lauantai 18. huhtikuuta 2015

Täydellisessä maailmassa



viimeiset kuukautiset ennen raskautta alkoivat 18.4.2015
kierto 28 päivää
ovulaatio ja inseminaatio 2.5.2015
positiivinen raskaustesti 14.5.2015
laskettu aika 23.1.2016

Mä en ihmettele, että ihmiset uskoo jumalaan. Toivoisin itsekkin uskovani niin olisi joku jolta tätä pyytää.

11 kommenttia:

  1. Jatketaanpas vielä:

    kävimme hoidoissa kotikaupunkimme sairaalassa
    hedelmöityshoidot olivat ilmaisia
    vaimoni oli laillinen vanhempi välittömästi lapsen syntymän jälkeen

    VastaaPoista
  2. Kunpa olisikin näin <3 pidetään peukkuja..

    VastaaPoista
  3. Kunpa olisikin näin <3 pidetään peukkuja..

    VastaaPoista
  4. Täydellisessä maailmassa,niin... en voinut olla kirjoittamatta tähän, koska tällaiset kirjoitukset saavat minut nykyään "kiukustumaan". Miksi enää ei olla kiitollisia mahdollisuuksista tai mistään, useiden tämän tyyppisten blogien kirjoituksista paistaa läpi mielestäni ajatus - kaikki mulle heti nyt. On tietysti epäkohtia meidän vähemmistöjen tasa- arvon yms suhteen, mutta asiat ovat menneet kuitenkin hurjasti eteenpäin ja muutosta on tapahtunut paljon aika lyhyessäkin ajassa. Olemme reilu kolmekymppinen naispari ja meidän 13- vuoden yhdessä olo aikana suomessa on menty hurjasti parempaan suuntaan ja olemme niin kiitollisia mahdollisuuksista mitä meillä nykyään on. Alkuaikoinamme ei ollu mahdollisuutta hedelmöityshoitoihin, saatikka perheen sisäiseen adoptioon tai suhteen virallistamiseen.

    Asenteet ovat parantuneet hurjasti ja meidät on otettu niin hyvin vastaan perheenä klinikalla, neuvolassa, synnytyksessä, sosiaalitoimessa, kelassa.. siis oikeasti ihan kaikkialla ja väitän tähän vaikuttavan oma asenteemme ja tapamme kohdata ihmiset samallalailla, kuin haluamme meitäkin kohdeltavan. Jos joskus on tapahtunut jotain sekaannuksia tms se on johtunut siitä, etteivät ihmiset tiedä ja silloin meidän sateenkaariperheenä tulee jakaa sitä tietoa ja pystyä näin vaikuttamaan ihmisten asenteisiin.

    Me olimme valmistautuneet, että lapsen alulle saaminen on todella pitkä prosessi tai pahimmassa tapauksessa vaan emme saa lasta hedelmöityshoitojen avulla. Emme kuitenkaan jääneet kierimään tähän ajatukseen vaan tietysti toivoimme parasta heti alkuun. Jännitimme tietysti, mutta otimme rennosti.. ja pieni ihme alkoi kasvaa sisälläni esimmäisen inseminaation jälkeen. Nyt meillä on nauravainen maailman rakkain pieni poika ja ehkä joskus hänellä sisarus, kaksi tasavertaista vanhempaa myös juridisesti ja kaikki tämä ei ollut mahdollista vain muutamia vuosia sitten.

