lauantai 14. marraskuuta 2015

Lauantai-illan huumaa

Heräsin juuri päikkäreiltä ja istuskelen tässä sohvalla keskenäni. Viikko on ollut pitkä ja se huipentui eilen uuden työprojektin alkamiseen, jota tapani mukaan jännitin monta päivää etukäteen (turhaan). Töitä oli vielä tänäänkin, joten nyt retkotan enemmän kuin tyytyväisenä sohvalla koko illan. Pariisin tapahtumat surettaa ja taas pistää omatkin ongelmat mittakaavaan. Toisaalta isot katastrofit ja kuoleman läsnäolo voimistaa omaa tunnetta siitä mitä haluan elämältäni ja miten haluan sen viettää.

Sain eilen yllättäen kuulla työkaverini olevan raskaana. Olin yllättynyt kuinka neutraalisti suhtauduin siihen. Tiesin kyllä sekunnissa mistä on kyse kun juttu alkoi. Varmaan vastapuolikin huomasi, että arvasin ekasta tavusta, kun vaistomaisesti katse meni vatsan seudulle. Hieman meinasi lipsahtaa ikävien ajatusten puolelle kun työkaveri sanoi raskauden olleen yllätys. Pääsin kyllä todella nopeasti yli katkerista tuntemuksista kun hän antoi ymmärtää, että toivo oli jo menetetty ja tätä toista lasta oli yritetty vuosia. Ei ole multa pois se toisten onni mutta se on helpompi muistaa silloin kun toisilla on ollut vastoinkäymisiä.

Oman lisänsä tähän tekee se, että teemme yhteisen parin viikon tiiviin ja raskaan projektin kevättälvella. Tätä projektia itse mietin kun oltiin insseissä keväällä ja kesällä. Eli jos olisin silloin tullut raskaksi niin olisin jo tosi pitkällä sen projektin aikaan ja se olisi varmasti entistäkin raskaampaa. Nyt se onkin tuo työkaveri joka on tosi pitkällä raskaana silloin. Niipä niin. Ei ollut mun vuoro. Oli mun nelikymppisen työkaverin vuoro, jolla alkoi ihan oikeestikkin olla viimeiset hetket raskaaksi tulemiseen käsillä. (vaikka olishan se ollut kiva jos oltaisiin oltu yhtä aikaa)

Mulla alkaa viimeisin pettymys pikku hiljaa haalenemaan ja enää ei tunnu niin epätodennäköiseltä, että mäkin voisin joskus tulla raskaaksi (ihan vielä en näe sitä lasta). Tai että saataisiin muutama tonni säästettyä helmikuuhun mennessä.

2 kommenttia:

  1. vaikka se nii kliseiseltä kuullostaa, aika tulee vielä teillekkin. TIedän tunteen ku alkaa harmittaa toisen onni, vaikkei saisi. Miulla kävi sama kun kaveri kesäkuussa kertoi raskaudesta, kun olisimme ehkä voineet olla yhdessä raskaana..Hällä myös yllätys raskaus. Mutta ehkä sitten ensi vuonna teidän, kuin meidänkin onni vielä kääntyy. Muistaa nyt iloita tästä hetkestä ja ajatella positiivisesti tätä hetkeä. Leppoisaa lauantai iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos positiivisista ajatuksista! :D Ehkäpä vuosi 2016 tosiaan on meidän kumpienkin vuosi. On mun elämässä onneksi paljon positiivistakin. Mukavaa lauantai-illan loppua myös sulle!

      Poista