keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Ihanaa joulua kaikille!

Kiireen keskellä varastan muutaman päivän joulun viettoon alkaen just nyt! Illalla pakataan autoon joululaatikot (tänä vuonna tein itse lanttulaatikon!), sienisalaatti, sillikaviaari sekä pari pussillista lahjoja ja ajellaan mun vanhempien luo.

Kotona en ole pahemmin ehtinyt tekemään mitään jouluisaa (paitsi parit ruuat viemiseksi) mutta muiden hommien lomassa olen kyllä kuunnellut ahkerasti joululauluja. Tein jopa oman spotify-listan parhaista joululauluista. Ihana päästä vanhempieni luo koristelemaan joulukuusta, syömään joulupuuroa ja viettämään aattoiltaa rakkaiden kanssa syöden, laulaen ja lahjoja jakaen.

Ostin itselleni melkein jopa vahingossa joululahjan. Kävin kirppiksellä ja löysin todella paljon kaiken näköistä tarpeellista. Jotenkin oudosti päädyin katselemaan lasten vaatteita ja näin aivan ihanan pikkuisen kirjoneulevillatakin, jossa on pieniä pässejä. En ole ostanut lasten vaatteita enkä meinaa niitä vastakaan ostaa ennen todellista tarvetta mutta tämän villatakin sujautin koriin. Se edustaa mulle sitä suurinta toivetta. Jospa ensi jouluna se olis jo totta.

Hyvää joulua kaikki ihanat lukijat! Kun aloitin tämän blogin en osannut edes toivoa, että näinkin moni tätä haluaa lukea.

Kiitos kaikki seuraamieni blogien tyypit! On mahtavaa kun saan seurata teidän elämää!

Kiitos myös siitä kaikesta korvaamattomasta vertaistuesta kaikille kommentoijille ja aivan extrapaljon iloa, onnea ja rakkautta niille samassa tilanteessa oleville, joiden toive ei ole vielä toteutunut. Tuokoon vuosi 2016 paljon vauvoja tullessaan!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Huono tuuri

Niinhän siinä kävi, että Clearblue näytti hymynaamaa eilen aamulla. Ei siis ole asiaa inssiin tässä kierrossa. Meinaan varmuuden vuoksi testata vielä huomenaamuna mutta tuskimpa sitä naamaa enää näkyy.

Kaikki testaamisesta saatu tieto on kuitenkin hyödyksi. Mä testasin siis Clearbluella sekä One step-liuskoilla. Omituista oli se, että Clearbluella tuli positiivinen vaikka liuskoissa testiviiva oli todella haalea. Katsoin myös Clearbluen viivat ja ne näyttivät myös positiivista, joten en usko, että se oli väärä positiivinen. Mun piti tänäkin aamuna testata mutta unohdin. Testaan sitten illalla ja vielä aamullakin.

Tuli aika epävarma olo noista testeistä kun näyttävät noin eri juttuja. Meinasin soitella huomenna klinikalle, ettei nyt tullakkaan, ja voisin samalla vähän kysellä tuosta testaamisesta. Vähän myös alkaisi kiinnostamaan mikä tahansa joka saattaisi helpottaa tuossa ajoituksen onnistumisessa. Täytyy alkaa kartoittamaan vaihtoehtoja. Vinkkejä ja kokemuksia otetaan kiitollisena vastaan!

Katsotaan sitten ensi vuonna paremalla onnella.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Ovulaation metsästäjä vauhdissa taas

Taas sitä mennään. Tänään pissasin ekaa kertaa tikkuun tässä kierrossa. Tikkuun ilmestyi todella haalea viiva. Nyt on siis kp 11 ja odottelen positiivista tulevaksi aikaisintaan kp 14. Mitä luultavimmmin se tulee kuitenkin kp 16-18.

Nyt meinaan testata todella perusteellisesti. Ensinnäkin ajattelin testata ylihuomisesta alkaen aamuin illoin. Toiseksi heti kun viiva alkaa vähänkin vahvistua, testaan sekä tikulla (one step-halpistikku) että clearbluen digitaalisella. Tavoite on saada ajoitus täydelliseksi. Jos positiivinen tulee illalla meinaan pyytää klinikalta, aamulla sinne soittaessani, että pääsisin jo samana päivänä inssiin. Jos se muuttuu positiiviseksi vasta aamulla niin sitten menen ihan normaalisti vasta seuraavana päivänä. Paitsi tietysti jos plussa tulee perjantaina tai 22.12 (joka on klinikan viimeinen aukiolopäivä) joissa tapauksissa menen tietysti myös samana päivänä.

Jännää mutta jollain tavalla myös epätodellista. Olin niin asennoitunut pitkään taukoon, etten osaa ottaa tätä todesta. Se on ihan hyvä koska en jaksaisi stressata enää yhtään. Tässä onkin taas ihan hirveetä kiirettä elämässä, ettei olis aikaakaan stressata ja vatvoa tätä. Hyvä jos kerkiää edes joulua viettämään!


tiistai 8. joulukuuta 2015

Kuumeista odottelua

Mulla oli lauantaina tän vuoden viimeinen työpäivä, jonka jälkeen lähdin suoraan junalla entiseen kotikaupunkiini pikkujouluilemaan ystävieni kanssa ja viettämään itsenäisyyspäivää vanhempieni luo. Oli hauskat pikkujoulut ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa vanhoja ystäviä mutta hieman juhlimista varjosti se, että multa lähti lähes kokonaan ääni jo alkuillasta. Aamulla ääntä ei tullut enää yhtään ja keuhkoputki tuntui siltä, että se on vuorattu rappauslaastilla. Nämä oireet yhdistettynä pikkujouluilun seurauksiin tekivät tästä itsenäisyyspäivästä aika kurjan. Ja jotta kiputila olisi mahdollisimman kokonaisvaltainen alkoi mulla menkat lauantaina, joten sunnuntaina mahakipukin oli pahimmillaan.

Mulla oli jo viime viikon puolessa välissä kurkkukipua ja ehkä vähän lämpöilyäkin mutta halusin hoitaa viimeiset työpäivät kunnialla ja nähdä kavereita pitkästä aikaa, joten jätin olon huomiotta. Niinhän siinä kävi (kuten ahkerilla työntekijöillä yleensäkin ;)), että flunssa paukahti päälle oikein kunnolla kun loma alkoi. Nyt mulla on kurkku kipeä, keuhkoputki täynnä limaa, ääni on pihinää ja lämmöt sahailee ylös alas. Tää on kyllä pahin flunssa vuosiin.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin! Niin kuin tossa aiemmin mainitsin niin mulla alkoi menkat lauantaina. Se voisi siis enteillä sitä että ovis tulisi ennen kun klinikka jää joulutauolle. Klinikka on viimeistä päivää auki tiistaina 22.12 ja se on kierron päivä 18. Mulla tulee ovis kekimäärin kp 17. Ovis on toisaalta tullut joskus niinkin myöhään kun kp 21, joten en vielä nuolaise. Ja onhan tuossa 19.12 myös yksi lauantai joka osuu kp 15 eli jos huono tuuri käy niin plussa pamahtaa silloin.

