lauantai 30. tammikuuta 2016

Positiivinen vaikka hammasta purren!

Eilinen oli synkkä. Ehkäpä synkepi kuin olisi pitänytkään olla. Pystyin ajattelemaan vaan sitä pahinta tulevaisuusnäkymää jossa olen uhrannut vuosia aikaa, tuhansia rahaa, mielenterveyden ja parisuhteen onnellisuuden kunnes lopulta on pakko luovuttaa. Päätös luovuttaa ja elää lapsettomana on ehkä se pahin ajatus kaikista. Se tuntuu tuntui vaan isolta mustalta kuopalta siellä tulevaisuudessa jonne lopulta väistämättä tipahdan.

Ravasin ympäri kämppää ja itkeskelin kunnes oli pakko lähteä töihin illalla ja olla reipas ja iloinen. Kerran itkin vessassa kun kävin hakemassa semmoisen lapsille tarkoitetun Babybjörn-pikkujakkaran, että yletyin kurottamaan. Kiipeääkö kukaan meillä semmoisen päälle ylettääkseen pesemään käsiään?

Tänään olen ollut vihainen. Ärsyyntynyt itseeni, ärsyyntynyt söpöihin vauvamainoksiin, ärsyyntynyt surullisuuteeni sekä tekopirteyteeni. Vihalla selviää eteenpäin mutta se ei ole kovin kummoista elämää, siksipä päätin olla positiivinen. Fake it until you make it.

Tehtiin suunnitelma. Yritetään vielä kaksi inssiä. Otetaan avuksi kaikki lääkkeet mitkä ikinäkään voisi auttaa. Jos ei onnistu niin sitten aletaan säätämään IVF:ään. Jos se ei onnistu niin sitten... no paras onnistua. Voisi olla järkevämpää mennä suoraan IVF:ään mutta meillä ei ole siihen rahaa vielä pitkään aikaan ja mä haluan yrittää mahdollisimman pian uudestaan.

Seuraava inssi voisi olla huhtikuussa jos klinikkapäivät vaan saa soviteltua työaikatauluihin. Siihen mennessä meinaan olla 5 kg kevyempi. Jospa vaikka siitä olisi apua.

ps. Tosiaan ne menkat alkoivat heti torstai-iltana. Olis säästynyt raskaustestin hinta jos olisin vaan ootellu sinne oikeeseen testipäivään perjantaille.

torstai 28. tammikuuta 2016

Ei onnistu

Ei tullut kahta viivaa. Ei vaikka kuinka toivoin ja katsoin kirkkaassa valossa ja moneen kertaan. Itkin välissä ja katsoin taas. Yksi puhdas selkeä viiva.

Pelottava tunne siitä, ettei sitä toista viivaa ole koskaan tulossa. Halu luovuttaa mutta silti tieto siitä ettei uskalla. Mitä jos seuraavalla kerralla onnistuu? Tai sitä seuraavalla? Tai ehkä meidän on tarkoitus saada se lapsi vasta sitten kun ollaan jo ihan loppu ja luovutettu. Tai ehkä sitä ei siltikään tule. Ehkä me luovutaan tästä kaikesta ihan turhaan.

Menkat ei oo vielä alkanut mutta en odota ihmettä.

Mietittiin jo vähän mitä tehdään. Vaihtoehtoja on muutama. Mennään keväällä vielä yhteen tai kahteen lääkkeillä avustettuun inssiin, aletaan suoraan säästämään IVF:ään tai yhden-kahden yrityksen jälkeen vaihdetaan hoidettavaksi vaimo. Viimeinen vaihtoehto tuntuu vaikealta. Meille molemmille. Se lapsi olisi silti pääasia.

Nyt yritän keskittyä tähän muuhun elämään. Jätän sen oviksen kyttäämisenkin pois. Ei se sen ihmeellisemmäksi muutu. Haen taas opiskelemaan vaikka sisään pääseminen tarkoittaisikin vielä pienempiä tuloja. Ei voi pysäyttää elämää.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Oireita, mutta mistä?

Viimeisen kirjoituksen jälkeen sain itseni rauhoittumaan ja nyt olotila onkin suht. positiivisen odottava. Uskon ja toivon, että mahdollinen pettymys tulee olemaan kestettävä. Teki todella hyvää muistuttaa itseään siitä, että joka ikinen kerta olen ollut melkein varma onnistumisesta. Nyt ehkä viimein pystyn näkemään molemmat lopputulokset mahdollisina.