    Nauttikaa siitä kutkuttavasta tunteesta ja jännityksestä ja tärkeimpänä nauttikaa toisistanne ja elämästänne. Teillä on toisenne ja toistenne tuki, kaikille ei ole edes sitä. Tällä kirjoituksella ei olut tarkoitus ärsyttää, vaan herätellä ajattelemaan asioista positiivisen kautta. Onnea tosi paljon, toivotaan parasta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin tässä miettiä mitä tähän vastaisin. Ymmärrän kyllä, että kritisointiin on varauduttava jos kirjoittaa blogia johon voi vapaasti kommentoida mutta kommentissasi oli muutamia kohtia, jotka saivat minut "kiukustumaan". En varsinaisesti ymmärrä mitä tarkoitit kun sanoit: "..tämän tyyppisten blogien kirjoituksista". Minkä tyyppinen blogi olen? Erityisesti juuri tämä kirjoitus oli suoraan sydämestä tullut toive jonka uskalsin laittaa ainoastaan anonyyminä tänne blogiin. Kommentteihin lisäämäni toiveet olivat "kevennyksenä" laittamiani heittoja mutta eiköhä nekin ole ihan perusteltuja toiveita? Miksi olen kiittämätön ja negatiivinen jos vaadin samoja oikeuksia kuin heterot?

      Kiitollisuus... naisena en ole kiitollinen miehille siitä, että saimme äänioikeuden. Miksi olisinkaan? On outoa, ettei sitä meillä ollut alunperinkään. En koe että meidän vähemmistönä kuuluu olla kiitollisia siitä, että saamme meille kuuluvia oikeuksia vihdoinkin. Olen siitä tietysti iloinen ja helpottunut mutta työtä on vielä paljon edessä, eikä se hyssyttelyllä tai kiitollisuudella etene.

      Juuri tänään keskustelin erään ystäväni kanssa siitä kuinka minua ärsyttää se, että raskaaksi haluavia syyllistetään vääränlaisista ajatuksita. Älä stressaa, älä pelkää, älä ajattele sitä liikaa. Auttaako näiden ajatusten välttäminen raskaaksi tulemista? Ajattele positiivisesti ja ole rento ja innostunut niin kyllä se sieltä tulee. Kaikki eivät yrityksistään huolimatta pysty siihen.

      Minä kuitenkin koen olevani aikas peruspositiivinen tämänkin asian suhteen. Tietty takaraivossa kytee ajatus: pessimisti ei pety, mutta kyllä munkin vatsassa se jännitys kutkuttelee. Silloin tällöin kuitenkin pelot saavatkin vallan ja puran sitä täällä blogissa. Sitä varten perustiin koko sivun.

      Mä olen sydämestäni onnellinen teidän puolesta, että teillä meni kaikki hyvin ja saitte sen oman ihmeen. Kiitos kommentistasi. Se herätti paljon ajatuksia ja osittain ehkä pystyn ymmärtämään, että ajattelit vain meidän parasta.

      Poista
    2. Pääsinpäs koneelle kirjoittamaan. Kirjoitin tuon aiemman kirjoitukseni tabletilla ja niin kirjoittaminen ei ota vielä sujuakseen. Kirjoitin tuon tekstini hiukan väärässä mielentilassa joka johtui ihan muusta, kuin kirjoituksestasi ja sen luettuani tosiaan "kiukustuin"- mikä ensinnäkin on huono sana kuvaamaan sen hetkistä tunnettani. Mutta asiaan..

      En tarkoittanut sinua ihmisenä, kun sanoin "tämän tyyppisten blogien..", vaan tietysti näitä sivujasi ja sisällöltään samanlaisia sivuja on useita ja olen luullut näitä kutsuttavan blogeiksi, myös tässä muodossa.

      Puhuin kiitollisuudesta viestissäni, mutta en tarkoittanut sinun olevan kiittämätön. Tarkoitin kiitollisuudella hiukan eri asiaa, mikä ei auennut viestissäni. Kiitollisuus elämään ja sen tuomiin mahdollisuuksiin on minun ajatus maailmassani niin paljon isompia asioita, kuin meille kuuluvat tasa-arvoiset oikeidet. Tietysti on paljon epäkohtia tasa-arvon suhteen, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että asioita tulisi ajaa hiukan erilaisella asenteella, kuin nykyään tehdään. Enkä tarkoita tässä hyssyttelyä, vaan hiukan lempeämpi tapa toimisi minun mielestäni ehkä parhaiten. Kun ihmiset vaan näkisivät, että mekin vähemmistöt ja perheemme olemme ihan tavallisia ihmisiä. Tai minä ja meidän sateenkaari perheemme ainakin olemme. Elämme ihan tavallista lapsiperheen elämää, vaikka olemme erilaisia.

