keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Vuotava vastalause

Ei tule meille vauvaa kesäkuussa. Testasin varmuuden vuoksi aamulla mutta tiesin jo vastauksen koska ensimmäiset merkit menkoista tuli eilen myöhään illalla. Tänään onkin kostautunut lugesteronin käyttö kun menkkakivut ja krampit on aika kovat. Vuoto itsessään on melko niukkaa ja rusehtavaa mutta en silti elättele toiveita mistään alkuraskauden tuhruvuodosta. Kyllä se oli tässä.

Yksi vaikeimmista asiosta tässä projektissa on ollut joutua tutustumaan ihan uusiin puoliin itsessä. Mä olen pohjimmiltani hyvin tunteikas ihminen mutta useinmiten pystyn silti järjellä tekemään päätöksiä. Välillä saatan olla jopa liian järkevä enkä uskalla ottaa riskejä tai seikkailla. Nyt kuitenkin on tullut vastaan sellaisia asiota joita en pysty järjellä selittämään pois vaikka tiedän, että pitäisi. Tunnen huonoutta ja epäonnistuneisuutta niin monella tasolla, etten edes saa puettua sitä sanoiksi. Olen katkera vartalolleni kun se ei toimi haluamallani tavalla ja vihainen mielelleni kun se ei kestä pettymyksiä ja ymmärrä realiteetteja ja todennäköisyyksiä.

Mua hävettää olla näin paskana vaikka tää oli vasta neljäs kerta. Monilla on asiat paljon pahemmin.

Mä oon fyysisesti uupuneempi kun oon ollut pitkään aikaan. Henkisesti pahin pohja on ehkä jo ohi. Tähän kertaan oli latautunut aika paljon odotuksia sillä rahat on nyt todellakin loppu. Pidämme siis muutaman kuukauden tauon. Tavoitteena on saada rahat muutamaan yritykseen helmikuuhun mennessä.

Ehkä tämä tauko tekee meille ihan hyvää.

14 kommenttia:

  1. Valitettavaa.. Tiedän noi sun tunteet koska muistan ne menkat ku alko ku aloin jo kuvitteleen kaikkee ja vielä sen jälkeenkään en halunnut uskoa. kaikki suvussa puhuneet et ei tarvi ku kahtoo nii tulee raskaaksi yms.. ja sit mulla ei vaan onnistu. Miettii paljon mikä ittessään on vikana vaik ei se oo oma vika.. ainakaa niin ei saa ajatella. Joka paikasta tulee tieto uusista raskauksista tutuilleni ja sit kysellää et joks teille ja aina on sama vastaus ei vielä.. ja nyt vaan ootellaan et sais rahaa kasaan.. Toivottavasti saatte helmikuuhun mennessä rahat kasaan ja jospa sitten ois parempi onni. Taukokin tekee hyvää. muistakaa pitää huolta suhteestanne kaiken tämän keskellä. ja ottaa nyt rennosti sinne asti ilman stressailua menkoista ja ovulaatioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on niin tätä. :) Vaikka toivoisi kaikille parasta niin kyllä se lohduttaa kun tietää, ettei ole ainoa maailmassa joka näitä asioita käy läpi. Tsemppiä teillekin! Ei ole helppoa kun yksi elämän tärkeimmistä asioista tuntuu olevan rahasta kiinni. Varsinkin kun sitä ei ole. Meillä onneksi suhde voi hyvin mutta kyllä varmasti lepotauko tekee sillekkin hyvää. Sen verran meinaan kuitenkin lepotauolla panostaa, että kartotan ovista. Haluan tietää kuinka monta päivää mulla menee oviksesta menkkoihin ilman lugeja.

