keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Puolivälin raportti

Tasan viikon päästä päästään jo testailemaan. Näinä päivinä pitäisi siis mahdollinen kiinnittyminen tapahtua, jos on tapahtuakseen. Tunnelmat on aika neutraalit mutta se ei ole mitään uutta. Ensimmäinen viikko aiemminkin on ollut pään sisällä aika rauhaisaa. Mitä lähemmäs h-hetki tulee sitä hitaammin aika kuluu ja levottomampi on mieli.

Mitään varteenotettavia oireita ei ole. Ja tähän mennessä luulisi jo oppineen, ettei ne oireet kerro mistään muusta kun toiveajattelusta ja lugesteronin vaikutuksesta. Tänään on ollut pientä nippailua alavatsassa (luultavasti ilmaa :D ). Rinnat on taas kipeänä mutta tällä kertaa ne kipeytyivät jo heti inseminaatiopäivän iltana. Jotenkin semmonen pelko, että ajoitus oli liian myöhäinen. No sitä on turha murehtia kun varmuutta asiaan ei kuitenkaan voi saada. Vaikka yritän aina pitää pessimisti ei pety -asenteen niin silti se peruspositiivisuus vaan puskee läpi. Mitä tahansa yritän itselleni sanoa niin negatiivinen testitulos tulisi olelemaan kova pettymys.

Toissapäivänä kävi töissä hassu juttu. Pyöräilin töihin ja jotenkin housujen vyötärö kiristi niin, että alkoi oikeen sattua. Varmaan se painoi polkiessani juuri jonkun suolenmutkan kohdilta niin pitkään, että ruuansulatus jotenkin häiriintyi. Töihin päästessäni mulla oli todella kipeä vatsa ja oksetti. Mietin jo hetken alanko soittelemaan sijaista. Olin juuri lähtemässä vessaan koska tuntui, että pian tulee oksennus, kun eräs henkilö heitti, että oletko raskaana. Hetkeksi hämmennyin ja melkein sanoin, että en tiedä mutta sitten sain sain sanottua en ole. No huono olo meni onneksi puolessa tunnissa ohi mutta jäin miettimään tuota kysymystä. Ensinnäkin aika jännä, että raskaana olemista kysytään tuolla tavalla suoraan. Mitä jos olisinkin raskaana ja sen takia pahoinvoiva. mitä luultavimmin en haluaisi sitä kertoa vielä. Joutuisin siis valehtelemaan mutta tietäisin jääväni siitä kiinni. Nytkin mitä luultavimmin, jos olen raskaana, tämä kyseinen henkilö ajattelee mun valehdelleen. Toisaalta mä veikkaan, että tuokin oli semmonen vitsillä heitetty juttu mutta nyt vaan sattui liippaamaan läheltä. Ja jos olisinkin raskaana, ja kyseinen henkilö saisi sen tietää, niin varmaan katuisi heittoaan. Voi kun saisinkin pähkäiltäväkseni oikeastikkin näitä raskausajan (pikku) ongelmia! Tällä hetkellä tuntuu, ettei haittaisi yhtään.

Viikko siis vielä. Tällä kertaa toivon, ettei viimeinen yö mene valvoessa.


2 kommenttia:

  1. Ihanaa seurailla näin tuoretta tapausta, sillä olemme itsekin aikeissa mennä hoitoihin vuoden vaihteessa. Toivottavasti nyt tulisi teille tärppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun seuraat! Onnea teillekin tulevaan! :)

      Poista