keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Inseminaatio numero 4

Eilen aamulla tuli vihdoin ovistestiin plussa vaikka jo kerkesin miettimään, että meniköhän se ohi. Ei käyty tässä kierrossa ollenkaan folliultrassa koska lääkäri sanoi, että ihan hyvin voi tulla ilmankin. Oli se kuitenkin todella jännittävää odotella "sokkona" sitä plussaa ja luottaa pelkkään tikkuun. Sieltä se tumma viiva kuitenkin ihan samoilla kierron päivillä tuli kuin viimeksikin.

Tänään aamusta köröteltiin siis Helsinkiin. Meillä oli taas uusi lääkäri ja sekin oli todella mukava. On se jännä kun meille sattui ensimmäiseksi se ainoa (tai ainakin tähän saakka tapaamistamme neljästä lääkäristä) selvästi varauksellisesti naispareihin suhtautuva tyyppi. Onneksi kaikki muut on olleet tosi kivoja. Lääkäri kysyi, että ultrataanko vai laitetaanko vaan suoraan ja mä sanoin heti, että ultrataan. En kyllä tiedä oli se hyvä päätös koska nyt askarruttaa ehkä vielä enemmän mitä siellä on tapahtunut. Ultrassa siis ei näkynyt enää mitään follikkelia. Se mitä ilmeisimmin oli jo puhjennut koska kohdussa oli kuitenkin hyvä 10mm limakalvo ja muutenkin vissiin näytti siltä. Tää on kyllä välillä turhauttavan epämääräistä!

No taas meillä kuitenkin positiiviset tunnelmat ja päällimmäisenä mielessä nyt vaan selviytyä piinapäivistä järjissään. Käytän taas lugesteoneja vaikka tämäkin lääkäri sanoi, ettei ole yhtään varma onko niistä mitään hyötyä mutta ei ole haittaakaan. Mua helpotaa se etten joudu jännäämään menkkojen alkamista. Mitäköhän sitä keksisi tässä kahdeksi viikoksi tekemistä? Muuta kun googlettelua,

torstai 17. syyskuuta 2015

Uusi kierto, uusi lahjoittaja, uusi pieni mahdollisuus

Soittelin maanantaina klinikalle, että eipä tullut tulosta inssistä ja oltaisiin taas tulossa tässäkin kierrossa. Kyselin onko meille jo varattuna uuden lahjottajan soluja ja puhelimeen vastannut kätilö sanoi, että lääkäri soittaa myöhemmin ja voidaan siitä keskustella. Lääkäri soitteli ja pahoitteli kun ei tärpännyt. Sanoi varanneensa meille uuden lahjoittajan soluja jotka ovat suunnilleen samoilla tiedoilla kun edellisenkin. Ero on kuitenkin siinä, että nämä on niin tuoreita, ettei yhtäkään lasta ole vielä maailmassa. Ehkäpä meille tulisi ensimmäinen.

Mulla on omituinen olo. Tavallaan mulla on ihan hyvä mieli ja oon ilonen kun päästään taas yrittämään. Toisaalta oon aika varma, ettei sieltä mitään tälläkään kertaa tule. Alkaa selviämään kuinka epätodennäköstä touhua tämä oikeasti on. Ehkäpä seuraavat piinapäivät olisi helpommat jos ei odota niin kovasti positiivista tulosta. Tai siis tottakai odottaa mutta tietää sen olevan aika epätodennäköistä.

Sain kutsun kaverin vauvakutsuille. Tämä kaveri ja muutama muukin vieras tietää meidän lapsihaaveista ja nyt ensimmäistä kertaa se tuntuu vähän ahdistavalta. Vetoan töihin ja sanon, etten tiedä vielä pääsenkö. Haluan ensiksi saada tästä kierrosta tuloksen ja katson sitten miltä tuntuu. Luultavasti mä oon ihan ok mutta en halua ottaa riskiä, että oonkin ihan maani myyneenä siellä raskaanaolevien ja vauvojen keskellä.

