lauantai 29. elokuuta 2015

Inseminaatio nro 3

Torstaina tuli testiin positiivinen tulos ja eilen siis käytiin inssissä. Kaikki oli taas ihan hyvin. Ultrassa näkyi n.21mm follikkeli, kohdun limakalvot hyvin paksuuntuneet, siittiöitä oli riittävästi ja niin edespäin. Nyt siis vaan vähän tuuria peliin ja kolmas kerta sais todellakin sanoa toden! Ensimmäistä kertaa taisin muuten tuntea eilen munasolun irtoamisen. Aamusta alkaen tuntui painetta vasemmalla puolen ja ultrassa näkyikin iso mollura vasemmalla. Inssi oli kello 10 aamulla ja iltapäivällä tuntui menkkakipumaista pientä jomotusta ja lopulta selvä terävä nipsahdus siinä neljän jälkeen.

Jostain syystä tämä kerta on jännittänyt mua kauheesti. Oli ihan perhosia mahanpohjassa kun mentiin klinikalle. Toisaalta lääkärin huoneessa jännityskin laukesi ja aikamoista hekotusta oli koko kerta. Mietin jopa pöydällä maatessani että pitäisköhän yrittää hillitä hytkymistä mutta sitten muistin miten niitä vauvoja yleesä tehdään. Heh! Meillä oli kyllä kiva lääkäri!

Maanantaina aloitan Lugesteronit. Yksi kapseli aamuin illoin ja jatkan 10 päivää. Toivottavasti niistä on apua. Ainakin menkat pysyvät poissa ja pääsen testaamaan oikeana päivänä. Jo pelkästään se on lääkkeiden käytön arvoista ettei tarvitse jännittää menkkojen alkamista!

Perjantaina 11.9. siis tiedän onko meillä mahdollisuus saada lapsi toukokuussa 2016.


tiistai 25. elokuuta 2015

Ovulaatiosta ja testaamisesta

Ei tullut tänäänkään plussaa. Eipä kyllä haittaa koska edelliset inssikiertojen plussat tulivat aikaisessa vaiheessa ja sen tietää miten siinä kävi. Jospa tämä pitkä kierto olisi hyvä merkki. Ainakin erilainen kun epäonnistuneet kierrot. Testailen taas väestöliitosta ostetuilla liuskatesteillä kun jännittää clearbluen käyttäminen. Lääkäri meinaan sanoi, että viime aikoina on tullut useampi tapaus, että ne on näyttäneet mitä sattuu. Musta tuntuu, että meillä kävi sama juttu silloin toukokuun lopussa. Tulikohan plussa kp 10 tai 11. Joka tapauksessa silloin heti ekana testipäivänä. Epäilin jo silloin, että testi on väärässä mutta syystä tai toisesta en tehnyt uutta. Menkat sitten alkoivatkin niihin aikoihin, että ovis olisi ollut myöhemmin. Harmittaa kyllä ne clearbluet kun just ostettiin uusi paketti. No ehkäpä uskallan käyttää niitä ensi kerralla (jos sellainen tulee) ekoina testipäivinä.

Mä oon vähän googletellut noita ovulaatio-oireita. Mä tunnistan ovulaation oikeestaan vaan limasuudesta enkä siitäkään aina. Sitä limaa saattaa tulla kuitenkin parikin päivää. Mua jäi kaivelemaan kun lääkäri sanoi, että limasuutta voi olla useempikin päivä koska mulla on kypsymässä paljon pieniä munarakkuloita. Mutta eikös kaikilla ole? Harmittaa kun en tajunnut kysyä mitä oikeen tarkotti. Osaiskohan joku valottaa mulle tätä asiaa? Mitä pidemmälle tässä hommassa menee niin sitä vähemmän sitä tajuaa tietävänsä.

Kyselin aiemmin teiltä niistä lääkkeistä ja kannattaakohan niitä kokeilla. Lääkehän oli nimeltään lugesteron (Kiitos Ruska) ja muutaman kommentin ja googlettelun jälkeen päätettiin niitä testata. Nyt meillä on vaan pienehkö kiista vaimon kanssa koska mun mielestä lääkäri sanoi, että niitä laitetaan 2 päivässä ja paketti maksaa 15€ kun taas vaimo muistaa, että niitä laitettiin 3 koko aikana ja ne on 15€/kpl eli 45€ yhteensä. Sanokaa nyt mulle, että mä oon oikeessa! (Sen sain selville, että kyllä niitä vähintään tuon 2 päivässä laitetaan mutta mites tuo hinta?) En voi käsittää miten meillä on noin erilaiset muistikuvat. Ensi kerralla kirjotetaan kyllä kaikki ylös ja kysytään heti jos jostan ollaan epävarmoja.