Jos tähdet on kohdillaan ja päästään inssiin niin suunniteltiin mennä ihan sokkona. Ei käydä folliultrassa eikä ultrata edes inssin yhteydessä. Syitä on muutamia, eikä pienimpänä raha. Pyritään karsimaan tällä hetkellä kaikki "turha". Folliultra itseäni jänittää jättää pois mutta lääkäri on sanonut siitä monesti, ettei tarvitse tulla. Viimeksi ei käyty mutta inssissä kuitenkin ultrattiin. Siellä näkyi, että follikkeli oli juuri puhjennut. Viime inssissä lääkäri kysyi ultrataanko ja silloin halusin. Myöhemmin tajusin, että sehän maksaa aikas paljon. No mutta tällä kertaa teemana on tehdä tämä salaa kaikilta niin tehdään sitten mahdollisimman salaa myös itseltä. Jospa se, että tietää mahdollisimman vähän auttaisi stressaamiseen. Tai siis ettei vatvo sitä ajoitusta ja meniköhän se nyt oikein kun folli ei ollut puhjennut/oli puhjennut.

Pitäisi soitella klinikalle ja kertoa, että tullaan ehkäpä tässä kierrossa. Ikävä kyllä multa ei tule ääntä. Ehkä huomenna saisin sen verran pihistyä puhelimeen.

Pikkusen mua kyllä jännittää. Sillain kivasti.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Salasuunnitelma

Harkinnan jälkeen kysyin eilen vaimolta, että mitä ajattelisi jos tehtäisiin kuitenkin ensi kierrossa inssi. Aluksi vaimo oli sitä mieltä, että pysytään suunnitelmassa mutta kun asiasta keskusteltiin niin mielipide hieman pehmeni.

Asiassa on monta plussa puolta. Ensiksikin tärkeimpänä se, että mulla ei ole niihin aikoihin töitä ennen tammikuuta. Pääsisin siis milloin vaan klinikalle. Helmi-maaliskuussa mulla taas on todella paljon töitä, joten silloin yritys saattaa siirtyä jopa huhtikuulle. Toiseksi monen kuukauden etumatka tarkoittaa myös sitä, että pääsisin myös mahdollisesti aloittamaan taas lääkityksenkin monta kuukautta aiemmin. Lasken myös plussaksi sen, että niihin aikoihin on meidän ensimmäinen hääpäivä ja joulukin ihan ovella, joten mikä voisi olla parempi lahja meille molemmille? Piinapäivien aikaan on paljon touhua (esim. joulu ja uusivuosi :D ) joten ei kerkiä tarkkailemaan oireita.

Myös miinuksia ikävä kyllä löytyy. Ikävin on ehkä se, että mitä luultavimmin töiden takia vaimo ei pääse mukaan inssiin. Meillä on myös muita kiireitä kyseisenä aikana ja stressitasot saattavat olla koholla (toisaalta kiireet pitävät ajatukset muualla piinapäivinä?). Ja se ikuinen rahajuttu painaa. Uskalletaanko käyttää rahoja jo ennen kun alkuvuoden isohkot muut kulut on maksettu eikä vielä ole kuitenkaan tiedossa kaikki tulot? Tiettty mietityttää myös uudenvuoden juhliminen. Uskallanko ottaa alkoholia ja jos en ota niin herättääkö se kysymyksiä kanssajuhlioissa?

Vilkaisu kalenteriin paljastaa kuitenkin sen, että tämä pähkäily saattaa olla aivan turhaa. Väestöliiton klinikka on viimeistä päivää avoinna 22.12. ennen joulutaukoa. Mun ovis tulee luultavasti aikaisintaan 22.12.

Päädyttiin siis siihen, että kohtalo saa päättää. Jos se ovis tulee oikeaan aikaan niin sitten yritetään. Mitä luultavimmin se ei kuitenkaan tule ja sekin on ihan ok. Puhuttiin myös siitä, että jos nyt päästään yrittämään niin ei kerrota siitä kenellekkään. Minimoidaan kaikki paineet ja yritetään ottaa mahdollisimman kevyesti koko juttu.

Tänne kuitenkin meinaan raportoida. Ei huolta. :D


maanantai 30. marraskuuta 2015

Mutta jos kuitenkin ehkä

Mä en tiedä mitä kirjoittaisin. Aina välillä tulee mieleen joku juttu mistä haluaisin tänne kirjoittaa mutta nyt kun olisi aikaa niin lyö ihan tyhjää. Pikku hiljaa alkaa haalentua "lasta yrittävän" identiteetti. Nyt on vaan "lapsen haluava". Ainoat konkreettiset asiat mitä projektin eteen tapahtuu on rahan siirto säästötilille ja kuukausittainen ovistestaus. Ovis löytyy helposti kuten aina ja rahaakin alkaa kertyä. Ikävä kyllä, se ei silti takaa sitä, että saataisiin lapsi alulle.

Tässä kierrossa on ollut tosi voimakkaat ovisoireet. Paljon limaa ja kunnon tuntemukset follikelin kasvamisesta ja irtoamisesta. Rinnat on olleet oviksesta alkaen ihan älyttömän kipeät. Väkisinkin mieleen hiipii ajatus, että olisko juuri tämä kierto ollut se täydellinen missä olisi tärpännyt helposti.

Välillä mietin ollaanko ihan typeriä kun pidetään taukoa? Käytettäisiin se väestöliiton 3kk koroton maksuaika ja mentäisiin jo ensi kierrossa. Tai siihen mennessä meillä oliskin jo ainakin yhteen kertaan rahaa. Mantäisiin vaan ihan melkein itseltämmekin salaa eikä hiiskuttaisi kenellekkään mitään.

Nyt kun kirjoitin ton ylös niin se tuntuu hyvältä idealta. Mä kuitenkin veikkaan, että vaimo tarvitsee vielä toipumisaikaa. Ja ehkä minäkin.