Pystyn ottamaan omat spekulointini huumorilla vaikka haluankin niihin uskoa. Eilinen on hyvä esimerkki. Löysin raskausoireita vaikka mistä, jotkut hieman uskottavampia ja toiset taas melko mielikuvituksekkaita. Näitä olivat mm. hyvä ja rauhallinen mieli (ei pms oloa), rintojen turpoaminen, tunteikas olo lasten keskellä töissä ( :D ), nopeat kivuntuntemukset alavatsassa esim. kumartuessa (veikkaan vatsalihaksia), iskiasmainen alaselkäkipu. Kaiken huipuksi mulla pamahti päälle aivan järkyttävä migreenikohtaus kun pääsin illalla kotiin ja välittömästi muistin, että eräässä seuraamassani blogissa odottaja kärsi migreenistä alkuraskauden aikana. Pari päivää olen myös ollut todella räkäinen ja aivasteleva aamuisin (en taida olla ainoa...).

Sanoinkin vaimolle, että JOS nämä ovat raskausoireita niin toivottavasti loppuraskaus ei ole yhtä vaikea. Migreeni, selkäkipu ja räkäisyys ei ole kiva yhdistelmä.

Kaksi yötä vielä odotettava ennen testaamista. Jos tämä yritys ei onnistu niin suunnitelmissa on taas tauko ja varmasti keskustellaan hyvin perusteellisesti miten jatketaan. Onko inssejä enää järkevä tehdä ja kuinka halukkaita ollaan lähtemään IVF:ään? Kuika paljon esim. lääkkeillä tuettu kierto auttaa onnistumisessa jos mun ovulaatioissa ei varsinaisesti ole ollut ongelmia?

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Piinapäivien piina!

Noni. Löytyihän se semmoinen raskausoire jota en ole vielä kokenut. Nimittäin selkäkipu. Koko eilisillan mulla jomotti alaselkää just samalla tavalla kun menkkojen ekana päivänä. Ja kyllä. Rikoin taas lupaukseni ja googletin. Joten tässä sitä sitä taas ollaan. Raskaana kunnes toisin todistetaan.

Mä olen tosi turhautunut ja ärsyyntynyt itseeni. Hetken ehdin jo kuvitella, että tällä kertaa osaan ottaa rauhallisesti ja tyynesti vastaan kaikki tuntemukset. Se on mun suurin pelko, että olen täysin varma raskaudesta eikä sitä ole koskaan ollutkaan. Joka ikinen tuntemus vain vahvistaa mun varmuutta eikä aivot ota vastaan järjen ääntä. Ja mä oikeesti olen järkevä ihminen!

Kirjaanpas huvikseni oireita mitä mulla on ollut missäkin yrityksessä:

1.
- kipeät rinnat
- herkkä hajuaisti
- huono-olo

2.
- pikku tippa verta paperissa viikko inssistä

3.
- vatsaa nippailee
- rinnat on kipeet
-alaselkää särkee (hei oonhan mä kokenut myös tämän!)

4.
- flussainen olo
- lämmön nousu
- outo euforinen olo
- himo cocikseen

Teki ihan hyvää lukea noita edellisiä yrityksiä. Sain vähän mun päätä pois pilvistä ja hieman realistisemman katsantokannan. Tai itseasiassa just nyt mulla on semmonen olo, että ei tääkään kerta onnistunut kuitenkaan. Haluaisin olla neutraalin positiivinen ja hyväksyä tyynesti kaikki vastaan tuleva mutta se tuntuu mahdottomalta. Päässä velloo jatkuvasti juupas - eipäs taistelu ja mua turhauttaa kun en voi mitenkään vaikuttaa lopputulokseen.

Päätin testata jo torstaina koska mulla on silloin vapaapäivä. Eiköhän se tulos jo 13 päivää inssistä ole luettavissa. Eikä pregnylinkään pitäisi enää vaikuttaa koska pistin sen keskiviikkoiltana ja torstaina siitä on 15 päivää.

Enää neljä päivää.

torstai 21. tammikuuta 2016

Ei tunnu missään

Huomenna on viikko inssistä. Nyt voin rehellisesti sanoa, että aika on mennyt todella nopsaan. Toisaalta se ajan matelu luultavasti alkaa vasta kun H-hetki alkaa lähentyä. Tällä kertaa erikoista on ollut se, ettei ole ollut mitään erikoista. Ei siis edes niitä normaaleja oviksen jälkeisiä oloja. Mulla on yleensä rinnat kipeät ja turvoksissa melkein puolet ajasta. Se alkaa oviksesta ja loppuu muutama päivä menkkojen alkamisesta. Tämä on oikeasti aika häiritsevää ja pahimillaan aika tuskallistakin. Mutta tosiaan, nyt ei tunnu missään.