Mun pitäisi aloitella pikkuhiljaa valmistautumaan taas työelämään. Uusi homma alkaa vajaan kuukauden päästä ja toiseenkin hommaan mua pyydettiin. Jännää! Töiden kannalta on ihan oikeastikkin ihan hyvä etten ole vielä raskaana. Nyt pystyn mitä luultavimmin hoitamaan sovitut työt itse eikä keväälläkään tarvitse hankkia sijaista.

maanantai 24. elokuuta 2015

Liebster Award x 2


Olin saanut kaksi Liebster Award haastetta, joten vastaan tässä samassa molempiin. Kiitos Hehkua-blogi sekä Pienistä asioista onnellisuuteen-blogi!



 Ohjeet Liebster Award-haasteeseen
1. Kiitä tunnuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa
4. Keksi 11 uutta kysymystä valisemillesi blogeille

Tässä ensiksi Hehkua-blogin kysymykset:

1) Oletko sitku-, mutku-, voiku-, vai nytku-ihminen?
Varmasti noita kaikkia. Mulla on sellainen elämä, että monia työhön liittyviä asioita pitää suunnitella vuosikin etukäteen niin väkisinkin osittain on sitku-ihminen. Ehkä sellaiset "sitku tapahtuu sitä ja sitä niin olen onnellinen" -ajatukset on vähentynyt huomattavasti nuoruudesta. Usein oon, että mutku ei oo rahaa/aikaa/en osaa vaikka moni asia järjestyisi jos uskaltaisi/viitsisi nähdä vaivaa/haluaisi sitä tarpeeksi. Yritän sen muistaa. Tuo voiku- on ehkä pahin koska se on semmonen toive, johon itse ei voi vaikuttaa. Sitä mä ehkä oon eniten just nyt. Ja nytku-tyyppi haluaisin olla. Ja usein oonkin.

2) Miten varmistat, että kiikkutuolin vierellä on seuraa sitten kun olet vanha?
Pyrin pitämään huolta parisuhteesta. Ja yritän saada jälkikasvua!

3) Mitkä kolme sinua kuvaavaa sanaa tekevät sinut onnellisimmaksi?
Apua, miten nää saa tiivistettyä yhteen sanaan? Rakastettu, terveehkö, toimeentuleva :D

4) Mikä paikka, tavara tai ominaisuus on parasta kodissasi?
Se, että on tilaa ja avaruutta.

5) Milloin teit viimeksi jotain hyvää nimettömänä (Random Act of Kindness)? Mitä teit?
Annoin rahaa katusoittajille viime viikolla, vaikka ei se taida kyllä kelvata tähän... Apua, en kyllä muista! Pitää tehdä tälle asialle jotain!

6) Mitä sellaista sinulla on, mitä muut kadehtivat?
Hmmm... muutamat naispuoliset heterokaverit on sitä mieltä, että meillä on täydellinen parisuhde. Se kyllä taitaa olla suurimmaksi osaksi turhautumista miehiin. Vaikea sanoa mitä muutm oikeasti kadehtisivat.

7) Luopuisitko kokonaisesta raajasta, jotta toiveesi toteutuisi?
Tällä hetkellä mulla ei ole yhtään sellaista toivetta minkä vuoksi olisin valmis menettämään raajani.

8) Millä iskureplalla sinä/puolisosi lähti matkaan?
Heh, tais olla jotain niinkin hohdokasta kun lähdetkö metsään kävelylle.

9) Missä suomalaisessa sananlaskussa ei mielestäsi ole järkeä?
Monessakin! Mutta just nyt ei tulekkaan mieleen yhtään.

10) Paras autocorrect-moka, joka tekstissäsi tai sinulle lähetetyssä tekstissä on ollut?
Niitä tulee jatkuvasti niin paljon, ettei jää mieleen.