Mutta jos kuitenkin ehkä.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Suunnitelmia ja odotusta

Istuttiin eilen alas ja tehtiin sotasuunnitelmaa. Toisin sanoen kirjattiin ylös tuloja ja menoja ja sitä miten saadaan rahaa säästöön. Tähän saakka säästäminen on ollut hyvin olematonta. No ensiksikin ei ole ollut mistä säästää ja toiseksi ei ole jaksanut ajatella koko asiaa. Nyt helpotti huomattavasti oloa kun tehtiin ihan todellinen suunnitelma ja huomattiin, ettei rahan säästäminen ole mahdotonta. Meillä on muutamia muitakin isoja menoja ensivuoden puolella mutta periaatteessa meidän pitäisi pystyä saamaan kolmeen inssiin rahat tässä kolmessa kuukaudessa. Alkaa pikkuhiljaa olemaan ihan positiivinen ja toiveikas mieli.

Joka paikka on täynnä raskaana olevia mutta se ei tunnu pahalta. Ehkä se kertoo siitä, että itsekin uskoo vielä joskus olevan siinä tilanteessa. Viimeisen pettymyksen jälkeen se usko oli mennyt ja pelkäsin ettei se tulisi takaisin ollenkaan. Mulla oli niin negatiiviset fiilikset jossain välissä, että mietin jo hetken haluanko koko lasta enää. Ja olisihan se helppoa olla edes yrittämättä. Ei tarvitsisi jaksaa pelkoa ja pettymyksiä. Nyt kuitenkin pystyn taas näkemään vähän objektiivisemmin tilanteen. Meillä oli vaan huono tuuri. Kaikki on mitä luultavimmin ihan kunnossa ja ensi kerralla täytyy toivoa parempaa onnea.

Aloitin tänään ovistestailun. Vielä oli negatiivinen mutta limasta päätellen sen pitäisi tulla lähipäivinä. Mä oon miettinyt paljon tuota ovulaatiota ja sitä kuinka pitkälle sen perusteella voi arvioida että kaikki on hyvin. Siis jos ovis tulee suht. säännöllisesti niin voinko olettaa, että kaikki on hyvin? Myös se lyhyt luteaalivaihe mietityttää (10-12 päivää). Kuinka paljon se vaikuttaa meidän mahkuihin ja mitä sille voisi tehdä?

Mulla tuli muuten muutama päivä sitten 2 vuotta siitä kun lopetin tupakoinnin! Ja siis reilut kaksi vuotta on myös siitä kun päätetiin tähän ryhtyä. Niin se aika rientää.


lauantai 14. marraskuuta 2015

Lauantai-illan huumaa

Heräsin juuri päikkäreiltä ja istuskelen tässä sohvalla keskenäni. Viikko on ollut pitkä ja se huipentui eilen uuden työprojektin alkamiseen, jota tapani mukaan jännitin monta päivää etukäteen (turhaan). Töitä oli vielä tänäänkin, joten nyt retkotan enemmän kuin tyytyväisenä sohvalla koko illan. Pariisin tapahtumat surettaa ja taas pistää omatkin ongelmat mittakaavaan. Toisaalta isot katastrofit ja kuoleman läsnäolo voimistaa omaa tunnetta siitä mitä haluan elämältäni ja miten haluan sen viettää.

Sain eilen yllättäen kuulla työkaverini olevan raskaana. Olin yllättynyt kuinka neutraalisti suhtauduin siihen. Tiesin kyllä sekunnissa mistä on kyse kun juttu alkoi. Varmaan vastapuolikin huomasi, että arvasin ekasta tavusta, kun vaistomaisesti katse meni vatsan seudulle. Hieman meinasi lipsahtaa ikävien ajatusten puolelle kun työkaveri sanoi raskauden olleen yllätys. Pääsin kyllä todella nopeasti yli katkerista tuntemuksista kun hän antoi ymmärtää, että toivo oli jo menetetty ja tätä toista lasta oli yritetty vuosia. Ei ole multa pois se toisten onni mutta se on helpompi muistaa silloin kun toisilla on ollut vastoinkäymisiä.

Oman lisänsä tähän tekee se, että teemme yhteisen parin viikon tiiviin ja raskaan projektin kevättälvella. Tätä projektia itse mietin kun oltiin insseissä keväällä ja kesällä. Eli jos olisin silloin tullut raskaksi niin olisin jo tosi pitkällä sen projektin aikaan ja se olisi varmasti entistäkin raskaampaa. Nyt se onkin tuo työkaveri joka on tosi pitkällä raskaana silloin. Niipä niin. Ei ollut mun vuoro. Oli mun nelikymppisen työkaverin vuoro, jolla alkoi ihan oikeestikkin olla viimeiset hetket raskaaksi tulemiseen käsillä. (vaikka olishan se ollut kiva jos oltaisiin oltu yhtä aikaa)

Mulla alkaa viimeisin pettymys pikku hiljaa haalenemaan ja enää ei tunnu niin epätodennäköiseltä, että mäkin voisin joskus tulla raskaaksi (ihan vielä en näe sitä lasta). Tai että saataisiin muutama tonni säästettyä helmikuuhun mennessä.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Sunnuntaisynkistelyä

Näin taas unta inseminaatiosta. Tällä kertaa tein sen itse jossain yleisessä vessassa. En muista mistä sperma ruiskuun tuli mutta sen kanssa oli hirveesti ongelmia. Ruiskulle kävi koko ajan jotain onnettomuutta ja lopulta spermaa oli siellä pohjalla ihan pieni tippa. Se oli kirkkaan keltaista ja näytti ihan appelsiinimehulta. Juuri kun olin tekemässä inssiä niin vessassa alkoi ravaamaan jotain porukkaa. Jouduin selittämään niille mitä oon tekemässä. Sain kuitenkin lopulta sen pienen tipan ihan minimaalisen pienellä ruiskulla oikeaan paikkaan.

Me oltiin eilen 2-vuotisjuhlissa. Kivat juhlat ja mahtava päivänsankari mutta olin helpottunut päästessäni takaisin kotiin. Talo täynnä taaperoita ja ylpeitä vanhempia on aika rankkaa kohdata just nyt. Mä mietin vieläkin miksi mulla on niin hankalaa. Mitään ei ole menetetty lopullisesti. Me voidaan vielä yrittää ja aika suurella todennäikösyydellä joskus onnistutaankin. Jostain syystä mä en vaan pysty enää näkemään sitä tapahtuvan. Tavallaan tuntuu, ettei sitä edes tavoittele raskaaksi tulemista vaan sellä hoidoissa käymistä. Ehkäpä se on keino suojautua pettymykseltä.