      Me emme ole koskaan tehneet itsestämme koskaan isompaa numeroa vaan odottaneet, että meitä kohdellaan samallalailla, kuin kaikkia muitakin. Kuitenkaan hyssyttelemättä tai piilottelematta sitä, mitä olemme. Kun ihmiset ovat huomanneet, ettei ole kyse mistää kummemmasta, kuin tavallisista ihmisistä jotka nyt sattuvat olemaan naispari ja nyt sateenkaariperhe, niin asiat ovat aina sujuneet todella hienosti ja ainoastaan tietämättömyys on joskus aiheuttanut hämmennystä. Me emme ole koskaan kokeneet syrjintää tai huonoa kohtelua vaikka emme edes asu pääkaupunki seudulla, missä suurin osa maamme sateenkaariperheistä asuu ja siellä asia on tavallisempaa. Monessa paikassa asioita hoitaessa ihmiset ovat sanoneet, että olemme ensimmäinen naispari jonka he kohtaavat työssään. Jopa klinikan psykologi ihmetteli suuresti sitä, miten hienosti perheemme ja sukumme ovat meidät hyväksyneet, mikä ei -ikävä kyllä, ole kovin yleistä täällä pohjoisessa. Kertoi miten useimmiten naisparien ainakin toisen suku saattaa olla asiasta todella järkyttynyt ja näin ollen eivät ole väleissä, mikä on jo mahdollisen tulevan lapsenkin kannalta todella ikävää... jatkuu

      Poista
    3. Ja jatkoa..

      Ahdasmielisiä ihmisiä on aina ollut ja tulee olemaankin, eivätkä kaikki tule koskaan hyväksymään meidän perhemalliamme, mutta me emme edes odota sitä. Ei maailma ole sellainen ja en minäkään ymmärrä ja hyväksy kaikkea. Kyse on kuitenkin yleensä yksittäisten ihmisten mielipiteistä ja asenteista, ei esim. koko yhteisön mielipiteestä. Esimerkiksi lapsemme kastejuhlaa järjestellessä sanoimme seurakunnassa suoraan, että haluamme papiksi sellaisen, joka hyväksyy myös meidät koko perheenä ja saimme papiksi niin ihanan ja lämminhenkisen ihmisen. Tuskin se olisi ollut mahdollista tiettyä herätysliikettä edustavan papin kanssa. Ja kyllä, olemme kasteenkin vuoksi saaneet ihmettelyä ja varsinkin muilta vähemmistöön kuuluvilta, kun taas meidän mielestämme meidän perhemallimme ja seurakunta eivät pois sulje toisiaan . Ja on mielestäni erikoista vaatia tasa-arvoa, jos ei pysty kunnioittamaan erilaisia valintoja.

      Johan rönsyilee taas.. Ei ollut myöskään tarkoitus syyllistää tietynlaisista ajatuksista, mutta minä olen ymmärtänyt, että psyykkisillä tekijöillä ja stressillä on vaikutusta raskaaksi tulemiseen, vaikka asiasta ei ole vielä saatu vahvaa tieteellistä näyttöä. Stressi vaan vaikuttaa myös fyysisesti koko kehoon. Meillä on muutama tuttu heteropari, jotka eivät tulleet raskaaksi hedelmöityshoidoilla, mutta tulivat raskaaksi luonnollisesti yrittämisen ja sen tuoman stressin helpottamisen jälkeen. Mutta karu totuushan on, että kaikilla raskaaksi tuleminen ei vaan onnistu.