11) Mitä toivoit minun kysyvät / Mitä haluaisit vastata listalta puuttuvaan kysymykseen?
Mitä pidät blogistani? Hehkua blogi on ihan mahtavan positiivinen ja hauska! Vaikka aihe saattaa välillä olla raskas niin joka kerta on jotain hymyilyttävää. Ihana lukea sekä lapsi-juttuja että samaistua hoitorumbaan. Erityskiitos kuvista. :D

Seuraavaksi Pienistä asioista onnellisuuteen -blogin kysymykset:

1. Kerro itsestäsi 5 hyvää puolta?
1. empaattinen 2. pyrin kehittymään ihmisenä 3. itsekriittinen 4. rakastava 5. käsistäni kätevä

2. Kerro itsestäsi 5 huonoa puolta?
1. laiskotteluun taipuvainen 2. ajoittain epäsosiaalinen 3. itsekriittinen 4. jännittäjä 5. ilmeisen itsetyytyväinen koska en keksi viidettä

3. Mistä olet sanonut aina ennen "ei koskaan" ja nykyään olet tehnyt sen tai teet niin?
Olenkohan mistään sanonut "ei koskaan". Saattaa olla, että olen sanonut etten koskaan mene naimisiin.

4. Mikä saa sinut hymyilemään?
Hymyilen herkästi. Eläimiä on ihana seurata pihalla. Varsinkin varislinnut on hymyilyttäviä.

5. Mikä saa sinut nauramaan?
Vaimo! Joka päivä.

6. Mikä saa sinut itkemään?
Viimeksi menkat ja pelko siitä, että kropassa on jotain vikaa.

7. Kerro blogistasi, miksi kirjoitat, mikä sai sinut aloittamaan, mistä nimi on tullut?
Alettiin vaimon kanssa puhumaan lasten hankkimisesta ja aloin lukemaan sateenkaariperhe-blogeja ja erityisesti sateenkaariperheeksi haluavien blogeja. Kun tehtiin päätös alkaa tähän hommaan aloitin myös oman blogin jotta saan purkaa tuntemuksiani. Meidän projekti alkoi sillä, että säästettiin rahaa. Alunperin suunniteltiin säästävämme 2 vuotta mutta aikaistettiin aikataulua melkein vuodella. Nimihän tulee tietysti siitä, että odotan sitä, että pääsen odottamaan lasta. Välillä mietin pitääköhän mun vaihtaa nimi jos tulen raskaaksi.

8. Ketä ikävöit?
Viime aikoina ole ikävöinyt vanhempieni edesmennyttä koiraa.

9. Millaisessa asunnossa asut?
Rivitalo, 2 kerrosta, vähän rempallaan mutta tilava ja persoonallinen.

10. Mikä on perus koti asusi?
Nyt kun on ollut helteitä niin mahdollisimman vähän. Naruolkain toppi ja shortsit. Helppo heittäytyä takapihalle ottamaan aurinkoa.

11. Mitä ilman et voi olla?
Se syvemmälle kysymykseen menemättä sanon, että kylmäpuristettua kookosöljyä :D

Tässä mun haasteet: sateenkaaren päässä on perhe, sateenkaaren värinen unelma, toisen tavaan alla, a whole lotta happiness, pieniä sateenkaaria, mestaripiirros, sateenkaarellla, vähän hymyä, tyttökullat, provokaatio, deux mamans

Ja kysymykset:
1. Minkä supersankarikyvyn haluaisit omistaa ja miksi?
2. Millainen olisi täydellinen päivä? Missä olisit, mitä tekisit ja kenen kanssa?
3. Kenet haluaisit tavata? (ei tarvitse olla elossa)
4. Mikä on varhaisin muistosi?
5. Mitkä kolme asiaa haluat tehdä elämässäsi?
6. Uskotko yliluonnolliseen? Miksi/miksi et?
7. Millainen toivot elämäsi olevan kun olet 60v.?
8. Millainen lapsi olit?
9. Mitä halusit tehdä elämälläsi kun olit 15v.? Ajatteletko vielä niin?
10. Miksi kirjoitat blogia?
11. Minkä asian muuttaisit elämässäsi?


Ihana jos jaksat vastata, jos et niin ei haittaa!

torstai 20. elokuuta 2015

Follikkeliultra nro 3

Tämän päivän ohjelmassa oli follikkeliultra. Oltiin hyvissä ajoin Helsingissä ja käytiin kahvittelemassakin ennen ultraa. Mentiin tyytyväisenä klinikalle mutta ilmoittautuessa tuli hämentynyt tilanne kun mun nimeä ei löytynytkään koneelta. Ihmeteltiin mitä on voinut käydä kunnes vastaanottovirkailija muistikin, että meitä odotettiin jo eilen. Kaivoin kalenterin esille ja siellähän oli todellakin merkintä eiliselle. Säikähdettiin jo, että menikö meidän foillikkeliultra ihan pipariksi mutta vastaanottovirkailija sanoi, että kysäsee lääkäriltä kerkeisikö se kuitenkin ottamaan meidät vastaan. Odoteltiin hetki ja onneksi lääkärillä oli meille aikaa. Pahoiteltiin kovasti kömmähdystä. En voi käsittää miten en tajunnut, että  aika on keskiviikkona. Katsoin kalenteriakin monta kertaa alkuviikosta kun mietin aikatauluja. Mä olin vaan saanut päähäni, että aika on torstaina kello 2 enkä nähnyt, että kalenterissa oli merkintä keskiviikon kohdalla.