Olen tässä kierrossa hymähdellyt itselleni kun tunnustelen kierron oireita. Ovulaatio oli siis 5 päivää sitten ja olen taas ihan yhtä raskaana kuin aiemminkin. Rinnat on tosi kipeät ja turvoksissa ja mahassa tuntuu välillä pieniä pistoksia. Mä veikkaan, että lämpökin on koholla mutta en taida viitsiä testata. Jospa ensi kerralla pystyisin oikeesti pitämään pääni kylmänä näiden oireiden kyttäämisen kanssa.






tiistai 27. lokakuuta 2015

Ovis

Vaikka ollaankin tauolla niin päätettiin kuitenkin testailla ovista. Varsinkin kun edellisissä kierroissa mulla on ollut käytössä Lugesteron, joka on väkisin pitänyt loppukierron tietyn pituisena, haluan tietää millainen on mun luonnon kierto. Viimeisimmät kierrot mulla on olleet aika pitkiä. Ovis on tullut vasta n. kiertopäivänä 17-21 ja kierrot on olleet reilusti yli 30 päiväisiä. Semmosta 32-34 päivää. Tänään mulla tuli kuitenkin ovis jo kp 14. Kiinnostuneena odotan kuinka pitkä luteaalivaihe (oviksesta menkkoihin) on ilman lugesteroneja.

Tahtomattani kuvittelin kuinka soitan klinikalle, että ollaan tulossa huomenna inssiin. Tuntui pahalta mutta ei pitkään. Tämä aika voi oikeestikkin tehdä myös hedelmällisyydelle ihan hyvää. Mä meinaan kuntoilla, pudottaa hieman painoa ja pyrkiä hallitsemaan stressiä. Meinaan myös juhlia huoletta ja nauttia siitä, ettei tarvitse jännittää tai miettiä aikatauluja miten päästä oikeean aikaan Helsinkiin.

Lisäys: Tuli muuten vähän parempi mieli siitäkin kun luin mun ihan ekan blogikirjoituksen tammikuulta 2014. Siinä meillä on tarkoitus aloittaa hoidot vasta lokakuussa 2015 eli juurikin tässä kuussa. Periaatteessa siis tämä tuleva uusi kierros alkaa siis niihin aikoihin kun meillä alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi luultavasti ollut eka inseminaatio.

lauantai 24. lokakuuta 2015

10 päivää myöhemmin

Mä näin viime yönä unta, että olin inseminaatiossa terveyskeskuksessa. Makasin pöydällä jalat levällään ja huoneessa ramppasi jatkuvasti jotain porukkaa. Terkkari ei oikein tiennyt mitä tekee vaan sohi ruiskulla sinne tänne. Itse olin hyvin välinpitämätön ja ajattelin vaan, että hyvä kun täällä pääsee halvemmalla.

Tunnetila on parhaillaan tyhjä. Tuntuu, ettei ole mitään mitä odottaa. Helmikuu on niin pitkällä, että on vaikea uskoa silloin tapahtuvan mitään. Vaimolta hajosi juuri tietokone. Se tarkoittaa rahan menoa. Ja se tarkoittaa, että on vähemmän rahaa hoitoihin. Raha, raha, raha. En ajattele mitään muuta. Toisaalta haluan unohtaa koko asian. Kaikki tarkoittaa sitä tuleeko lasta vai ei. Ja vaikka sitä rahaa olisikin ja päästäisiin inssiin niin tuntuu ihan mahdottomalta, että siihen raskaustestiin koskaan oikeasti tulisi niitä kahta viivaa. Silti yrittämisen lopettaminen on mahdotonta. Tässä tosielämässäkin olisi paljon asioita mihin kiinnittää huomiota ja mitä pitäisi tehdä. Ne vaan tuntuvat just nyt aika laimeilta ja merkityksettömiltä. Pakko kuitenkin yrittää koska tiedän, ettei ne asiat aina tule olemaan mulle merkityksettömiä ja jos nyt jätän ne huomiotta kadun sitä myöhemmin.

Melkeinpä heti menkkojen alkamisen jälkeen aloitin rankan työputken jolloin en tehnyt muuta kuin töitä ja nukuin. Oli tosi hyvä, etten kerinnyt kauaa vatvomaan pettymystä mutta tajusin, että mulla saattaa olla oikeastikkin vaara masentua tässä hommassa. Aina välillä töiden lomassa muistui mieleen, etten olekkaan raskaana ja elämä tuntui todella... no juurikin siltä tyhjältä ja merkityksettömältä. Onneksi oli fyysinen ja raskas työ johon uppoutua. Yritin vaan kuluttaa päiviä, jotta pettymys helpottaa.

Olen miettinyt paljon tarvetta ja haluamista. Mä olen tähän mennessä elämääni saanut sen mitä olen halunnutkin. Tai itseasiassa usein en ole edes kerinnyt asioita kauheasti kaipaamaan kun olen ne jo saanut. Esimerkiksi parisuhde ja haluamani ammatti. En sano, että olen asiat saanut helpolla mutta vasta nyt todella tajuan miltä tuntuu kun jotain haluaa paljon eikä sitä saa.

Jätän menemättä ystäväni vauvakutsuille. En halua olla tää tyyppi. Olisinko nyt näin huonona jos oltaisiin silloin pari vuotta sitten päätetty, että ei hankita lapsia?

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Vuotava vastalause

Ei tule meille vauvaa kesäkuussa. Testasin varmuuden vuoksi aamulla mutta tiesin jo vastauksen koska ensimmäiset merkit menkoista tuli eilen myöhään illalla. Tänään onkin kostautunut lugesteronin käyttö kun menkkakivut ja krampit on aika kovat. Vuoto itsessään on melko niukkaa ja rusehtavaa mutta en silti elättele toiveita mistään alkuraskauden tuhruvuodosta. Kyllä se oli tässä.

Yksi vaikeimmista asiosta tässä projektissa on ollut joutua tutustumaan ihan uusiin puoliin itsessä. Mä olen pohjimmiltani hyvin tunteikas ihminen mutta useinmiten pystyn silti järjellä tekemään päätöksiä. Välillä saatan olla jopa liian järkevä enkä uskalla ottaa riskejä tai seikkailla. Nyt kuitenkin on tullut vastaan sellaisia asiota joita en pysty järjellä selittämään pois vaikka tiedän, että pitäisi. Tunnen huonoutta ja epäonnistuneisuutta niin monella tasolla, etten edes saa puettua sitä sanoiksi. Olen katkera vartalolleni kun se ei toimi haluamallani tavalla ja vihainen mielelleni kun se ei kestä pettymyksiä ja ymmärrä realiteetteja ja todennäköisyyksiä.

