tiistai 27. lokakuuta 2015

Ovis

Vaikka ollaankin tauolla niin päätettiin kuitenkin testailla ovista. Varsinkin kun edellisissä kierroissa mulla on ollut käytössä Lugesteron, joka on väkisin pitänyt loppukierron tietyn pituisena, haluan tietää millainen on mun luonnon kierto. Viimeisimmät kierrot mulla on olleet aika pitkiä. Ovis on tullut vasta n. kiertopäivänä 17-21 ja kierrot on olleet reilusti yli 30 päiväisiä. Semmosta 32-34 päivää. Tänään mulla tuli kuitenkin ovis jo kp 14. Kiinnostuneena odotan kuinka pitkä luteaalivaihe (oviksesta menkkoihin) on ilman lugesteroneja.

Tahtomattani kuvittelin kuinka soitan klinikalle, että ollaan tulossa huomenna inssiin. Tuntui pahalta mutta ei pitkään. Tämä aika voi oikeestikkin tehdä myös hedelmällisyydelle ihan hyvää. Mä meinaan kuntoilla, pudottaa hieman painoa ja pyrkiä hallitsemaan stressiä. Meinaan myös juhlia huoletta ja nauttia siitä, ettei tarvitse jännittää tai miettiä aikatauluja miten päästä oikeean aikaan Helsinkiin.

Lisäys: Tuli muuten vähän parempi mieli siitäkin kun luin mun ihan ekan blogikirjoituksen tammikuulta 2014. Siinä meillä on tarkoitus aloittaa hoidot vasta lokakuussa 2015 eli juurikin tässä kuussa. Periaatteessa siis tämä tuleva uusi kierros alkaa siis niihin aikoihin kun meillä alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi luultavasti ollut eka inseminaatio.

lauantai 24. lokakuuta 2015

10 päivää myöhemmin

Mä näin viime yönä unta, että olin inseminaatiossa terveyskeskuksessa. Makasin pöydällä jalat levällään ja huoneessa ramppasi jatkuvasti jotain porukkaa. Terkkari ei oikein tiennyt mitä tekee vaan sohi ruiskulla sinne tänne. Itse olin hyvin välinpitämätön ja ajattelin vaan, että hyvä kun täällä pääsee halvemmalla.

Tunnetila on parhaillaan tyhjä. Tuntuu, ettei ole mitään mitä odottaa. Helmikuu on niin pitkällä, että on vaikea uskoa silloin tapahtuvan mitään. Vaimolta hajosi juuri tietokone. Se tarkoittaa rahan menoa. Ja se tarkoittaa, että on vähemmän rahaa hoitoihin. Raha, raha, raha. En ajattele mitään muuta. Toisaalta haluan unohtaa koko asian. Kaikki tarkoittaa sitä tuleeko lasta vai ei. Ja vaikka sitä rahaa olisikin ja päästäisiin inssiin niin tuntuu ihan mahdottomalta, että siihen raskaustestiin koskaan oikeasti tulisi niitä kahta viivaa. Silti yrittämisen lopettaminen on mahdotonta. Tässä tosielämässäkin olisi paljon asioita mihin kiinnittää huomiota ja mitä pitäisi tehdä. Ne vaan tuntuvat just nyt aika laimeilta ja merkityksettömiltä. Pakko kuitenkin yrittää koska tiedän, ettei ne asiat aina tule olemaan mulle merkityksettömiä ja jos nyt jätän ne huomiotta kadun sitä myöhemmin.

Melkeinpä heti menkkojen alkamisen jälkeen aloitin rankan työputken jolloin en tehnyt muuta kuin töitä ja nukuin. Oli tosi hyvä, etten kerinnyt kauaa vatvomaan pettymystä mutta tajusin, että mulla saattaa olla oikeastikkin vaara masentua tässä hommassa. Aina välillä töiden lomassa muistui mieleen, etten olekkaan raskaana ja elämä tuntui todella... no juurikin siltä tyhjältä ja merkityksettömältä. Onneksi oli fyysinen ja raskas työ johon uppoutua. Yritin vaan kuluttaa päiviä, jotta pettymys helpottaa.

Olen miettinyt paljon tarvetta ja haluamista. Mä olen tähän mennessä elämääni saanut sen mitä olen halunnutkin. Tai itseasiassa usein en ole edes kerinnyt asioita kauheasti kaipaamaan kun olen ne jo saanut. Esimerkiksi parisuhde ja haluamani ammatti. En sano, että olen asiat saanut helpolla mutta vasta nyt todella tajuan miltä tuntuu kun jotain haluaa paljon eikä sitä saa.

Jätän menemättä ystäväni vauvakutsuille. En halua olla tää tyyppi. Olisinko nyt näin huonona jos oltaisiin silloin pari vuotta sitten päätetty, että ei hankita lapsia?