Ultrassa näkyikin aika pieniä tyyppejä. Isoin follikkeli taisi olla 7 mm. Eli ovulaatio on odotettavissa vasta paljon myöhemmin kuin luulin. Pitkä kierto siis tulossa. Alan testaamaan ovista sunnuntaina ja ensi viikolla sitten inssiin joku päivä. Jos kierto olisi sen 28 päivää niin plussa tulisi mitä luultavimmin lauantaina. Nyt onkin vähän jännää kun tuntuu, ettei osaa yhtään ennakoida kuinka pitkä tästä kierrosta on tulossa. Ja mitä se tarkoittaa mahkujen suhteen.

Juteltiin lääkärin kanssa edellisistä insseistä ja siitä miten ne kierrot on olleet niin lyhyet. Ja miksi juuri niissä kierroissa menkat alkoivat niin aikaisessa vaiheessa. Kaikki muut kierrot yli puolen vuoden ajalta olivat paljon pidempiä. Muuttiko inseminaatio jotain kierrossa. Lääkäri sai minut vakuuttuneeksi, että se on ollut vaan huonoa tuuria. Puhuttiin myös siitä, että jos halutaan niin voidaan ottaa avuksi inseminaation jälkeen keltarauhashormoonia lisäävä lääke (nyt just en muista sen nimeä... joku lute- jotain. Jotain emätinkapseleita.). Lääkäri sanoi, että siitä ei välttämättä ole mitään apua mutta ei myöskään haittaa. Nyt vähän mietityttää kannattaako sitä kokeilla vai ei. Onko jollain siitä kokemuksia? Ja mikä sen nimi olikaan?

Taas mieliala on korkealla ja taas ihan hyvä tunne tästä kerrasta. Jospa tällä kertaa ei tarvitsisi pettyä tai vaihtoehtoisesti osaisi suhtautua pettymykseen hieman paremmin kuin viimeksi.

Nyt suunnittelen ottavani tämän kierroksen oikeen extrarennosti. Onneksi tällä kertaa oviksen tienoilla ei pitäisi ollaa mitään spektaakkelia järjestettävänä tai muuten hirveä kiirus. Nyt olis vaan tää.


tiistai 11. elokuuta 2015

Ylös kuopasta!

Mikä siinä onkin, etten pysty hallitsemaan sitä valtavaa pettymystä ja pelkoa minkä epäonnistunut inseminaatio herättää. Mieli oli niin musta, että olin lähes varma, että mussa on jotain peruuttamatonta vikaa eikä lasta koskaan tule.

Osittain epätoivoa lisää rahattomuus. Me kun ei olla mitenkään varakkaita. Kun lähdettiin tähän hommaan päätettiin, että säästetään ensiksi niin paljon rahaa, että me voidaan käydä kolmessa inssissä. Seuraava on siis viimeinen ja sitten on pidettävä taukoa. Rahat loppuu ja sitä pitää säästää lisää.

Nyt on kuitenkin uusi foillikkeliultra varattuna ja keskenmenopelot (ainakin tällä hetkellä) haudattu. Ensi kertaan ehkäpä hormonit avuksi. Kyllä tää tästä!

Kun pääsisi edes oikeana testipäivänä testaamaan!

maanantai 10. elokuuta 2015

Tyhjää täynnä

Eilen oli ihana päivä! Oltiin porukalla Suomenlinnassa ja joka paikka oli täynnä lapsia, vauvoja ja raskaana olevia naisia. Mietittiin ollaankohan ensi vuonna täällä vaunujen kanssa. Millainen meidän lapsesta tulee?

Illalla alkoi mahakipu ja sitten vuoto.

Ovulaatiosta oli 10 päivää. Ei taaskaan päästy edes testaamaan oikeana päivänä.

Vahva epäilys, että se meni kesken. Ja ehkä se edellinenkin koska kävi melkein samalla tavalla. "Mikäli naisella on kaksi perättäistä keskenmenoa, on kolmannen raskauden keskeytymisriski jo 20-40% -- " http://metku.net/~pesu/keskenmeno.php

Vuoto on outoa. Ei normaalia kirkkaan punaista vaan rusehtavaa. Ihan niin kuin viime kerrallakin. Varmasti se pian muuttuu normaaliksi vuodoksi.