Katsoin eilen Toisenlaiset äidit jakson jossa naispari sai kaksoset. Oli kyllä ihanat vauvat ja kiva jakso mutta ihan sama tuli mieleen kuin Mestaripiirros-blogin Annilla. Tarttui korvaan se, että VASTA neljäs inssi onnistui. Voi kumpa meillä onnistuisi JO neljäs inssi!

lauantai 12. syyskuuta 2015

Haikean hauskat puolukkapäivät

Oltiin torstaina puolukassa ja eilen saatiin vihdoin koko kymmenen litraa perattua ja mahdutettua jo ennestään täyteen pakastimeen. Vitsailtiin siitä kuinka Marjatta tuli puolukasta raskaaksi Kalevalassa ja mietittiin meidän mahkuja siihen. Olisi ainakin edullista. Eilen alkoi myös menkat illalla. Oli siis oikein tuplapuolukkapäivä.

Mä olin tyytyväinen kun menkat alkoivat ihan ajallaan, eikä lugesteron viivästyttänyt niiden alkua. Kierto alkaa siis ihan normaalisti. Olotila on muutenkin ihan hyvä. Juteltiin eilen meidän rahatilanteesta ja tulevasta tauosta. Päätettiin kuitenkin vielä raapia rahat yhteen yrityskertaan ennen taukoa. Parilla kuukaudellahan ei muuten olisi väliä mutta kesän alku olisi töiden kannalta helpointa olla viimeisillään raskaana ja synnyttää. Neljäs kerta on siis kuitenkin jo muutaman viikon päästä. Jee!

Meillä vaihtuu myös solujen lahjottaja. Tämän tyypin soluja on varattu niin paljon, että lääkäri suositteli vaihtamaan lahjottajaa. Soittelen maanantaina klinikalle ja kyselen onko lääkäri varannut meille jo jonkun kun viime kerralla oli tästä puhetta. Meillähän ei varsinaisesti ole mitenkään hirveän tiukkoja kriteereitä. Toivottaisiin vaan, että lahjottaja olisi sinertävä silmäinen ja yli 180 pitkä. Saas nähdä mitä saadaan.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Tulos

Not pregnant. Niin siinä luki. Jännitettiin niin paljon testaamista, että valvottiin suuri osa yöstä. Vaikka tulos on tämä niin silti oon sitä mieltä että onneksi päästiin testaamaan. Pelottaa kuinka pitkään tässä voi mennä ja mihin saakka meillä on varaa. Nyt ainakin luultavasti tauko edessä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Kolme yötä

Voiko blogia päivittää liian usein? Kun kirjoitin tuo edellisen postauksen päätin, että seuraavaksi laitan tänne jotain perjantaina kun testin tulos on tiedossa. Täällä sitä kuitenkin taas ollaan. 2 viikkoa todella on pitkä aika varsinkin kun mulla on aika vähän tekemistä. Edellisillä kerroilla odottamisaika oli lyhyt kun menkat tulivat etuajassa, joten tämä on mun ensimmäinen kokonainen 2 viikon odotus.

Sunnuntaina heräsin voimakkaisiin maha- ja selkäkipuihin. Uninen mieleni pääteli menkkojen alkavan ja heräsin jo valmiiksi pahalla päällä ja masentuneena. Vaikka melkein heti muistinkin lugesteronin pitävän vuodon poissa en silti päässyt eroon alakulosta ja toivottomuuden tunteesta koko päivänä. Pinapäivät, tylsä sunnuntai, yksin kotona. Google oli siis ahkerassa käytössä. Lueskelin ihmisten kokemuksia mm. lugesteronista ja alkuraskauden oireista enkä oikeasti saanut mitään uutta tietoa. Toisaalla sanottiin, että "menkkakivut" on merkki raskaudesta ja toisaalla sanottiin ettei ole. Ainoa varma juttu on se, että lugesteron saattaa aiheuttaa mahakipuja.