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Vuotava vastalause

Ei tule meille vauvaa kesäkuussa. Testasin varmuuden vuoksi aamulla mutta tiesin jo vastauksen koska ensimmäiset merkit menkoista tuli eilen myöhään illalla. Tänään onkin kostautunut lugesteronin käyttö kun menkkakivut ja krampit on aika kovat. Vuoto itsessään on melko niukkaa ja rusehtavaa mutta en silti elättele toiveita mistään alkuraskauden tuhruvuodosta. Kyllä se oli tässä.

Yksi vaikeimmista asiosta tässä projektissa on ollut joutua tutustumaan ihan uusiin puoliin itsessä. Mä olen pohjimmiltani hyvin tunteikas ihminen mutta useinmiten pystyn silti järjellä tekemään päätöksiä. Välillä saatan olla jopa liian järkevä enkä uskalla ottaa riskejä tai seikkailla. Nyt kuitenkin on tullut vastaan sellaisia asiota joita en pysty järjellä selittämään pois vaikka tiedän, että pitäisi. Tunnen huonoutta ja epäonnistuneisuutta niin monella tasolla, etten edes saa puettua sitä sanoiksi. Olen katkera vartalolleni kun se ei toimi haluamallani tavalla ja vihainen mielelleni kun se ei kestä pettymyksiä ja ymmärrä realiteetteja ja todennäköisyyksiä.

Mua hävettää olla näin paskana vaikka tää oli vasta neljäs kerta. Monilla on asiat paljon pahemmin.

Mä oon fyysisesti uupuneempi kun oon ollut pitkään aikaan. Henkisesti pahin pohja on ehkä jo ohi. Tähän kertaan oli latautunut aika paljon odotuksia sillä rahat on nyt todellakin loppu. Pidämme siis muutaman kuukauden tauon. Tavoitteena on saada rahat muutamaan yritykseen helmikuuhun mennessä.

Ehkä tämä tauko tekee meille ihan hyvää.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Testata vai ei?

Yritän tässä parhaillani hirveiden aivastuskohtauksien välillä saada kirjoitettua jotain. Mulla siis yhä aamukutitukset nenässä ja kurkussa. Mä voin tuntea kielellä kuinka turvoksissa on mun kitalaki. Nyt odottelen pari tuntia ja toivon, että tämä olo menee ohi niin kuin muinakin päivinä. Ruumiinlämö on pysytellyt siellä 37 korvilla eikä olo ole kuitenkaan kuumeinen. Normaalisti lämpötila on n. 36,5 ja jos on mennyt 37 yli niin olo on ollut selvästi kipeä. Muita hieman mielikuvituksellisempia oireita eiliseltä oli mm. himo juoda cocacolaa kahvilassa ja outo euforinen olo juuri ennen töiden alkua. Kyllä, nämä todistavat sen, että olen raskaana! Elä nyt sitten tämmöisenä ihmisenä.

Paine testata on aika kova. Toisaalta ehkä vielä kovempi on pelko siitä negatiivisesta tuloksesta. Meillä on tänään eräs tapahtuma jollaisessa normaalisti ottaisin lasin tai kaksi viiniä. Saattaisinpa jopa lähteä jatkoille ja juoda enemmän tai vähemmän alkoholipitoisia juomia. Mietin jo, että teen testin ja jos se on negatiivinen niin juon alkoholia. Mutta mitä jos olenkin raskaana mutta positiivinen ei vielä näy? Äh, ei mua oikeesti edes huvitaisi lähteä, yritän vaan löytää syyn sille, että saisin testata jo.

Kuinka todennäköistä on, että testi näyttää negatiivista jos olen raskaana? Mä ilmeisestikkin olisin nyt 3+6 viikkoa raskaana. Vaimo on sitä mieltä, että testataan vasta aamulla. Paitsi jo ei meinata saada millään unta niin sitten testataan yöllä. Joo, eiköhän me pysytä suunnitelmassa.

Ehkä.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Oireita

Aamulla kun heräsin olin vakuuttunut, että mulla alkaa flunssa. Päässä oli jotenkin outo olo, semmoinen hyvin lievä päänsärky. Nenäkin oli jo herätessä tukkoinen. Nyt en kuitenkaan ole enää (taas) yhtään varma siitä flunssasta. Enemmänkin tää vois olla jotain allergiaa vaikken millekkään tietääkseni olekkaan allerginen. Nenän, kurkun, korvien ja vähän silmienkin limakalvoja turvottaa ja kutittaa. Nenä hieman vuotaa ja välillä aivastuttaa. Eilen illalla mittasin jopa lämmön kun tuntui vähän oudolta. Se oli 36,7. Ehkä hieman koholla muttei mitenkään epänormaalisti.

Mä yritän pitää pään kylmänä. Mä saatan ihan hyvin olla vilustunut. Nyt on kuitenkin syksyn ensimmäiset kylmät ilmat ja moni on flunssassa. Tää saattaa oikeestikkin olla jotain allergiaa. Tai sitten vaan psykosomaattista oireilua kun toivon niin paljon.