Mua hävettää olla näin paskana vaikka tää oli vasta neljäs kerta. Monilla on asiat paljon pahemmin.

Mä oon fyysisesti uupuneempi kun oon ollut pitkään aikaan. Henkisesti pahin pohja on ehkä jo ohi. Tähän kertaan oli latautunut aika paljon odotuksia sillä rahat on nyt todellakin loppu. Pidämme siis muutaman kuukauden tauon. Tavoitteena on saada rahat muutamaan yritykseen helmikuuhun mennessä.

Ehkä tämä tauko tekee meille ihan hyvää.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Testata vai ei?

Yritän tässä parhaillani hirveiden aivastuskohtauksien välillä saada kirjoitettua jotain. Mulla siis yhä aamukutitukset nenässä ja kurkussa. Mä voin tuntea kielellä kuinka turvoksissa on mun kitalaki. Nyt odottelen pari tuntia ja toivon, että tämä olo menee ohi niin kuin muinakin päivinä. Ruumiinlämö on pysytellyt siellä 37 korvilla eikä olo ole kuitenkaan kuumeinen. Normaalisti lämpötila on n. 36,5 ja jos on mennyt 37 yli niin olo on ollut selvästi kipeä. Muita hieman mielikuvituksellisempia oireita eiliseltä oli mm. himo juoda cocacolaa kahvilassa ja outo euforinen olo juuri ennen töiden alkua. Kyllä, nämä todistavat sen, että olen raskaana! Elä nyt sitten tämmöisenä ihmisenä.

Paine testata on aika kova. Toisaalta ehkä vielä kovempi on pelko siitä negatiivisesta tuloksesta. Meillä on tänään eräs tapahtuma jollaisessa normaalisti ottaisin lasin tai kaksi viiniä. Saattaisinpa jopa lähteä jatkoille ja juoda enemmän tai vähemmän alkoholipitoisia juomia. Mietin jo, että teen testin ja jos se on negatiivinen niin juon alkoholia. Mutta mitä jos olenkin raskaana mutta positiivinen ei vielä näy? Äh, ei mua oikeesti edes huvitaisi lähteä, yritän vaan löytää syyn sille, että saisin testata jo.

Kuinka todennäköistä on, että testi näyttää negatiivista jos olen raskaana? Mä ilmeisestikkin olisin nyt 3+6 viikkoa raskaana. Vaimo on sitä mieltä, että testataan vasta aamulla. Paitsi jo ei meinata saada millään unta niin sitten testataan yöllä. Joo, eiköhän me pysytä suunnitelmassa.

Ehkä.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Oireita

Aamulla kun heräsin olin vakuuttunut, että mulla alkaa flunssa. Päässä oli jotenkin outo olo, semmoinen hyvin lievä päänsärky. Nenäkin oli jo herätessä tukkoinen. Nyt en kuitenkaan ole enää (taas) yhtään varma siitä flunssasta. Enemmänkin tää vois olla jotain allergiaa vaikken millekkään tietääkseni olekkaan allerginen. Nenän, kurkun, korvien ja vähän silmienkin limakalvoja turvottaa ja kutittaa. Nenä hieman vuotaa ja välillä aivastuttaa. Eilen illalla mittasin jopa lämmön kun tuntui vähän oudolta. Se oli 36,7. Ehkä hieman koholla muttei mitenkään epänormaalisti.

Mä yritän pitää pään kylmänä. Mä saatan ihan hyvin olla vilustunut. Nyt on kuitenkin syksyn ensimmäiset kylmät ilmat ja moni on flunssassa. Tää saattaa oikeestikkin olla jotain allergiaa. Tai sitten vaan psykosomaattista oireilua kun toivon niin paljon.

Silti. En voi sille mitään, että olen aika vakuuttunut siitä, että nämä on raskausoireita. Yritän muistella olinko aikaisemmilla kerroilla. Saatoin ollakin.

Tavallaan sitten taas en usko yhtään, että testissä olisi kaksi viivaa. Näen jo sieluni silmin meidän pettymyksen.

Kaksi yötä enää.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Repsahdus

Tänään on kymmenes piinapäivä meneillään ja ensimmäistä kertaa repsahdin. Siis testaamaan etuajassa. Paine testaamiseen alkoi kerääntyä toissapäivänä kun sain nuhan. Jos olet googlettanut koskaan hakusanalla 'raskausoireet' niin tiedät nuhan olevan niistä yksi. Erityisesti aamuisin nenää kutittaa ja se vuotaa. Havaittavissa on myös palelua ja väsymystä. Klassiset alkuraskauden oireet siis!

Meille on kerääntynyt One step liuskatesteja koska niitä tulee ovistestien kylkiäisinä aina 2kpl per tilauskerta. Selitin aamulla vaimolle, että kyllä nyt jännittää kun tää nuhankin tuli, ja päädyttiin siihen, että tehdään yksi harjoitustesti. Pissa ei kylläkään ollut aamupissa vaan vasta parituntia sen jälkeen. Odoteltiiin viitisen minuuttia ja katsottiin tulos. Tyhjääkin tyhjempi.

Mitä opimme tästä? Olen joko raskaana tai mulle on tulossa syysflunssa.

Nyt purraan hammasta keskiviikkoon saakka ja testataan vasta sitten seuraavan kerran.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Puolivälin raportti

Tasan viikon päästä päästään jo testailemaan. Näinä päivinä pitäisi siis mahdollinen kiinnittyminen tapahtua, jos on tapahtuakseen. Tunnelmat on aika neutraalit mutta se ei ole mitään uutta. Ensimmäinen viikko aiemminkin on ollut pään sisällä aika rauhaisaa. Mitä lähemmäs h-hetki tulee sitä hitaammin aika kuluu ja levottomampi on mieli.

Mitään varteenotettavia oireita ei ole. Ja tähän mennessä luulisi jo oppineen, ettei ne oireet kerro mistään muusta kun toiveajattelusta ja lugesteronin vaikutuksesta. Tänään on ollut pientä nippailua alavatsassa (luultavasti ilmaa :D ). Rinnat on taas kipeänä mutta tällä kertaa ne kipeytyivät jo heti inseminaatiopäivän iltana. Jotenkin semmonen pelko, että ajoitus oli liian myöhäinen. No sitä on turha murehtia kun varmuutta asiaan ei kuitenkaan voi saada. Vaikka yritän aina pitää pessimisti ei pety -asenteen niin silti se peruspositiivisuus vaan puskee läpi. Mitä tahansa yritän itselleni sanoa niin negatiivinen testitulos tulisi olelemaan kova pettymys.

