keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Salasuunnitelma

Harkinnan jälkeen kysyin eilen vaimolta, että mitä ajattelisi jos tehtäisiin kuitenkin ensi kierrossa inssi. Aluksi vaimo oli sitä mieltä, että pysytään suunnitelmassa mutta kun asiasta keskusteltiin niin mielipide hieman pehmeni.

Asiassa on monta plussa puolta. Ensiksikin tärkeimpänä se, että mulla ei ole niihin aikoihin töitä ennen tammikuuta. Pääsisin siis milloin vaan klinikalle. Helmi-maaliskuussa mulla taas on todella paljon töitä, joten silloin yritys saattaa siirtyä jopa huhtikuulle. Toiseksi monen kuukauden etumatka tarkoittaa myös sitä, että pääsisin myös mahdollisesti aloittamaan taas lääkityksenkin monta kuukautta aiemmin. Lasken myös plussaksi sen, että niihin aikoihin on meidän ensimmäinen hääpäivä ja joulukin ihan ovella, joten mikä voisi olla parempi lahja meille molemmille? Piinapäivien aikaan on paljon touhua (esim. joulu ja uusivuosi :D ) joten ei kerkiä tarkkailemaan oireita.

Myös miinuksia ikävä kyllä löytyy. Ikävin on ehkä se, että mitä luultavimmin töiden takia vaimo ei pääse mukaan inssiin. Meillä on myös muita kiireitä kyseisenä aikana ja stressitasot saattavat olla koholla (toisaalta kiireet pitävät ajatukset muualla piinapäivinä?). Ja se ikuinen rahajuttu painaa. Uskalletaanko käyttää rahoja jo ennen kun alkuvuoden isohkot muut kulut on maksettu eikä vielä ole kuitenkaan tiedossa kaikki tulot? Tiettty mietityttää myös uudenvuoden juhliminen. Uskallanko ottaa alkoholia ja jos en ota niin herättääkö se kysymyksiä kanssajuhlioissa?

Vilkaisu kalenteriin paljastaa kuitenkin sen, että tämä pähkäily saattaa olla aivan turhaa. Väestöliiton klinikka on viimeistä päivää avoinna 22.12. ennen joulutaukoa. Mun ovis tulee luultavasti aikaisintaan 22.12.

Päädyttiin siis siihen, että kohtalo saa päättää. Jos se ovis tulee oikeaan aikaan niin sitten yritetään. Mitä luultavimmin se ei kuitenkaan tule ja sekin on ihan ok. Puhuttiin myös siitä, että jos nyt päästään yrittämään niin ei kerrota siitä kenellekkään. Minimoidaan kaikki paineet ja yritetään ottaa mahdollisimman kevyesti koko juttu.

Tänne kuitenkin meinaan raportoida. Ei huolta. :D


2 kommenttia:

  1. Toivottavasti ajoitus osuu kohdalleen! :) Jos ei osu, niin onhan siinä vielä tammikuu ennen helmi-maaliskuun työrupeamaa, onko sekin vaihtoehto?

    Älä turhaan stressaa stressistä, ei kohonneet stressitasot estä raskaaksitulemista. Pieni määrä stressiä on muutenkin ihan normaalia, sellaista jota ei oikein voi välttää vaikka mitä tekisi. Sitten jos stressi alkaa aiheuttaa unettomuutta tai muita oireita, silloin on jo pahempi tilanne. Tärkeintä olisi, että jos on stressiä, että yrittää pitää kiinni siitä, että elämässä on mukavaa tekemistä, joka toimii vastapainona stressille ja rentouttaa. Lähinnä tuo siis on tärkeää siksi, että sulla olisi itselläsi mahdollisimman hyvä olla. :)

    Oletteko kertoneet monellekin lähipiirissä? Me ollaan kerrottu vain kouralliselle lähimpiä ystäviä, joista suurin osa yrittää itsekin tulla raskaaksi. Välillä tuntuu raskaalta, että on myös kavereita jotka ei tiedä, mutta välillä taas on tyytyväinen ettei tarvitse aina olla selittämässä uusimpia käänteitä.

    VastaaPoista
  2. Ei keritty vielä miettimään tuota tammikuuta-helmikuuta. Periaatteessa kaipa sitä voisi siirtää tämän "salayritys"-kerran sinnekin jos nyt ei ajoitus osu kohdilleen. :)

    Stressistä stressaaminen onkin se ärsyttävin asia. Mäkin olen sitä mieltä, että stressi kuuluu elämään ja stressistä huolimatta ihmiset tulee raskaaksi ympäri maailmaa, mutta huomaan, että nyt ku yrityksiä on takana useampi alan miettimään josko olen stressannut liikaa. Yritän taas unohtaa koko stessin. Lähes koskaan se ei kuitenkaan pääse kovin pahaksi.

    Aika monikin lähipiirissä (lähisukulaisia) tietää, että käydään hoidoissa ja yritetään lasta. Siitä tulee puhetta aina välillä ja päivitrtään tilanne mutta ei mitenkään aktiivisesti olla sen tiimoilta suurimman osan kanssa yhteyksissä. On kuitenkin muutama sellainen joka on kaikista käänteistä perillä eli pari meidän läheistä ystävää, vaimon sisko ja mun äiti. On tosi ihanaa kun on ihmisiä joille purkaa mutta sitten taas toisaalta erityisesti mun äidille on vaikea kertoa huonoista uutista. Se on tosi hyvin tukena ja osaa ottaa uutiset hyvin vastaan mutta mä tiedän, että se odottaa ihan hirveesti sitä tulevaa lasta, ja on varmasti myös henk.koht. suruissaan jos lapsenlasta ei kuulu. Ja tulee siitä aina sitä lisäpainetta kun tietää ihmisten odottavan miten tällä kertaa kävi.

    VastaaPoista