lauantai 1. elokuuta 2015

Inseminaatio numero 2!

Kiireen ja touhun keskellä kerkesimme piipahtamaan perjantaina inssissä! Aiemmin kirjoitin siitä, että optimaalinen aika olisi keskiviikkona koska olemme joka tapauksessa Helsingissä. Kävi kuitenkin niin, että ovulaatio ilmoitti itsestään torstaiaamuna ja varattiin aika perjantaille. Perjantaina meillä oli muutenkin suunnitelmissa olla taas Helsingissä joten periaatteessa ajoitus oli ihan hyvä. Hieman ylimääräistä säätöä aiheutti se, että meillä on muutama sukulaislapsi/teini lomailemassa ja eräs järjestämämme tapahtuma huipentui juuri sinä iltana. Oltiin siis klinikalla teinit mukana ja sieltä kiidettin tapahtumaa viimeistelemään. Eipähän hirveesti kerinnyt jännittämään!

Meillä oli sama lääkäri kuin ultrassa ja yhäkin jäi hyvät tunnelmat. Parhaiten lääkäriä ehkä voisi kuvata sana mutkaton. Semmoinen positiivinen ja ystävällinen mutta ammattimainen ja ripeä. Ultrattiin tietysti ensiksi ja munarakkula oli juuri puhjennut. Sitten lääkäri varmisti, että olen juurikin minä ja että kyseessä on oikeat solut. Sitten lääkäri ruiskutti siimahännät matkaan. Housut jalkaan ja kohti uusia velvollisuuksia.

Nyt sitten vaan kaksi viiikkoa kärsivällisyysharjoituksia. Tällä kertaa tiedän olla uskomatta mun vartaloa. Mieli tulee joka tapauksessa kehittämään kaikki mahdolliset oireet, joten en meinaa uskoa mihinkään muuhun kuin raskaustestiin. 

Jännääääää!!!

Ai niin, lääkäri käski elämään ihan normaalia elämää. Sitä vähän nauratti kun kysyin, että: Ai? saanko käydä Lintsilläkin?" Mä olin sieluni silmin nähnyt kuinka joku hirvee kieputin irrottaa just kiinnittyneen alkoon kohdun seinämästä ja kaikki menee pipariksi. Niin kuulemma ei voi tapahtua. Saattaa siis olla, että mennään Lintsille. Jos siis raskitaan.

7 kommenttia:

  1. Parasta olisi tosiaan koittaa olla ajattelematta asiaa kokonaan, vaikka onkin helpommin sanottu kun tehty! :) mitä normaalimmin ja onnellisimmin pystyy elämään, sitä varmemmin onnistuu! :) kun mieheni kanssa viime vuosi ja tämä kevät yritettiin lasta niin ei tullut sitten millään, vaikka koitti muka olla ajattelematta asiaa, sitä automaattisesti alkoi ennen menkkojen alkua jännittämään "josko tämä olisi se kierto jollon nappaa" .. vuoden yrittämisen jälkeen sitä sitten myöntyi ajatukseen ettei meille ehkä tule koskaan lasta ja ääneenkin asiasta monille puhuttiin, kas kummaa kun alettiin elämään elämää ajatuksella "ei tämä maailma kaadu jos kaksin eletään, hommataan sitten paljon eläin lapsia" niin tsädääm, päätti pieni ilmoittaa tulostaan :) että vaikka moni lääkärikin sanoo ettei ressi ja yrittäminen muka vaikuta raskautumiseen, niin silti monesti huomannut että monille se vauva tulee juuri silloin kun ihminen on onnellisimmillaan ja stressivapaassa tilassa! :) enkä nyt väitä että aina näin olisi, joskus on niitä surullisiakin tapauksia :( mutta pointtini varmaan tässä ajatusliitoisessa kommentissa oli että jos vain millään pystyt niin koita olla ajattelematta asiaa ja nauti joka hetkestä mitä nyt on käsillä ^_^ toivottavasti teillä tärppää <3 tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi onnea teille ihmisen alusta! Kiitos tsempityksestä! Vaikka periaatteessa haluan uskoa, ettei stressaaminen vaikuta suuntaan tai toiseen (olen vähemmän stressaantunut kun en stressaa sitä etten saisi stressata) niin ihan oman mielenterveyteni kannalta pyrin pysymään suht rauhassa. Myöskin mun terveydentila on parempi kun en stressaa.

      Poista
    2. Se on hieno asenne ^_^ pidän peukkuja! ^_^ niin ja kiitos onnitteluista <3

      Poista
  2. Voi että jännään jo teidän puolesta, onnea siimahännille matkaan! :)
    Se on kyllä totta, että stressaa vaan enemmän kun yrittää olla stressaamatta ja stressaa ettei saa stressata.. :D

    VastaaPoista
  3. Hedelmöityshoidoissa on sellainen pikkuinen ero luomuna yrittämiseen, että ne sisältävät sinällään jo melkoisen määrän stressiä. Vaikka kuinka yrittäisi "olla yrittämättä", niin on siinä hiukan yrittämisen meininkiä kun retkottaa klinikalla villasukat kattoa kohti... Järjettömistä kustannuksista puhumattakaan. Ei voi vain antaa tilannetta kohtalon käsiin, "tulee jos on tullakseen", kun kerran naisparilla ei mitään tapahdu ilman yrittämistä. Mutta joo, piinaviikot ovat tosiaan piinaa, mielessä se on joka ikinen hetki, ei sille mitään voi. Anna ajatusten virrata, älä työnnä pois mielestä väkisin, kun ei se ole kuitenkaan mahdollista. Mulla ne plussautuneet kerrat olivat täynnä positiivista fiilistelyä, ihan täysillä elin siinä tunteessa, että nyt tämä onnistuu, ostin vauvalehtiä ja muutamia vauvanvaatteita, latasin kännykkään raskauskalenterisovelluksen yms. No, keskenmenoja en ole pystynyt estämään tähän mennessä, mutta se on kai sitten toinen tarina. Joka tapauksessa - onnea matkaan =) Tämä on niin mystistä touhua, että sadan prosentin takuulla ei voi koskaan tietää mitä tehdä ja miten käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnentoivotuksesta! Toivottavasti teillekin vielä nappaa ja pysyy koko matkan mukana. Juu, kyllä tää klinikalla lasten aikaan saaminen on ihan oma lukunsa. Me ollaan vielä ihan alkutaipaleella ja siksikin helppo pysyä rauhallisena mutta jos monta kertaa joudutaan yrittämään alkaa varmasti stressitasot nousta. Eikä vähiten sen takia, että rahaa palaa enemmän kun sitä kerkiää tienaamaan.

      Poista