Okei, niin kun mun käytännöllinen vaimoni sanoi: odotetaan mitä lääkäri sanoo.

Mä menen nyt tekemään kakkua. Mulla on tänään syntymäpäivä.

(tein varmuuden vuoksi testin. tyhjää täynnä)



perjantai 7. elokuuta 2015

Puolivälin raportti

Puolet piinapäivistä lusittu! En ollut huomannutkaan ajan kulua ja nyt jo viikko mennyt inssistä. Tämä kerta on ollut huomattavasti helpompi. Viime kerralla aivot ei antanut hetken rauhaa arvailusta ja tunnustelusta mutta nyt olen jopa välillä unohtanut koko homman. Viikko on ollu täynnä kaiken näköistä ohjelmaa ja vauvajutut on ollut kaukana mielestä. Toisaalta hieman on ilmassa myös itsesuojelua tulevalta mahdolliselta pettymykseltä ja pyrin siis tietoisestikkin keskittymään muihin asioihin.

Viime kierrossa mullahan oli vaikka mitä oireita. Rinnat oli hirveen kipeet, hajuaisti todella herkkä taisipa sitä pahoinvointiakin olla muutamana aamuna (ja siis tiedän ja tiesin silloinkin ettei ne oireet vielä voi tulla). Muutenkin olin todella syvällä raskausmaailmassa ja kuplan puuhkeaminen oli aika rankka kokemus. Nyt mulla ei oo ollut mielestäni mitään oireita mihinkään suuntaan. Rinnat vähän arat niiin kuin muulloinkin tähän aikaan kiertoa.

Hetki sitten tapahtui kuitenkin pienen pieni juttu joka sai sydämen hyppäämään kurkkuun. Kun kävin pissalla niin paperissa oli pikkuriikkisen verta. Hyvästi mielenrauha - tervetuloa hysteerinen tunnustelu!

(ikävä kyllä joskus aivojeni sopukoihin on jäänyt sellainen tiedon murunen, että alkio kiinnittyy kohdun seinämään noin viikko hedelmöittymisestä ja silloin voi tulla hieman vuotoa)

lauantai 1. elokuuta 2015

Inseminaatio numero 2!

Kiireen ja touhun keskellä kerkesimme piipahtamaan perjantaina inssissä! Aiemmin kirjoitin siitä, että optimaalinen aika olisi keskiviikkona koska olemme joka tapauksessa Helsingissä. Kävi kuitenkin niin, että ovulaatio ilmoitti itsestään torstaiaamuna ja varattiin aika perjantaille. Perjantaina meillä oli muutenkin suunnitelmissa olla taas Helsingissä joten periaatteessa ajoitus oli ihan hyvä. Hieman ylimääräistä säätöä aiheutti se, että meillä on muutama sukulaislapsi/teini lomailemassa ja eräs järjestämämme tapahtuma huipentui juuri sinä iltana. Oltiin siis klinikalla teinit mukana ja sieltä kiidettin tapahtumaa viimeistelemään. Eipähän hirveesti kerinnyt jännittämään!

Meillä oli sama lääkäri kuin ultrassa ja yhäkin jäi hyvät tunnelmat. Parhaiten lääkäriä ehkä voisi kuvata sana mutkaton. Semmoinen positiivinen ja ystävällinen mutta ammattimainen ja ripeä. Ultrattiin tietysti ensiksi ja munarakkula oli juuri puhjennut. Sitten lääkäri varmisti, että olen juurikin minä ja että kyseessä on oikeat solut. Sitten lääkäri ruiskutti siimahännät matkaan. Housut jalkaan ja kohti uusia velvollisuuksia.

Nyt sitten vaan kaksi viiikkoa kärsivällisyysharjoituksia. Tällä kertaa tiedän olla uskomatta mun vartaloa. Mieli tulee joka tapauksessa kehittämään kaikki mahdolliset oireet, joten en meinaa uskoa mihinkään muuhun kuin raskaustestiin. 

Jännääääää!!!

Ai niin, lääkäri käski elämään ihan normaalia elämää. Sitä vähän nauratti kun kysyin, että: Ai? saanko käydä Lintsilläkin?" Mä olin sieluni silmin nähnyt kuinka joku hirvee kieputin irrottaa just kiinnittyneen alkoon kohdun seinämästä ja kaikki menee pipariksi. Niin kuulemma ei voi tapahtua. Saattaa siis olla, että mennään Lintsille. Jos siis raskitaan.