      Poista
  2. Voi ei, ollaan hirveen pahoillamme teidän puolesta! Toi tunne, kun ensin odottaa kun kuuta nousevaa että saa raskaustestin tehdä ja sitten joko alkaa vuoto ennen testiä tai sitten se nega tulee esiin kerta toisensa jälkeen.. Vaikka itse ei siihen tulokseen pysty vaikuttamaan, alkaa väkisin sitä omaa kroppaa miettimään, että missä on vika
    Toivottavasti seuraavalla kerralla teilläkin jo onnistaisi, pidetään täällä peukut pystyssä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Hirveesti onnea myös teille! Mä niin toivon oikeata vauva-aaltoa koko tähän blogiyhteisöön. :)

      Poista
  3. Voi kuin tympeää, olen pahoillani! Meilläkin oli yksi klinikkainssi sellainen, että ovulaatio oli jo tapahtunut ja olen aika varma että ajoitus (varsinkin) silloin oli aivan liian myöhäinen. Se on tuo ajoitus aivan todella haastavaa (kuten olen blogissani usein huudellut)! Aiemman postauksesi kommentissa joku oli kommentoinut lääkärin sanoneen, että sulatetut siittiöt elävät noin 3 vuorokautta, mutta meille sanottiin kyllä että varmuudella elävät vain seuraavaan päivään, hyvässä tapauksessa 2-3 päivää. Elinikä on joka tapauksessa lyhyempi kuin ei-sulatetuilla.

    Itse olen jokusen kerran miettinyt, että olisiko pitänyt siirtyä silloin neljän inssin jälkeen suoraan koeputkihoitoihin, koska onnistumisprosentit on siinä niin paljon paremmat. Mekin kun tehtiin 7 klinikkainssiä, niin melkein sillä kolmen hinnalla olisi jo tehnyt koeputkihoidon, ei ihan kuitenkaan. Mutta kun mitään vikaa ei pitäisi olla, niin ei houkuttanut kovemmat hoidot ei sitten yhtään. Toki välillä miettii, että jos näin olisi tehnyt, ehkä lapsi olisi jo sylissä. Tai ehkä ei. Se on kaikki jossittelua ja toisaalta itse olen iloinen että pääsimme kokeilemaan myös näitä koti-inseminaatioita. Aikaa tämä tuntuu vievän, mutta mahtavaa olisi kun jossain vaiheessa meilläkin tärppäisi!

    Joka tapauksessa, hirmuisesti tsemppejä teille! Nauttikaa elämästä hoitotauollanne ja toivottavasti helmikuussa teillä on rahat kasassa uusiin hoitoihin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ajoitus on hankalaa! Ensikierroksella meinaan testata joka aamu kahdella erimerkkisellä ovistestillä. Ihan vaan ollakseni varma. Mäkin muistelin, että siittiöt elävät vähemmän kuin kolme päivää ja munasolu vain 12-24h. Lääkäri sanoikin että olisi hyvä, että siittiöitä olisi jo odottamassa kun ovulaatio tulee.

      Minäkin olen kieltämättä katsellut koeputkihoidon hintoja sillä silmällä. Voi kun sitä pääsisi kurkistamaan tulevaisuuteen niin tietäisi mitä tehdä. Hinnastossa lukee, että koeputkihedelmöitys on 3141€ (sis. kolme seurantakäyntiä) ja inssi on 809€ eli tuolla koeputkihedelmöityksen hinnalla saisi melkein neljä inssiä. Eiköhän me kuitenkin jatketa näillä inseminaatioilla.

      Kiitos tsempistä ja vertaistuesta! Toivottavasti teillä tärppää mahdollsimman pian! :)

      Poista
  4. Oon tosi pahoillani teidän puolesta! Itsellenikin neljäs tulokseton inssi oli se pahin pettymys, silloin jotenkin iski se epätoivo, kun tajusi, ettei ole niiden joukossa, joille raskautuminen on helppoa. Viides pettymys oli jollain tavalla jopa vähäisempi, kun silloin oli jo valmiiksi pessimistinen asenne, ja mehän mentiin heti menkkojen alettua silloin ultraan ja aloitettiin IVF-hoito, jolloin siinä ei hirveästi jäänyt aikaa suremiseen, kun piikittäminen alkoi heti. :)

