maanantai 30. marraskuuta 2015

Mutta jos kuitenkin ehkä

Mä en tiedä mitä kirjoittaisin. Aina välillä tulee mieleen joku juttu mistä haluaisin tänne kirjoittaa mutta nyt kun olisi aikaa niin lyö ihan tyhjää. Pikku hiljaa alkaa haalentua "lasta yrittävän" identiteetti. Nyt on vaan "lapsen haluava". Ainoat konkreettiset asiat mitä projektin eteen tapahtuu on rahan siirto säästötilille ja kuukausittainen ovistestaus. Ovis löytyy helposti kuten aina ja rahaakin alkaa kertyä. Ikävä kyllä, se ei silti takaa sitä, että saataisiin lapsi alulle.

Tässä kierrossa on ollut tosi voimakkaat ovisoireet. Paljon limaa ja kunnon tuntemukset follikelin kasvamisesta ja irtoamisesta. Rinnat on olleet oviksesta alkaen ihan älyttömän kipeät. Väkisinkin mieleen hiipii ajatus, että olisko juuri tämä kierto ollut se täydellinen missä olisi tärpännyt helposti.

Välillä mietin ollaanko ihan typeriä kun pidetään taukoa? Käytettäisiin se väestöliiton 3kk koroton maksuaika ja mentäisiin jo ensi kierrossa. Tai siihen mennessä meillä oliskin jo ainakin yhteen kertaan rahaa. Mantäisiin vaan ihan melkein itseltämmekin salaa eikä hiiskuttaisi kenellekkään mitään.

Nyt kun kirjoitin ton ylös niin se tuntuu hyvältä idealta. Mä kuitenkin veikkaan, että vaimo tarvitsee vielä toipumisaikaa. Ja ehkä minäkin.

Mutta jos kuitenkin ehkä.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Suunnitelmia ja odotusta

Istuttiin eilen alas ja tehtiin sotasuunnitelmaa. Toisin sanoen kirjattiin ylös tuloja ja menoja ja sitä miten saadaan rahaa säästöön. Tähän saakka säästäminen on ollut hyvin olematonta. No ensiksikin ei ole ollut mistä säästää ja toiseksi ei ole jaksanut ajatella koko asiaa. Nyt helpotti huomattavasti oloa kun tehtiin ihan todellinen suunnitelma ja huomattiin, ettei rahan säästäminen ole mahdotonta. Meillä on muutamia muitakin isoja menoja ensivuoden puolella mutta periaatteessa meidän pitäisi pystyä saamaan kolmeen inssiin rahat tässä kolmessa kuukaudessa. Alkaa pikkuhiljaa olemaan ihan positiivinen ja toiveikas mieli.

Joka paikka on täynnä raskaana olevia mutta se ei tunnu pahalta. Ehkä se kertoo siitä, että itsekin uskoo vielä joskus olevan siinä tilanteessa. Viimeisen pettymyksen jälkeen se usko oli mennyt ja pelkäsin ettei se tulisi takaisin ollenkaan. Mulla oli niin negatiiviset fiilikset jossain välissä, että mietin jo hetken haluanko koko lasta enää. Ja olisihan se helppoa olla edes yrittämättä. Ei tarvitsisi jaksaa pelkoa ja pettymyksiä. Nyt kuitenkin pystyn taas näkemään vähän objektiivisemmin tilanteen. Meillä oli vaan huono tuuri. Kaikki on mitä luultavimmin ihan kunnossa ja ensi kerralla täytyy toivoa parempaa onnea.

Aloitin tänään ovistestailun. Vielä oli negatiivinen mutta limasta päätellen sen pitäisi tulla lähipäivinä. Mä oon miettinyt paljon tuota ovulaatiota ja sitä kuinka pitkälle sen perusteella voi arvioida että kaikki on hyvin. Siis jos ovis tulee suht. säännöllisesti niin voinko olettaa, että kaikki on hyvin? Myös se lyhyt luteaalivaihe mietityttää (10-12 päivää). Kuinka paljon se vaikuttaa meidän mahkuihin ja mitä sille voisi tehdä?

