lauantai 16. toukokuuta 2015

Ensimmäinen kierros vuoristoradassa loppusuoralla

Saan jotain outoa lohtua siitä, että pääsen kokemaan henkilökohtaisesti sen tunteiden vuoristoradan mistä olen usein lukenut. Vaikka olisin toivonut jääväni paitsi pettymyksestä niin ymmärrän sen olevan arvokas. Jo nyt, näinkin vähäisellä kokemuksella tiedän, että olen muuttunut.

Keskiviikkona kun vuoto alkoi tuntui, että joku olisi vaan kääntänyt kupin nurin ja kaikki kallisarvoinen, huolella kasvatettu ja vaalittu valuu ulos. Aiemmin kuukautiset oli merkki siitä, että kaikki on kunnossa ja nyt vaan mahdollisuuden tyhjennys. Menkat tuli muutenkin ihan puun takaa. Jostain syystä en kertaakaan vakavissani ollut miettinyt, että se olenko raskaana vai en selviäisi näin. Kuvitelmissani tein aina testin ja sitä jännitettiin yhdessä. Nyt vaan aloin vuotamaan yksin.

Moni varmasti ajattelee, että tämähän oli vasta ensimmäinen yritys eikä vielä kannata olla pettynyt. Minä ihmettelin itsekkin voimakasta reaktiotani mutta sitten tajusin mistä se johtuu. Mä menetin haaveen (ehkä jopa alitajuisen odotuksen) täydellisyydestä. Siitä, että juuri minä olen se tyyppi joka tulee ekasta raskaaksi. Juuri mun munasolut ovat vain odottaneet tilaisuutta hedelmöittyä ja tarttuvat siihen heti. Kuinka mun äiti voi olla ylpeä kun suvun naisten hedelmällisyys on periytynyt mullekin. Vaikken hetero olekkaan. Mä hoidan mun osuuden meidän perheen lapsen hankinnasta vaivatta. Täydellisesti.

Nyt mä jouduin kohtaamaan ihan oikeasti pelon siitä, mitä jos mun vartalo ei koskaan tule kantamaan lasta. Jollei se pysty siihen. Jos tuotankin pettymyksen paitsi itselleni niin myös vaimolle, äidille, isälle, mummolle, ystäville. Jos näen koko loppuelämäni raskaana olevia naisia joka kulman takana pääsemättä itse koskaan sinne.

Nyt mä olen kuitenkin jo tässä pisteessä. Tästä pettymyksestä ja pelosta tuli osa mua ja tärkeä kokemus mun elämässäni. Pääsen tästä yli, opin tästä jotain ja osaan arvostaa taas enemmän sitä mitä mulla on.

Uutta kohti!

8 kommenttia:

  1. Tunsin itse ihan samalla tavalla kun pillereiden poisjäätyä rupesin odottamaan et josko jo ekalla kierrolla tärppäisi, vaikka sen alitajuisesti tiesinkin että todennäköisyys on ihan naurettavan pieni niin oli se itselle kova pala kun ne menkat alkoivat... seuraavista viidestä menkoista puhumattakaan! Sit kun oli yli puolivuotta yritystä takana alko jo oleen sellainen olo et ei tästä mitään tuu ja ei musta vaan oo tarkoitus tulla äiti... nyt ajattelin kesän ajaksi haudata tämän vauvahaaveen nurkkaan ja nauttia elämästä ilman stressiä ja hakeutua sitten syksyllä hoitoihin/testeihin.. yritystä kun on takana jo yli vuosi. Tsemppiä sinun odotuksiisi <3 kyllä se sinulle ja teille vielä tärppää! :) uskon niin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä! Kyllä tässä jo ajatukset on uudessa yrityksessä. :) Ikävää kun joudutte kokemaan tämän lapsen hankinnan pitkän kaavan kautta. Toivottavasti teilläkin tärppäisi mahdollisimman pian mutta jos niin ei tapahdu niin tsemppiä ja onnea syksyn hoitoihin, :) Rentoa kesää!

      Poista
  2. Ensimmäisestä yrityksestä ei kannata vielä lannistua, tsemppiä jatkoon ja toivotaan että kaikki kuitenkin on kunnossa. Itselläkin suuret odotukset tulevaan, kun hoidot aloitetaan luultavasti syksyllä. Silti kauhistuttaa ajatus ensimmäisestä pettymyksestä!
    Muista, että olet lähtenyt "projektiin" itsesi, et muiden takia. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon! :) Ei tässä onneksi lannistuttu olla. Vähän vaan yllättäen tuli voimakas reaktio vaikka kuvittelin olevani valmistautunut. Ei pysty itselleen järjellä sanelemaan miten asiat kuuluu käsitellä. Meillä kaikilla on kuitenkin omat luonteemme, taustamme ja elämäntilanteemme joiden pohjalta reagoimme asioihin. Toiset varmasti pääsevätkin helpommalla itsetutkiskelulla. Hirveesti onnea teille tulevaan projektiin! :)

    VastaaPoista
  4. Tiedän tunteen. :) Vaikka tiesin, että onnistuminen ekalla kerralla on epätodennäköistä, silti jossain unelmissa elättelin toivetta siitä, jos minä olisin yksi niistä onnekkaista, jotka tulevat heti raskaaksi. :) Se on jännää, kuinka helposti sitä jotenkin asettaa paineita omalle onnistumiselle, vaikka raskaaksi tuleminen on asia, johon ei voi vaikuttaa juuri mitenkään.

    Mä luulen, että naispareilla tässä on vielä enemmän paineita, kun ei voi vaan olla silleen "tulee jos on tullakseen", kuten olen kuullut, että monet heteroparit tekevät. Kun lapsen alulle saaminen vaatii jotain täysin arjesta poikkeavaa toimintaa, kuten klinikalla käymisen tai luovuttajan tapaamisen, niin väkisinkin yrityskerroille tulee paineita.

    Tsemppiä jatkoon, eiköhän teilläkin vielä tärppää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta! :) Niin ei voi todella olla "tulee jos on tullakseen" kun rahaa palaa jatkuvasti älyttömästi ja täytyy ravata pitkän matkan päässä hoidoissa. Tää on kuitenkin kokemus joka täytyy elää läpi miten parhaiten taitaa ja luottaa siihen, että se palkinto on tulossa. :)

      Poista
  5. Valitettavasti tiedän tunteen hyvin, mut tsemppiä jatkoon ja toivotaan et pian nappais teillä! ja yrittäkää rentoutua kun pystytte ! uteliaisuus iski ja tuli vaan mieleen poltatko/juotko koko aikana,eli esim ennen yritystä ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä ja sitä samaa hirveesti teille! Mä lopetin tupakoinnin reilu vuosi sitten kun päätettiin tähän ryhtyä. Alkoholia kyllä nautiskelin kohtuudella ennen yritystä. Nyt mä varmaan oonkin täysin ilman kun alotin taas ruokavalion mun ihon takia.

      Poista