin heikosti raskaana). Pp15 tuli vielä tyly "ei raskaana" ja kirves oli heitetty jo kaivoon. Mutta mitä tässä olen monien taivalta seurannut, niin itse suosittelen myös sitä IVF-korttia inssien sijaan, jos vaan yhtään siltä tuntuu tai siihen on taloudelliset mahdollisuudet. Parhaimmillaan yhdellä IVF-hoidolla saa mahdolliset sisaruksetkin pakkaseen ja todennäköisyydet ovat kuitenkin niin paljon paremmat. Tuttavapiirissäni on kolme naista, jotka kävivät jokainen 6-8 inssiä läpi (sillä mitään "vikaa" ei ollut ja ikääkin kaikilla reippaasti alle 35 v.) ja ekalla IVF:llä sitten onnisti heti tuskaisen taipaleen jälkeen. Yksi joutui muuten vaihtamaan klinikkaakin, sillä eivät suostuneet siirtymään IVF-hoitoon. Nyt heistä kaksi odottaa jo toista lasta, jotka myöskin saivat alkunsa heti ekasta pas:sta. Sanomattakin selvää, että jokainen heistä katuu niin montaa inssiä, mutta toisaalta kaikki vaiva ja rahanmeno on ollut sen arvoista, jos sen vauvan saa syliin asti. Voimia ja onnea kevääseen!♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuesta ja kokemuksista. :) Me päätettiin yrittää vielä kaksi inssiä koska IVF:ään ei ole rahaa. Jos näillä ei nappaa niin sitten alkaa pidempi säästökuuri.

      Poista
  8. Luin teidän viestit moneen kertaan mutta vielä en osaa niihin mitään muuta vastata kun kiitos! Kiitos empatiasta, tuesta, neuvoista ja kokemuksista. En tiedä mitä tekisin ilman tätä blogia ja teitä lukijoita. Varmaan tukehtuisin näihin tunteisiin. Tai sitten tukehduttaisin tuon vaimon.

    Mulla alkoi ne menkatkin jo tänään iltapäivällä. Tosi kivuliaasti vieläpä. Jotenkin tuntuu sopivalta, että fyysisestikin sattuu.

    VastaaPoista
  9. Voi ei, oon tosi pahoillani teidän puolesta. Tsemppiä!

    VastaaPoista