Kipuja ja tuntemuksia on tullut ja mennyt tasaiseen tahtiin sunnuntaista saakka. Ei siis mitään jatkuvaa kipua kuitenkaan onneksi. Välillä pistelee alavatsaa ja alaselkää saattaa särkeä. Joku yltiöpositiivinen tyyppi tuolla päässä on jo ihan varma raskaudesta ja taas se pessimisti on jo valmiiksi ihan maansa myynyt. Voisko ne molemmat vaan vaientaa. Kuuntelisin mieluiten sitä järkevää tyyppiä joka sanoo, että koska ei voi tietää niin sitä on turha vatvoa.

Nyt mulla on kuitenkin oikeesti aika toiveikas ja positiivinen olo. Mistään ei löytynyt varmaa tietoa, että menkkakipumaiset olot tarkoittavat sitä, että en voisi olla raskaana. Meillä on siis vielä mahkuja. Jee! Jospa muutenkin pääsisin tästä alakulosta ja väsymyksestä eroon. Viimeksi sanoin melkein toivovani, että työt jo alkaisi niin olisi muuta ajateltavaa (ja sitä rahaa). No joku ehkä kuunteli koska osittain ne jo alkavatkin etuajassa! Itseasiassa jo huomenna.

Nyt täytyy vaan kestää tämä päivä, keskiviiko ja torstai niin sitten pääsee testaamaan. Ihan vähän aikaa enää! (postiivista ajattelua)


lauantai 5. syyskuuta 2015

M i t e n a i k a v o i k u l u a n ä i n h i t a a s t i ?

Tää on julmaa. Vasta puolet odotteluajasta mennyt ja nyt jo olen ihan kypsä. Harkitsin jo hetken ihan tosissani, että uhraisin yhden kaupan päälle tulleen liuskatestin jo huomenna. Tulin järkiini. Jos hedelmöittyminen olisikin tapahtunut niin kiinnitymisestä olisi vain muutama päivä. Tuskiin mikään testi on niin herkkä, että osaisi näyttää vielä mitään.

Olen siis tässä kierrossa käyttänyt lugesteroneja. Taidan olla onnekas kun en ole huomannut juuri mitään sivuvaikutuksia. Onhan niitä hieman epämukava käyttää ainakin näin alakautta kun tuntuu, että suurin osa valuu ulos. Olenkin joutunut käyttämään sidettä, joten tuntuu kuin päällä olisi hyvin pitkät menkat. Toisaalta käytän näitä ihan mielellään kun tiedän, että ne oikeat menkat pysyvät poissa.

Myös mahdollisten raskausoireiden pakkomielteinen tulkinta on poissa koska jokaisen oireen pystyy selittämään lugesteronilla. Rinnat on kipeät, vatsaa nippailee, alaselkää särkee. Juu juu, ihan sama vaikka oksentaisin maha pyystyssä niin mihinkään en usko ennen kun testi sanoo niin.

Tänään olisin halunnut lähteä baariin. Ja juoda alkoholia siellä. Ihan tosissaan harmitti kun en voi. Ei uskalla ottaa riskiä, että kiinnittyminen menee pipariksi. Hassua kyllä kun ei ole koko kesänä tehnyt mieli käydä baarissa, enkä muutenkaan ole enään erityisen baarissa viihtyvä ihminen. Alkaa jo nyt vähän väsyttämään nämä hoidot vaikka tämä on VASTA kolmas kerta. Nyt jo voin nähdä elämämme kahden viikon sykleissä plussaa odotellessa. Ekaksi ovistestistä ja sitten raskaustestistä kerta toisensa jälkeen.

Nyt täytyy keksiä jotain tekemistä (ja ajattelemista!) viideksi kokonaiseksi päiväksi. Melkein jopa toivoisin, että mun työt olisi jo alkaneet. Menisi päivät nopeammin kun ei olisi aikaa haaveilla omia asioitaan jatkuvasti. Ja tietysti myös siksi olisi kiva olla jo töissä, että rahaa olisi vähän enemmän (tai siis yhtään!) laittaa säästöön jos tää ei mene kuin strömsössä.