Positiivinen tyyppi päässä sanoo hyvä vaan, että nyt tuntuu erilaiselta kun yleensä. Sitten taas se pessimisti realisti varottelee ties millä hormoonihäiriöillä. Minä siinä välissä lallattelen sormet korvissa, ja yritän olla kuuntelematta kumpaakaan. Aika hyvin oon onnistunutkin.

Viikon päästä olotila on luultavasti aika tuskainen. Mietin jo valmiiksi miltä tuntuu mennä perjantai-illaksi töihin kummassakaan tapauksessa. Onneksi töissä ei ole hirveästi aikaa ajatella omia juttuja.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Viides inseminaatio

Keskiviikko iltana pistin Pregnylin ja plussa tuli torstaina aamulla. Tunnustelin jatkuvasti tuntemuksia alavatsalla koska pelkäsin, että ovis tulee liian aikaisin. Torstaina ei tuntunut vielä mitään mutta perjantai aamuna alkoi pieni jomotus. Huvittavaa kyllä mutta mitä lähemmäs Helsinkiä vaimon kanssa päästiin niin jomotus vaan koveni ja lopulta huipentui kunnon menkkakipumaisiin nippailuihin kun istuimme kahvilassa klinikan vieressä. Vähän epäileväisesti suhtauduin näihin ovisoireisiin ja mietin, että varmasti kyse on kuitenkin jostain suolitukoksesta koska muuten olisi hieman liian sopivaa. Mulla on muutenkin taipumusta kaikenmaailman valeraskauksiin niin ajattelin tuonkin olevan joku valeovulaatio.

Päästiin lääkäriin ja sanoin hänellekin, että just tuntui siltä kuin rakkula olisi puhjennut. Naurettiin yhdessä sille kuinka oireet pamahtivat päälle heti kun klinikka oli näköpiirissä. Ultrassa näkyi, että follikkeli on puhjennut mutta siitä on vain vähän aikaa koska follikkelin paikka näkyi vielä tummanana. Kohdussa oli myös nestettä. Saattaa siis olla, että ovulaatio oli tapahtunut noin puolisen tuntia ennen inseminaatiota. Nyt ei pitäisi olla ajoituksesta kiinni!

Siittiöitä lähti matkaan 8 miljoonaa liikkuvaa, kalvot näyttivät taas hyvältä ja limaa oli runsaasti. Myös edellisellä käynnillä otetut verikokeet näyttivät hyvältä. Kilpirauhasarvot olivat kuulemma priimaa ja prolaktiinikin hyvä. Nyt siis vaan tuuria peliin! Ei haluttaisi enää ennakko-odottaa.


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Viidennen yrityksen kynnyksellä!

Käväsin tiistaina Helsingissä folliultrassa. Tai no sana "käväsin" ei taida olla kaikista kuvaavin sille reissulle. Helposta pikavisiitistä bussilla Helsinkiin ja seuraavalla takaisin tulikin vähän pidempi
 johtuen tästä järkyttävästä säästä. No ihan ensiksikin bussi oli aamulla reilut puolisen tuntia myöhässä, joten jouduin soittelemaan klinikalle, etten ehdi varaamaani aikaan. Olin jo valmistautunut siihen, että aika pitää peruuttaa mutta onneksi sen sai siirrettyä reilun tunnin päähän lääkärin toimistoajalle. Bussin odottelu 15 asteen pakkasessa alkoi loppuvaiheessa olemaan hyvin epämukavaa kun isovarpaat olivat niin jäässä, että kynnet tuntuivat irtoavan. Lopulta bussi tuli ja pääsin ihanan lämpimään sisätilaan ja sain jopa varpaanikin lämpimiksi. Tässä vaiheessa tajuan, että ostamani paluulippu on käyttökelvoton koska se lähtee liian aikaisin. Ostin netistä uuden lipun mutta vapaita paikkoja oli vasta tuntia myöhemmällä bussilla kuin olisin halunnut.

Kun bussi lähestyi Helsinkiä niin lumisade pikku hiljaa paheni ja perillä olikin aikamoinen myräkkä. Onneksi klinikka on ihan Kampin terminaalin vieressä niin en montaa askelta joutunut siinä säässä ottamaan. Itse lääkäriaika oli todella hyvä. Juteltiin pitkät pätkät ja sain moneen miettimääni asiaan lisävalaistusta. Itseasiassa oli ihan hyvä, että aika olikin myöhemmin koska lääkärillä ei ollut seuraavaa potilasta odottamassa niin juteltiin varmaan tuplasti niin pitkään kuin normi aika olisi ollut.