    Jos meillä olisi saatu ekassa IVF:ssä alkioita pakkaseen asti, olisi koko hoidon hinnaksi tullut 3463 €. Siihen päälle tulee tietenkin vielä lääkkeet, jotka ovat noin tonnin ilman Kela-korvauksia (tämä vaihtelee kyllä ihmisestä toiseen), mutta jos niistä saa Kela-korvaukset, tulee lääkekatto täyteen reilun 600€:n kohdalla, jonka jälkeen lääkkeet maksavat enää 1,50€/kpl. IVF:ssä kalleimmat jutut olivat:
    -punktio: 830 €
    -alkioiden viljely blastokystivaiheeseen asti: 1240 €
    -alkionsiirto: 435 €
    -alkioiden pakastus: 390 €
    Kaikilla klinikoillahan ei viljellä blastokystivaiheeseen asti, jolloin siirto tehdään 2. tai 3. päivänä, jolloin myös viljely on varmasti halvempi.

    Olen kuitenkin miettinyt, että kun käyttää luovutettuja siittiöitä, niin yksi inseminaatiohan on melkein 900 €, kun yksi olki on aika kallis. IVF:llä voi taas yhdellä oljella saada parhaassa tapauksessa vaikka 5 blastokystia, jolloin perheen kaikki lapset voivat saada alkunsa yhdestä ainoasta hoitokerrasta (ellei sitten molemmat äidit halua olla raskaana). Jos ajattelee että hoito on 3463€, lääkkeet 600€ ja olki 500€, niin yhden hoidon hinnaksi tulee 4563 €, jolloin se olisi 912 per alkio, jos hoidosta saadaan 5 alkiota. Tuossa tapauksessahan yhden 5-päiväisen alkion hinta olisi sama kuin yhden inseminaation hinta, ja inssissä ei kuitenkaan ole mitään takeita, että mitään hedelmöittymistä on edes tapahtunut. Käsittääkseni alkionsiirron jälkeen on kuitenkin kohtuullisen todennäköistä, että raskaus alkaa. Toki pakastealkionsiirto maksaa sitten 900€ per siirto, joten kyllä IVF silti selkeästi kalliimmaksi tulee. Mutta pointtini oli, että jos munasolut toimivat hyvin, voi yhdellä IVF:llä päästä jo todella pitkälle. Itselleni ei tosi käynyt niin hyvä tuuri, kun me saimme vain yhden alkion, mutta jos mitään vikaa ei ole, niin IVF:kin on parhaassa tapauksessa aika kustannustehokasta. IVF:n suurin ongelma on se, että siinä tulee kerralla iso summa maksettavaksi. Jos lääkkeistä saa Kela-korvaukset, kannattaa hoito ajoittaa alkuvuoteen, niin voi sitten loppuvuoden nauttia käytännössä ilmaisista lääkkeistä, ja jos päätyy tekemään kaksi IVF:ää, niin jälkimmäisen lääkkeet ovat sitten halvemmat. Valitettavasti nää lääkkeiden Kela-korvaukset on naisparien kohdalla vähän epäselviä, jotkut ovat saaneet, toiset ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen hoitoja niin paljon sivusta seuranneena sitä mieltä, että max. kolme inssiä ja sitten IVF. Ainahan on niitäkin, joilla tärppää 8. inssilläkin, mutta kyllä se harvinaista on ja kustannukset kohoavat tosiaan korkeiksi. Ja siihen tietty päälle vielä se henkinen "hinta", taakka, jonka esim. 7 inssinegaa aiheuttaa. Ja jos ikää on 40+, niin suoraan vaan IVF:een.

      Inssien hinta riippuu kyllä aika paljon klinikasta, sillä kaikilla klinikoillahan olkia ei tarvitse maksaa etukäteen. Oma esikoiseni sai alkunsa 2013 ja inssin hinta (sis.siittiöt) oli silloin 552 euroa. Tästä summasta siittiöiden osuus oli 400 euroa. Vaikka siihen laskee päälle kaikki alkututkimukset sekä ovis- ja raskaustestit, lapsukaisen "hinnaksi" (jotenkin kamalaa sanoa näin) tuli selkeästi alle tonni. Tosin hinnat ovat varmaan nousseet joka paikassa tämän kahden vuoden aikana.