Toissapäivänä kävi töissä hassu juttu. Pyöräilin töihin ja jotenkin housujen vyötärö kiristi niin, että alkoi oikeen sattua. Varmaan se painoi polkiessani juuri jonkun suolenmutkan kohdilta niin pitkään, että ruuansulatus jotenkin häiriintyi. Töihin päästessäni mulla oli todella kipeä vatsa ja oksetti. Mietin jo hetken alanko soittelemaan sijaista. Olin juuri lähtemässä vessaan koska tuntui, että pian tulee oksennus, kun eräs henkilö heitti, että oletko raskaana. Hetkeksi hämmennyin ja melkein sanoin, että en tiedä mutta sitten sain sain sanottua en ole. No huono olo meni onneksi puolessa tunnissa ohi mutta jäin miettimään tuota kysymystä. Ensinnäkin aika jännä, että raskaana olemista kysytään tuolla tavalla suoraan. Mitä jos olisinkin raskaana ja sen takia pahoinvoiva. mitä luultavimmin en haluaisi sitä kertoa vielä. Joutuisin siis valehtelemaan mutta tietäisin jääväni siitä kiinni. Nytkin mitä luultavimmin, jos olen raskaana, tämä kyseinen henkilö ajattelee mun valehdelleen. Toisaalta mä veikkaan, että tuokin oli semmonen vitsillä heitetty juttu mutta nyt vaan sattui liippaamaan läheltä. Ja jos olisinkin raskaana, ja kyseinen henkilö saisi sen tietää, niin varmaan katuisi heittoaan. Voi kun saisinkin pähkäiltäväkseni oikeastikkin näitä raskausajan (pikku) ongelmia! Tällä hetkellä tuntuu, ettei haittaisi yhtään.

Viikko siis vielä. Tällä kertaa toivon, ettei viimeinen yö mene valvoessa.


keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Inseminaatio numero 4

Eilen aamulla tuli vihdoin ovistestiin plussa vaikka jo kerkesin miettimään, että meniköhän se ohi. Ei käyty tässä kierrossa ollenkaan folliultrassa koska lääkäri sanoi, että ihan hyvin voi tulla ilmankin. Oli se kuitenkin todella jännittävää odotella "sokkona" sitä plussaa ja luottaa pelkkään tikkuun. Sieltä se tumma viiva kuitenkin ihan samoilla kierron päivillä tuli kuin viimeksikin.

Tänään aamusta köröteltiin siis Helsinkiin. Meillä oli taas uusi lääkäri ja sekin oli todella mukava. On se jännä kun meille sattui ensimmäiseksi se ainoa (tai ainakin tähän saakka tapaamistamme neljästä lääkäristä) selvästi varauksellisesti naispareihin suhtautuva tyyppi. Onneksi kaikki muut on olleet tosi kivoja. Lääkäri kysyi, että ultrataanko vai laitetaanko vaan suoraan ja mä sanoin heti, että ultrataan. En kyllä tiedä oli se hyvä päätös koska nyt askarruttaa ehkä vielä enemmän mitä siellä on tapahtunut. Ultrassa siis ei näkynyt enää mitään follikkelia. Se mitä ilmeisimmin oli jo puhjennut koska kohdussa oli kuitenkin hyvä 10mm limakalvo ja muutenkin vissiin näytti siltä. Tää on kyllä välillä turhauttavan epämääräistä!

No taas meillä kuitenkin positiiviset tunnelmat ja päällimmäisenä mielessä nyt vaan selviytyä piinapäivistä järjissään. Käytän taas lugesteoneja vaikka tämäkin lääkäri sanoi, ettei ole yhtään varma onko niistä mitään hyötyä mutta ei ole haittaakaan. Mua helpotaa se etten joudu jännäämään menkkojen alkamista. Mitäköhän sitä keksisi tässä kahdeksi viikoksi tekemistä? Muuta kun googlettelua,

torstai 17. syyskuuta 2015

Uusi kierto, uusi lahjoittaja, uusi pieni mahdollisuus

Soittelin maanantaina klinikalle, että eipä tullut tulosta inssistä ja oltaisiin taas tulossa tässäkin kierrossa. Kyselin onko meille jo varattuna uuden lahjottajan soluja ja puhelimeen vastannut kätilö sanoi, että lääkäri soittaa myöhemmin ja voidaan siitä keskustella. Lääkäri soitteli ja pahoitteli kun ei tärpännyt. Sanoi varanneensa meille uuden lahjoittajan soluja jotka ovat suunnilleen samoilla tiedoilla kun edellisenkin. Ero on kuitenkin siinä, että nämä on niin tuoreita, ettei yhtäkään lasta ole vielä maailmassa. Ehkäpä meille tulisi ensimmäinen.

Mulla on omituinen olo. Tavallaan mulla on ihan hyvä mieli ja oon ilonen kun päästään taas yrittämään. Toisaalta oon aika varma, ettei sieltä mitään tälläkään kertaa tule. Alkaa selviämään kuinka epätodennäköstä touhua tämä oikeasti on. Ehkäpä seuraavat piinapäivät olisi helpommat jos ei odota niin kovasti positiivista tulosta. Tai siis tottakai odottaa mutta tietää sen olevan aika epätodennäköistä.

Sain kutsun kaverin vauvakutsuille. Tämä kaveri ja muutama muukin vieras tietää meidän lapsihaaveista ja nyt ensimmäistä kertaa se tuntuu vähän ahdistavalta. Vetoan töihin ja sanon, etten tiedä vielä pääsenkö. Haluan ensiksi saada tästä kierrosta tuloksen ja katson sitten miltä tuntuu. Luultavasti mä oon ihan ok mutta en halua ottaa riskiä, että oonkin ihan maani myyneenä siellä raskaanaolevien ja vauvojen keskellä.

Katsoin eilen Toisenlaiset äidit jakson jossa naispari sai kaksoset. Oli kyllä ihanat vauvat ja kiva jakso mutta ihan sama tuli mieleen kuin Mestaripiirros-blogin Annilla. Tarttui korvaan se, että VASTA neljäs inssi onnistui. Voi kumpa meillä onnistuisi JO neljäs inssi!

lauantai 12. syyskuuta 2015

Haikean hauskat puolukkapäivät

Oltiin torstaina puolukassa ja eilen saatiin vihdoin koko kymmenen litraa perattua ja mahdutettua jo ennestään täyteen pakastimeen. Vitsailtiin siitä kuinka Marjatta tuli puolukasta raskaaksi Kalevalassa ja mietittiin meidän mahkuja siihen. Olisi ainakin edullista. Eilen alkoi myös menkat illalla. Oli siis oikein tuplapuolukkapäivä.