Mulla tuli muuten muutama päivä sitten 2 vuotta siitä kun lopetin tupakoinnin! Ja siis reilut kaksi vuotta on myös siitä kun päätetiin tähän ryhtyä. Niin se aika rientää.


lauantai 14. marraskuuta 2015

Lauantai-illan huumaa

Heräsin juuri päikkäreiltä ja istuskelen tässä sohvalla keskenäni. Viikko on ollut pitkä ja se huipentui eilen uuden työprojektin alkamiseen, jota tapani mukaan jännitin monta päivää etukäteen (turhaan). Töitä oli vielä tänäänkin, joten nyt retkotan enemmän kuin tyytyväisenä sohvalla koko illan. Pariisin tapahtumat surettaa ja taas pistää omatkin ongelmat mittakaavaan. Toisaalta isot katastrofit ja kuoleman läsnäolo voimistaa omaa tunnetta siitä mitä haluan elämältäni ja miten haluan sen viettää.

Sain eilen yllättäen kuulla työkaverini olevan raskaana. Olin yllättynyt kuinka neutraalisti suhtauduin siihen. Tiesin kyllä sekunnissa mistä on kyse kun juttu alkoi. Varmaan vastapuolikin huomasi, että arvasin ekasta tavusta, kun vaistomaisesti katse meni vatsan seudulle. Hieman meinasi lipsahtaa ikävien ajatusten puolelle kun työkaveri sanoi raskauden olleen yllätys. Pääsin kyllä todella nopeasti yli katkerista tuntemuksista kun hän antoi ymmärtää, että toivo oli jo menetetty ja tätä toista lasta oli yritetty vuosia. Ei ole multa pois se toisten onni mutta se on helpompi muistaa silloin kun toisilla on ollut vastoinkäymisiä.

Oman lisänsä tähän tekee se, että teemme yhteisen parin viikon tiiviin ja raskaan projektin kevättälvella. Tätä projektia itse mietin kun oltiin insseissä keväällä ja kesällä. Eli jos olisin silloin tullut raskaksi niin olisin jo tosi pitkällä sen projektin aikaan ja se olisi varmasti entistäkin raskaampaa. Nyt se onkin tuo työkaveri joka on tosi pitkällä raskaana silloin. Niipä niin. Ei ollut mun vuoro. Oli mun nelikymppisen työkaverin vuoro, jolla alkoi ihan oikeestikkin olla viimeiset hetket raskaaksi tulemiseen käsillä. (vaikka olishan se ollut kiva jos oltaisiin oltu yhtä aikaa)

Mulla alkaa viimeisin pettymys pikku hiljaa haalenemaan ja enää ei tunnu niin epätodennäköiseltä, että mäkin voisin joskus tulla raskaaksi (ihan vielä en näe sitä lasta). Tai että saataisiin muutama tonni säästettyä helmikuuhun mennessä.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Sunnuntaisynkistelyä

Näin taas unta inseminaatiosta. Tällä kertaa tein sen itse jossain yleisessä vessassa. En muista mistä sperma ruiskuun tuli mutta sen kanssa oli hirveesti ongelmia. Ruiskulle kävi koko ajan jotain onnettomuutta ja lopulta spermaa oli siellä pohjalla ihan pieni tippa. Se oli kirkkaan keltaista ja näytti ihan appelsiinimehulta. Juuri kun olin tekemässä inssiä niin vessassa alkoi ravaamaan jotain porukkaa. Jouduin selittämään niille mitä oon tekemässä. Sain kuitenkin lopulta sen pienen tipan ihan minimaalisen pienellä ruiskulla oikeaan paikkaan.

Me oltiin eilen 2-vuotisjuhlissa. Kivat juhlat ja mahtava päivänsankari mutta olin helpottunut päästessäni takaisin kotiin. Talo täynnä taaperoita ja ylpeitä vanhempia on aika rankkaa kohdata just nyt. Mä mietin vieläkin miksi mulla on niin hankalaa. Mitään ei ole menetetty lopullisesti. Me voidaan vielä yrittää ja aika suurella todennäikösyydellä joskus onnistutaankin. Jostain syystä mä en vaan pysty enää näkemään sitä tapahtuvan. Tavallaan tuntuu, ettei sitä edes tavoittele raskaaksi tulemista vaan sellä hoidoissa käymistä. Ehkäpä se on keino suojautua pettymykseltä.

Olen tässä kierrossa hymähdellyt itselleni kun tunnustelen kierron oireita. Ovulaatio oli siis 5 päivää sitten ja olen taas ihan yhtä raskaana kuin aiemminkin. Rinnat on tosi kipeät ja turvoksissa ja mahassa tuntuu välillä pieniä pistoksia. Mä veikkaan, että lämpökin on koholla mutta en taida viitsiä testata. Jospa ensi kerralla pystyisin oikeesti pitämään pääni kylmänä näiden oireiden kyttäämisen kanssa.