Silti. En voi sille mitään, että olen aika vakuuttunut siitä, että nämä on raskausoireita. Yritän muistella olinko aikaisemmilla kerroilla. Saatoin ollakin.

Tavallaan sitten taas en usko yhtään, että testissä olisi kaksi viivaa. Näen jo sieluni silmin meidän pettymyksen.

Kaksi yötä enää.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Repsahdus

Tänään on kymmenes piinapäivä meneillään ja ensimmäistä kertaa repsahdin. Siis testaamaan etuajassa. Paine testaamiseen alkoi kerääntyä toissapäivänä kun sain nuhan. Jos olet googlettanut koskaan hakusanalla 'raskausoireet' niin tiedät nuhan olevan niistä yksi. Erityisesti aamuisin nenää kutittaa ja se vuotaa. Havaittavissa on myös palelua ja väsymystä. Klassiset alkuraskauden oireet siis!

Meille on kerääntynyt One step liuskatesteja koska niitä tulee ovistestien kylkiäisinä aina 2kpl per tilauskerta. Selitin aamulla vaimolle, että kyllä nyt jännittää kun tää nuhankin tuli, ja päädyttiin siihen, että tehdään yksi harjoitustesti. Pissa ei kylläkään ollut aamupissa vaan vasta parituntia sen jälkeen. Odoteltiiin viitisen minuuttia ja katsottiin tulos. Tyhjääkin tyhjempi.

Mitä opimme tästä? Olen joko raskaana tai mulle on tulossa syysflunssa.

Nyt purraan hammasta keskiviikkoon saakka ja testataan vasta sitten seuraavan kerran.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Puolivälin raportti

Tasan viikon päästä päästään jo testailemaan. Näinä päivinä pitäisi siis mahdollinen kiinnittyminen tapahtua, jos on tapahtuakseen. Tunnelmat on aika neutraalit mutta se ei ole mitään uutta. Ensimmäinen viikko aiemminkin on ollut pään sisällä aika rauhaisaa. Mitä lähemmäs h-hetki tulee sitä hitaammin aika kuluu ja levottomampi on mieli.

Mitään varteenotettavia oireita ei ole. Ja tähän mennessä luulisi jo oppineen, ettei ne oireet kerro mistään muusta kun toiveajattelusta ja lugesteronin vaikutuksesta. Tänään on ollut pientä nippailua alavatsassa (luultavasti ilmaa :D ). Rinnat on taas kipeänä mutta tällä kertaa ne kipeytyivät jo heti inseminaatiopäivän iltana. Jotenkin semmonen pelko, että ajoitus oli liian myöhäinen. No sitä on turha murehtia kun varmuutta asiaan ei kuitenkaan voi saada. Vaikka yritän aina pitää pessimisti ei pety -asenteen niin silti se peruspositiivisuus vaan puskee läpi. Mitä tahansa yritän itselleni sanoa niin negatiivinen testitulos tulisi olelemaan kova pettymys.

Toissapäivänä kävi töissä hassu juttu. Pyöräilin töihin ja jotenkin housujen vyötärö kiristi niin, että alkoi oikeen sattua. Varmaan se painoi polkiessani juuri jonkun suolenmutkan kohdilta niin pitkään, että ruuansulatus jotenkin häiriintyi. Töihin päästessäni mulla oli todella kipeä vatsa ja oksetti. Mietin jo hetken alanko soittelemaan sijaista. Olin juuri lähtemässä vessaan koska tuntui, että pian tulee oksennus, kun eräs henkilö heitti, että oletko raskaana. Hetkeksi hämmennyin ja melkein sanoin, että en tiedä mutta sitten sain sain sanottua en ole. No huono olo meni onneksi puolessa tunnissa ohi mutta jäin miettimään tuota kysymystä. Ensinnäkin aika jännä, että raskaana olemista kysytään tuolla tavalla suoraan. Mitä jos olisinkin raskaana ja sen takia pahoinvoiva. mitä luultavimmin en haluaisi sitä kertoa vielä. Joutuisin siis valehtelemaan mutta tietäisin jääväni siitä kiinni. Nytkin mitä luultavimmin, jos olen raskaana, tämä kyseinen henkilö ajattelee mun valehdelleen. Toisaalta mä veikkaan, että tuokin oli semmonen vitsillä heitetty juttu mutta nyt vaan sattui liippaamaan läheltä. Ja jos olisinkin raskaana, ja kyseinen henkilö saisi sen tietää, niin varmaan katuisi heittoaan. Voi kun saisinkin pähkäiltäväkseni oikeastikkin näitä raskausajan (pikku) ongelmia! Tällä hetkellä tuntuu, ettei haittaisi yhtään.

Viikko siis vielä. Tällä kertaa toivon, ettei viimeinen yö mene valvoessa.