Mä olin tyytyväinen kun menkat alkoivat ihan ajallaan, eikä lugesteron viivästyttänyt niiden alkua. Kierto alkaa siis ihan normaalisti. Olotila on muutenkin ihan hyvä. Juteltiin eilen meidän rahatilanteesta ja tulevasta tauosta. Päätettiin kuitenkin vielä raapia rahat yhteen yrityskertaan ennen taukoa. Parilla kuukaudellahan ei muuten olisi väliä mutta kesän alku olisi töiden kannalta helpointa olla viimeisillään raskaana ja synnyttää. Neljäs kerta on siis kuitenkin jo muutaman viikon päästä. Jee!

Meillä vaihtuu myös solujen lahjottaja. Tämän tyypin soluja on varattu niin paljon, että lääkäri suositteli vaihtamaan lahjottajaa. Soittelen maanantaina klinikalle ja kyselen onko lääkäri varannut meille jo jonkun kun viime kerralla oli tästä puhetta. Meillähän ei varsinaisesti ole mitenkään hirveän tiukkoja kriteereitä. Toivottaisiin vaan, että lahjottaja olisi sinertävä silmäinen ja yli 180 pitkä. Saas nähdä mitä saadaan.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Tulos

Not pregnant. Niin siinä luki. Jännitettiin niin paljon testaamista, että valvottiin suuri osa yöstä. Vaikka tulos on tämä niin silti oon sitä mieltä että onneksi päästiin testaamaan. Pelottaa kuinka pitkään tässä voi mennä ja mihin saakka meillä on varaa. Nyt ainakin luultavasti tauko edessä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Kolme yötä

Voiko blogia päivittää liian usein? Kun kirjoitin tuo edellisen postauksen päätin, että seuraavaksi laitan tänne jotain perjantaina kun testin tulos on tiedossa. Täällä sitä kuitenkin taas ollaan. 2 viikkoa todella on pitkä aika varsinkin kun mulla on aika vähän tekemistä. Edellisillä kerroilla odottamisaika oli lyhyt kun menkat tulivat etuajassa, joten tämä on mun ensimmäinen kokonainen 2 viikon odotus.

Sunnuntaina heräsin voimakkaisiin maha- ja selkäkipuihin. Uninen mieleni pääteli menkkojen alkavan ja heräsin jo valmiiksi pahalla päällä ja masentuneena. Vaikka melkein heti muistinkin lugesteronin pitävän vuodon poissa en silti päässyt eroon alakulosta ja toivottomuuden tunteesta koko päivänä. Pinapäivät, tylsä sunnuntai, yksin kotona. Google oli siis ahkerassa käytössä. Lueskelin ihmisten kokemuksia mm. lugesteronista ja alkuraskauden oireista enkä oikeasti saanut mitään uutta tietoa. Toisaalla sanottiin, että "menkkakivut" on merkki raskaudesta ja toisaalla sanottiin ettei ole. Ainoa varma juttu on se, että lugesteron saattaa aiheuttaa mahakipuja.

Kipuja ja tuntemuksia on tullut ja mennyt tasaiseen tahtiin sunnuntaista saakka. Ei siis mitään jatkuvaa kipua kuitenkaan onneksi. Välillä pistelee alavatsaa ja alaselkää saattaa särkeä. Joku yltiöpositiivinen tyyppi tuolla päässä on jo ihan varma raskaudesta ja taas se pessimisti on jo valmiiksi ihan maansa myynyt. Voisko ne molemmat vaan vaientaa. Kuuntelisin mieluiten sitä järkevää tyyppiä joka sanoo, että koska ei voi tietää niin sitä on turha vatvoa.

Nyt mulla on kuitenkin oikeesti aika toiveikas ja positiivinen olo. Mistään ei löytynyt varmaa tietoa, että menkkakipumaiset olot tarkoittavat sitä, että en voisi olla raskaana. Meillä on siis vielä mahkuja. Jee! Jospa muutenkin pääsisin tästä alakulosta ja väsymyksestä eroon. Viimeksi sanoin melkein toivovani, että työt jo alkaisi niin olisi muuta ajateltavaa (ja sitä rahaa). No joku ehkä kuunteli koska osittain ne jo alkavatkin etuajassa! Itseasiassa jo huomenna.

Nyt täytyy vaan kestää tämä päivä, keskiviiko ja torstai niin sitten pääsee testaamaan. Ihan vähän aikaa enää! (postiivista ajattelua)


lauantai 5. syyskuuta 2015

M i t e n a i k a v o i k u l u a n ä i n h i t a a s t i ?

Tää on julmaa. Vasta puolet odotteluajasta mennyt ja nyt jo olen ihan kypsä. Harkitsin jo hetken ihan tosissani, että uhraisin yhden kaupan päälle tulleen liuskatestin jo huomenna. Tulin järkiini. Jos hedelmöittyminen olisikin tapahtunut niin kiinnitymisestä olisi vain muutama päivä. Tuskiin mikään testi on niin herkkä, että osaisi näyttää vielä mitään.

Olen siis tässä kierrossa käyttänyt lugesteroneja. Taidan olla onnekas kun en ole huomannut juuri mitään sivuvaikutuksia. Onhan niitä hieman epämukava käyttää ainakin näin alakautta kun tuntuu, että suurin osa valuu ulos. Olenkin joutunut käyttämään sidettä, joten tuntuu kuin päällä olisi hyvin pitkät menkat. Toisaalta käytän näitä ihan mielellään kun tiedän, että ne oikeat menkat pysyvät poissa.

Myös mahdollisten raskausoireiden pakkomielteinen tulkinta on poissa koska jokaisen oireen pystyy selittämään lugesteronilla. Rinnat on kipeät, vatsaa nippailee, alaselkää särkee. Juu juu, ihan sama vaikka oksentaisin maha pyystyssä niin mihinkään en usko ennen kun testi sanoo niin.

Tänään olisin halunnut lähteä baariin. Ja juoda alkoholia siellä. Ihan tosissaan harmitti kun en voi. Ei uskalla ottaa riskiä, että kiinnittyminen menee pipariksi. Hassua kyllä kun ei ole koko kesänä tehnyt mieli käydä baarissa, enkä muutenkaan ole enään erityisen baarissa viihtyvä ihminen. Alkaa jo nyt vähän väsyttämään nämä hoidot vaikka tämä on VASTA kolmas kerta. Nyt jo voin nähdä elämämme kahden viikon sykleissä plussaa odotellessa. Ekaksi ovistestistä ja sitten raskaustestistä kerta toisensa jälkeen.