      Jatka ihmeessä tunteidesi purkamista täällä blogissa, se varmasti helpottaa ja koeta kestää meidän kommentoijien joskus kärkkäitäkin kommentteja. Mekin olemme vain ihmisiä ja joskus tulisi miettiä kahdesti ennen, kuin painaa sitä enteriä.

      Ja kevennykseksi.. puolisoni luki jostain, että greippi voi vaikuttaa positiivisesti raskaaksi tulemiseen ja minähän tietysti halusin maksimoida raskautumisen mahdollisuuden, joten lipitin greippimehua ja söin foolihappoa ennen inseminaatiota ja pari viikkoa sen jälkeen ;) (foolihappoa tietysti koko raskaus ajan) Ei mahtanut oikeasti vaikuttaa, mutta koskaan ei voi tietää.

      Poista
    4. Mä olen yhä hämmentynyt sun kirjoituksista kun en tunnista itseäni tai blogiani niistä. Tarkoitat varmaan samansisältöisillä blogeilla näitä naisparin lapsenhankintablogeja. Tarkoituksella kysyin, että millainen blogi olen koska koin, että niputit täysin erilaiset blogit (ja sitä kautta ihmisten henkilökohtaiset kokemukset, tunteet, olosuhteet, historian, kaiken mikä tekee meistä jokaisesta yksilön) samaan, etkä eritellyt mikä juuri minun kirjoituksissani saa sinut lukemaan rivien välistä "kaikki heti mulle nyt".

      Tavallaan mulle tulee semmoinen olo, että olet ehkä lukenut tätä blogia hieman asenteellisesti. Mistäköhän olet saanut ajatuksen, että etsimällä etsimme huonoa kohtelua (ikävä kyllä, semmoinen tunne kirjoituksestasi tulee). Kirjoitan sekä hyvistä että huonoista kokemuksista aivan niin kuin heterotkin kirjoittaisivat. Ja itseasiassa mielestäni huonoja kokemuksia on ollut aika vähän. Kuitenkin tämä on herkkä asia ja valtaväestöön kuuluvan arvostelu tekee ainakin minulle epävarman olon. Tottakai tietämättömyys on asia erikseen.

      Saattahan olla, että luen parhaillani sun kommentteja asenteellisesti koska loukkaannuin tuosta ensimmäisestä kirjoituksesta. Toivon vaan, ettet peilaa omia mahdollisia ennakkokäsityksiäsi tai yleistyksiä minun kirjoituksiini. Olen yksilö aivan kuten sinäkin ja toivon, että tämä blogi on ennen kaikkea kuvaus juuri minun kokemuksestani. En ole esimerkki täydellisestä "sateenkaariperheeksihaluavat"-blogista eikä meistä koskaan tule ihan tavallista perhettä ja silti minulla on oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena ihmisenä. Ja sanon sen myös täällä blogissa ääneen.

      Vaikuttaa selvältä, että me ollaan aika erilaisia ihmisiä ja luultavasti kirjoitetussa tekstissä se korostuu ja tulee tulkintavirheitäkin. :) Ja aika kärkkäästi saatan olla puollustamassa mulle tärkeitä asioita. Hyvää kesää kuitenkin sulle ja sun perheelle.

      ps. Kiitos greippivinkistä. :) Mä itseasiassa tykkään hirveästi verigreipistä ja syönkin sitä joka aamu. Kiva ajatella, että siitä ehkä on jotain hyötyä. Foolihappoa mä oonkin syönyt jo monta kuukautta. :D

      Poista
  5. pidetään peukkuja! :)) onko klinikka auki 2.5? olettehan ottaneet selvää? :) Meillä samoihin aikoihin 4inssi! eli 30.4 jos vaa kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoos!! :D Mä en vähään aikaan ookkaan kerinnyt koneelle. Teillä on varmaan jo ollut inssi. Toivottavasti tärppää! :) On klinikka huomenna auki ja nyt vaan toivon, että ovis ilmoittaa itsestään aamulla. Jännääääääää!!!!!

      Poista