Ensinnäkin puhuttiin tietysti tästä kierrosta ja mitä on suunnitelmissa. Ultrassa näkyi 16mm follikkeli ja hyvät kalvot. Heti alkoi tietysti jännittämään, että pamahtaako se ovis taas lauantaina kun folli on jo tuo kokoinen. Päätettiin sitten lääkärin kanssa, että pistän tällä kertaa Pregnylin keskiviiko iltana klo 22 (eli ihan kohta!) ja varataan suoraan inssille aika perjantaille. On todella helpottavaa kun ei tarvitse jännittää ajankohtaa. Nyt vaan tietysti jännittää se pistäminen vaikka kynällä pistämisestä todella paljon kokemusta onkin. Niin ja se lääkkeen valmistelu on aikamoista askartelua näin kokemattomalle! Ampullien avaamista, aineiden sekoittelua ja neulojen vaihtelua. Toivottavasti en mokaa siinä.

Puhuttiin myös tulevaisuuden mahdollisista hoidoista ja kyselin mikä olisi seuraava asken jos nämä luonnonkiertoon tehdyt inssit ei tuota tulosta. Puhuttiin sitten lääkkeistä joilla kiertoa voi avustaa ja myös IVF hoidosta. Kysyin tehdäänko väestöliitossa IVF hoitoja naispareille puolison munasoluilla. Lääkäri sanoi, että hoitoja ei tehdä ellei ole lääketieteellistä syytä käyttää muita kuin omia soluja. Syyksi lääkäri sanoi sen, että raskaudessa on enemmän riskejä kun käytetään lahjamunasoluja. En sitten tiedä kuinka vakavista riskeistä on kyse mutta saattaa olla, ettei meille vaimon solujen käyttäminen ole niin tärkeää, että oltaisiin valmiita ottamaan riskiä. Täytyy miettiä tätä tarkemmin sitten jos se tulee ajankohtaiseksi. Multa otettiin myös pari verikoetta, joilla suljetaan pois asioita mitkä voi aihuttaa ongelmia raskaaksi tulemisessa. Multa tutkitaan siis kilpirauhasarvot ja prolaktiini. Saan varmaan perjantaina tietää miltä ne näyttivät. Lääkäri lupasi kyllä soitella jo aikaisemmin jos niissä on jotai hälyyttävää.

Kysyin myös asiasta joka on mua mietityttänyt ja vaivannut jo pidemmän aikaa, nimittäin mun ylipaino. Mä olen suhteellisen perinteinen jojolaihduttaja. Mä oon viime vuoden aikana laihtunut ja lihonut takaisin 12 kiloa (joista suurimman osan nyt syksyn aikana) ja nyt kun mietin niin teen ihan samaa vähintään kerran kahdessa vuodessa. Nyt olen taas laskusuhdanteessa mutta painan aikalailla saman kuin silloin kun käytiin ensikäynnillä. Painoa on liikaa parhaillaan siis noin 20 kiloa. Mun ongelma ei ole sen saaminen pois vaan se että saisin sen pysymään poissa. Mä tiedän, että ylipaino voi vaikuttaa raskaaksi tulemiseen ja olenkin todella ahkerasti googletellut siitä lisää tietoa. Ylipaino voi aiheuttaa ovulaatiohäiriöitä mutta muista ongelmista en ole löytänyt tutkimustietoa. Siis erityisesti juuri ylipainon vaikutuksista hedelmällisyyteen. Kyselin lääkäriltä myös tästä ja lääkäri ei vaikuttanut olevan erityisen huolissaan mun ylipainosta. Kannusti kuitenkin pudottamaan painoa ja tekemään pieniä pysyviä elämänmuutoksia. Juteltiin siitä pitkään ja taas sain vähän lisää motivaatiota elää terveellisemmin ja liikkua. En kuitenkaan saanut mitään tarkkoja tutkimustietoja mihin muuhun kuin ovulaatiohäiriöihin ylipaino vaikuttaa hedelmällisyydessä. Saattaa olla, että mentiin puhuessa vähän sivuraiteille varsinaisesta kysymyksestäni. Jos jollain on kertoa tai linkata tästä lisätietoa niin olisin kovin kiitollinen.

