perjantai 30. tammikuuta 2015

Ensikäynti takana

Nyt se toden teolla alkoi mitä on reilusti yli vuosi odotettu ja jännitetty. Kävimme siis ensitapaamisella klinikalla. Tunnelmat hyvät vaikkakin hieman mietteliäät ja taas raha-asiat huolettaa. Esikäynti oli siis pelkkää keskustelua. Jostain syystä olin saanut sen käsityksen, että ensimmäisellä kerralla tehdään jo joku tutkimuskin mutta olin kyllä tyytyväinen kun sai vielä pitää housut jalassa. Juteltiin meidän tilanteesta ja lääkäri sanoi, että kartoittaa ollaanko me soveltuvia vanhemmiksi ja sopiiko meidän elämäntilanteeseen lapsi. Vähän alkoi jännittämään. Lääkäri myös tarttui lapsen tulevaan isättömyyteen ja jopa hieman provosoivasti kyseli asiasta meiltä. Me kuitenkin ollaan ajateltu asiaa todella paljon ja lääkärikin tuntui lopulta olevan tyytyväinen pohdintoihimme. Lääkäri myös sanoi, että inseminaatioita luultavasti joudutaan tekemään luonnonkiertoon 6-8 kappaletta ennen kuin tärppää. Taisi olla vähän pelottelua, että osaa varautua. Toivottavasti tuo ei kuitenkaan ole keskiarvo siitä kuinka kauan kestää niilläkin joilla ei ole lääketieteellisiä ongelmia raskaaksi tulemisen kanssa. Olisi kyllä kiva tietää kuinka kauan teillä blokin lukijoilla on kestänyt projekti? Eli monta inssiä se vaati?

Seuraavaksi siis ohjelmassa psykologikäynti, jota itse asiassa odotan aika paljon. Ihana puhua ammattilaisen kanssa näistä asioista. Jos siltä tulee vihreätä valoa niin sitten varaamaan aikaa ensimmäisiin fyysisiin tutkimuksiin, jotta saadaan kierto selvitettyä.

Helsingin reissu oli muutenkin ihana. Käytiin mahtavassa pikku kahvilassa klinikan vieressä, galleriassa ja kyläilemässä kaverin luona. Hieman alkoi mietityttämään mahdollisuus Helsinkiin muuttamisesta joskus tulevaisuudessa. No nykyisessä kotikaupungissamme meillä on asiat just nyt niin hyvin, ettei muutto tunnu järkevältä mutta molemmilla alkoi itää ajatus vähän isommista ympyröistä. Ehkäpä vielä joskus.


Kevät alkaa jo tuntua mielialassa. Semmoinen olo, että kaikki on mahdollista. Täytyy pitää siitä kiinni.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Hyvää tätä vuotta!

Miten voi olla jo vuosi 2015. Näin 80-luvulla syntyneelle se tuntuu ihan skifi-elokuvalta. Pari päivää sitten tuli vuosi täyteen tämän blogin ensimmäisestä kirjoituksesta. Paljon asioita on tapahtunut sen jälkeen ja suurin niistä on päätös, että aikaistamme aikataulua ja alamme lapsentekohommiin jo alkuvuodesta 2015. Tein myös työhön liittyviä päätöksiä, jotka osottautuivat hyviksi ja uusia mahtavia hommia olenkin päässyt tekemään.

"Aika" iso juttu oli tietysti myös loppuvuodesta tapahtunut rouvaksi tulo. Meillä oli aivan ihanat häät. Rekisteröimme parisuhteemme maistraatissa perjantaina ja juhlimme pienimuotoisesti kotona lauantai-iltana. Sanoimme kaikille parillekymmenelle kutsutulle vieraalle, että halutessaan voi tulla myös maistraattiin todistamaan ja meitä olikin paikalla kunnon poppoo. Taisi olla 11 todistajaa (Vaikka parisuhteen rekisteröinnissä niitä ei edes tarvita. Käsittämätöntä!) pienessä mutta ihan kivassa huoneessa. Meillä oli hyvä notaari, joka luki meille pyytämämme kaavan tahdon-kysymyksineen ja tunnelma oli virallinen mutta tosi lämmin ja ihana. Muutamat lähipiirin pillittäjätkin saatiin vetistelemaan siinä kuudessa minuutissa minkä tilaisuus kesti. Maistraatista mentiin lounaalle kivaan ravintolaan ja kilistettiin lasilliset kuohuvaa. Sitten olikin jo aika palata kotiin täyttämään kakkua ja tekemään ruokia sekä järjestelemään paikkoja.

Lauantaina saimme kuin saimmekin kaiken valmiiksi viime tingassa ja juhlat alkoivat. Söimme yhteistyössä tehdyn mahtavan illallisen noutopöydästä (uunilohi, keitetyt perunat, metsäsienikastike, täytettyjä munia, metsäsienisalaattia, pastasalaattia, vihersalaattia, marinoitua punasipulia ja fetaa, oliiveja, graavilohta... mitäköhän vielä... ai nii lämminsavulohta vielä ) ja jälkiruuaksi tietysti mun tekemä kakku (jonka viimeiset pursotukset sain valmiiksi tunnin enne juhlien alkua) kahvin kanssa. Ruuan jälkeen meille esiintyi nainen ja kitara omilla mahtavilla biiseillään. Tämän jälkeen juhlimme hyvin epävirallisesti tanssin, musiikin, ruuan ja juoman kera aamuyöhön saakka. Pyrimme välttämään kaikkia hääkliseitä mutta pitkän painostuksen jälkeen päädyimme tanssimaan häävalssin. Kappaleeksi valitsimme ex tempore Romanssin koska lauloimme sitä yhdessä kera tuhansien muiden 28. marraskuuta Rakkaudenosoituksessa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Juhlat oli ihanat ja meillä oli hirveän hauskaa!

Nyt on häät, joulut ja uudet vuodet juhlittu ja arkikin jo alkanut. Tämä tarkoittaa sitä, että on aika ottaa ensimmäiset askeleet hedelmöityshoitoihin. Maanantaina tilaan ajan ensikäyntiin ja siitä alkaa taas jotain ihan uutta. Jaiks!