      Pahoittelut, ettei tärpännyt :( On se niin väärin, että rahalla on niin suuri valta tässä(kin) hommassa. Itse oon vetänyt nyt kakkoskierroksella rajan tuohon kolmeen inssiin, sillä IVF:een en itse pysty tällä hetkellä lähtemään taloudellisista syistä. Jos ei tärppää kolmella inssillä, niin olemme silti onnellinen yhden lapsen perhe. Toivotaan kuitenkin lottovoittoa meille kaikille! :)

      Onko teillä muuten ollut sama luovuttaja joka inssissä? Jos on, niin kannattaa vaihtaa sitten jatkossa, sillä silläkin on tosi suuri merkitys. Aika monella pelkästään se on auttanut, kun on saanut "geenit kohdalleen".

      Poista
    2. Kiitos vertaistuesta! :)

      4563€!?! Eikä silti mitään takuuta lopputuloksesta! Tää on niin perseestä. Mun pitää vaihtaa oikeesti alaa jos meinaan saada itseni raskaaksi ennen kuin on iällisesti liian myöhäistä. Turhauttaa niin paljon.

      Voiko noita mun munasoluista tehtyjä pakastealkioita siirtää puolisolle? Onko kenelläkään tietoa?

      Meidän on kyllä varmaan pakko vielä katsoa ne pari inssiä. Jospa niillä nappaisi. Ehkä sitten alkaa pidempi säästökuuri ja lähdetään IVF:ää kohti.

      Poista
    3. Niin ja luovuttaja vaihtui juuri tuossa ennen tätä viimeisintä yritystä.

      Poista
    4. Mä olen miettinyt samaa, että voiko pakastealkioita käyttää vapaasti molempien puolisoiden välillä. Tiedän yhden bloggaavan naisparin, jotka ovat saaneet lapsensa tällä tavalla, mutta olen ymmärtänyt, että heillä oli joku terveydellinen syy taustalla.

      Mä pelkään, että tämä on sen verran harvinainen tilanne, että klinikoilla ei ole siitä paljon kokemusta, ja vastaukset saattavat vaihdella. Kannattaa varmaan kysyä asiaa suoraan klinikalta.

      Poista
  5. Voi ei :( Olen todella pahoillani ettei tärpännyt. Olisihan se niin ihana että näissä asioissa ei tarvisi vielä erikseen murehtia rahasta, kun muutakin stressatavaa ja mietittävää projektissa on.

    VastaaPoista
  6. Olen pahoillani pettymyksestänne =/ Pitäkäähän taukoa, ei tätä kannata joka kuukausi tykittää oman pään hajoamisen uhalla, tauko kuitenkin hujahtaa nopeasti, vaikka etukäteen ajatellen se ikuisuudelta tuntuisi, ja sitten taas uusin voimin kohti uusia koettelemuksia.
    Mitä noihin kustannuksiin tulee, niin tämä on ehkä hieman toistoa edellisiin kommentteihin, mutta meidän kokemusten perusteella kannattaa varata tosiaan IVF-hoitoon 4000-5000 euroa. Mahdollinen hyperstimulaatio (tai edes sen uhka) ja siihen liittyvät seurantakäynnit luonnollisesti nostavat hintaa... Klinikalta tosin voi kysyä mahdollisuutta maksaa lasku useammassa erässä. Alkionsiirrot ovat kustantaneet tosiaan siinä tonnin paikkeilla. Onnistumisen todennäköisyydet liikkuvat siinä 40-60% paikkeilla, joka toki on moninkertaisesti insseihin verrattuna, mutta eivät mikään tae siitä, etteikö uusintayrityksiä tarvittaisi, uudestaan ja uudestaan. (joo voin kertoa...=/ )
    KELA-korvattavuuden saa tietyin kriteerein, siis jos jotain muutakin "vikaa" löytyy kuin naissuhde, jos voidaan olettaa että hoitoja tarvittaisiin myös heterosuhteessa. Korostettakoot nyt että korvattavuus ei (välttämättä) tarkoita sitä, että KELA kustantaa kaiken, vaan takautuvasti saa pieniä rippeitä koituneista kustannuksista. Onhan sekin silti kotiinpäin.

    VastaaPoista