Ollaan puhuttu vaimon kanssa ja nyt puhuin myös lääkärin kanssa siitä, että jos nyt ei tärppää niin pidetään taas taukoa. Taukoon on muutamakin syy. Ensinnäkin meillä on molemmilla muutama kuukausi aika kiireistä aikaa töissä ja toiseksi yritetään yhä saada taloutta kuntoon ja rahaa säästöön. Kolmas syy on se, että haluan pudottaa painoa, ennen seuraavaa yrityskertaa. Haluan ainakin 5 kiloa pois mutta mieluiten 10. Haluan tehdä sen kuitenkin niin etten stressaa sitä tai vedä itseäni liian tiukille, jotta saisin pysyviä tuloksia aikaan. Ehkpä yritetään uudestaan huhti-toukokuussa jos nyt ei tärppää.

Mutta nyt on tärkeintä se, että perjantaina on inssi! Hurraa!


maanantai 4. tammikuuta 2016

2 vuotta ennakko-odottamista

8.1.2014 kirjoitin tämän blogin ensimmäisen tekstin. Nyt voisi olla hyvä aika tehdä pieni yhteenveto tapahtumista.

Blogin aloittamista oli edeltänyt ainakin vuoden harkinta-aika siitä halutaanko lapsi vai ei. Loppusyksystä 2013 tehtiin päätös lähteä tähän ja silloin varattiin rahan säästämiseen 2 vuotta eli päätettiin hakeutua klinikalle lokakuussa 2015. Yllättäen saatiinkin niin paljon veronpalautusta, että aikaisettiin suunnitelmaa melkein vuodella ja oltiin ensikäynnillä jo tammikuussa 2015. Ensikäynnistä ensimmäiseen inssiin kesti reilut 3 kuukautta ja lopulta inseminaatio oli 2.5.2015. Odotukset oli korkealla mutta alashan sieltä tultiin rytinällä. Pettymyksen voimakkuus tuli yllätyksenä. Nyt muuten alkaisi olla raskaus tosi pitkällä jos ekasta olisi tärpännyt.

Ekan yrityksen jälkeen klinikka oli muutto/kesätauolla ja pari kiertoa piti odotella. Seraavat kolme yritystä olivat peräjälkeen heinäkuun lopussa, elokuussa ja syyskuussa. Jokainen kerta meni aika samalla kaavalla. Kaikki näytti hyvältä. Oltiin positiivisia, kunnes ei enää oltu. Syyskuun inssi oli tietysti kaikista rankin koska rahat loppuivat ja tiedettiin, että nyt on tauko edessä.

Periaatteessa meidän ongelman pitäisi olla vain huono tuuri. Mitään hirveän hälyyttävää ogelmaa ei ole löytynyt. Ainakin hedelmöittymisen pitäisi olla ihan mahdollista. Pieniä huolenaiheita kuitenkin on. Ekassa inssissä huomattiin, että mun kohtu on sydämen muotoinen. Käytiin tästä johtuen munatorvien aukiolotutkimuksessa, jossa samalla rusiskutettiin kohtuun nestettä, että nähdään kuinka vakavasta tilanteesta on kyse. Kohdussa ei kuitenkaan ollut minkään näköistä väliseinämää joka estäisi normaalia kiinnittymistä tai muutakaan häikkää. Sydämenmuotoisuus saattaa kuitenkin lisätä hieman keskenmenon riskiä. Toinen itseäni huolettava asia on lyhyehkö luteaalivaihe eli ovulaatiosta kuukautisiin. Se kestää minulla noin 10-13 päivää. Nomaalisti luteaalivaihe kestää siis 14 päivää. Ensimmäisissä inseminaatioissa oli todella ahdistavaa kun kuukautiset alkoivat huomattavasti ennen kuin pääsin edes testaamaan raskautta. Seuraavissa kahdessa inssissä käytin Lugesteronia, joka piti menkat armolliseti poissa, vaikkei se haluttuun lopputulokseen auttanutkaan pääsemään.

Viimeisimmän yrityksen jälkeen olen testaillut säännöllisesti ovista ja itse asiassa kierto on tuntunut hyvin säännölliseltä. Luteaalivaihekkin on viimeiset kuukaudet ollut 12-13 päivää. Toivottavasti sama homma jatkuu, sillä nyt on kova toive päästä takaisin tosi toimiin.

Kierron ensimmäinen päivä oli 1.1.2016 ja juuri varailin follikkeliultran tiistaille 12.2. Nyt olen sormet ja varpaat ristissä, ettei se ovis pamahda taas lauantaina. Toiveet on korkealla onnistumisesta!