Nyt täytyy keksiä jotain tekemistä (ja ajattelemista!) viideksi kokonaiseksi päiväksi. Melkein jopa toivoisin, että mun työt olisi jo alkaneet. Menisi päivät nopeammin kun ei olisi aikaa haaveilla omia asioitaan jatkuvasti. Ja tietysti myös siksi olisi kiva olla jo töissä, että rahaa olisi vähän enemmän (tai siis yhtään!) laittaa säästöön jos tää ei mene kuin strömsössä.

lauantai 29. elokuuta 2015

Inseminaatio nro 3

Torstaina tuli testiin positiivinen tulos ja eilen siis käytiin inssissä. Kaikki oli taas ihan hyvin. Ultrassa näkyi n.21mm follikkeli, kohdun limakalvot hyvin paksuuntuneet, siittiöitä oli riittävästi ja niin edespäin. Nyt siis vaan vähän tuuria peliin ja kolmas kerta sais todellakin sanoa toden! Ensimmäistä kertaa taisin muuten tuntea eilen munasolun irtoamisen. Aamusta alkaen tuntui painetta vasemmalla puolen ja ultrassa näkyikin iso mollura vasemmalla. Inssi oli kello 10 aamulla ja iltapäivällä tuntui menkkakipumaista pientä jomotusta ja lopulta selvä terävä nipsahdus siinä neljän jälkeen.

Jostain syystä tämä kerta on jännittänyt mua kauheesti. Oli ihan perhosia mahanpohjassa kun mentiin klinikalle. Toisaalta lääkärin huoneessa jännityskin laukesi ja aikamoista hekotusta oli koko kerta. Mietin jopa pöydällä maatessani että pitäisköhän yrittää hillitä hytkymistä mutta sitten muistin miten niitä vauvoja yleesä tehdään. Heh! Meillä oli kyllä kiva lääkäri!

Maanantaina aloitan Lugesteronit. Yksi kapseli aamuin illoin ja jatkan 10 päivää. Toivottavasti niistä on apua. Ainakin menkat pysyvät poissa ja pääsen testaamaan oikeana päivänä. Jo pelkästään se on lääkkeiden käytön arvoista ettei tarvitse jännittää menkkojen alkamista!

Perjantaina 11.9. siis tiedän onko meillä mahdollisuus saada lapsi toukokuussa 2016.


tiistai 25. elokuuta 2015

Ovulaatiosta ja testaamisesta

Ei tullut tänäänkään plussaa. Eipä kyllä haittaa koska edelliset inssikiertojen plussat tulivat aikaisessa vaiheessa ja sen tietää miten siinä kävi. Jospa tämä pitkä kierto olisi hyvä merkki. Ainakin erilainen kun epäonnistuneet kierrot. Testailen taas väestöliitosta ostetuilla liuskatesteillä kun jännittää clearbluen käyttäminen. Lääkäri meinaan sanoi, että viime aikoina on tullut useampi tapaus, että ne on näyttäneet mitä sattuu. Musta tuntuu, että meillä kävi sama juttu silloin toukokuun lopussa. Tulikohan plussa kp 10 tai 11. Joka tapauksessa silloin heti ekana testipäivänä. Epäilin jo silloin, että testi on väärässä mutta syystä tai toisesta en tehnyt uutta. Menkat sitten alkoivatkin niihin aikoihin, että ovis olisi ollut myöhemmin. Harmittaa kyllä ne clearbluet kun just ostettiin uusi paketti. No ehkäpä uskallan käyttää niitä ensi kerralla (jos sellainen tulee) ekoina testipäivinä.

Mä oon vähän googletellut noita ovulaatio-oireita. Mä tunnistan ovulaation oikeestaan vaan limasuudesta enkä siitäkään aina. Sitä limaa saattaa tulla kuitenkin parikin päivää. Mua jäi kaivelemaan kun lääkäri sanoi, että limasuutta voi olla useempikin päivä koska mulla on kypsymässä paljon pieniä munarakkuloita. Mutta eikös kaikilla ole? Harmittaa kun en tajunnut kysyä mitä oikeen tarkotti. Osaiskohan joku valottaa mulle tätä asiaa? Mitä pidemmälle tässä hommassa menee niin sitä vähemmän sitä tajuaa tietävänsä.

Kyselin aiemmin teiltä niistä lääkkeistä ja kannattaakohan niitä kokeilla. Lääkehän oli nimeltään lugesteron (Kiitos Ruska) ja muutaman kommentin ja googlettelun jälkeen päätettiin niitä testata. Nyt meillä on vaan pienehkö kiista vaimon kanssa koska mun mielestä lääkäri sanoi, että niitä laitetaan 2 päivässä ja paketti maksaa 15€ kun taas vaimo muistaa, että niitä laitettiin 3 koko aikana ja ne on 15€/kpl eli 45€ yhteensä. Sanokaa nyt mulle, että mä oon oikeessa! (Sen sain selville, että kyllä niitä vähintään tuon 2 päivässä laitetaan mutta mites tuo hinta?) En voi käsittää miten meillä on noin erilaiset muistikuvat. Ensi kerralla kirjotetaan kyllä kaikki ylös ja kysytään heti jos jostan ollaan epävarmoja.

Mun pitäisi aloitella pikkuhiljaa valmistautumaan taas työelämään. Uusi homma alkaa vajaan kuukauden päästä ja toiseenkin hommaan mua pyydettiin. Jännää! Töiden kannalta on ihan oikeastikkin ihan hyvä etten ole vielä raskaana. Nyt pystyn mitä luultavimmin hoitamaan sovitut työt itse eikä keväälläkään tarvitse hankkia sijaista.

maanantai 24. elokuuta 2015

Liebster Award x 2


Olin saanut kaksi Liebster Award haastetta, joten vastaan tässä samassa molempiin. Kiitos Hehkua-blogi sekä Pienistä asioista onnellisuuteen-blogi!



 Ohjeet Liebster Award-haasteeseen
1. Kiitä tunnuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa
4. Keksi 11 uutta kysymystä valisemillesi blogeille

Tässä ensiksi Hehkua-blogin kysymykset:

1) Oletko sitku-, mutku-, voiku-, vai nytku-ihminen?
Varmasti noita kaikkia. Mulla on sellainen elämä, että monia työhön liittyviä asioita pitää suunnitella vuosikin etukäteen niin väkisinkin osittain on sitku-ihminen. Ehkä sellaiset "sitku tapahtuu sitä ja sitä niin olen onnellinen" -ajatukset on vähentynyt huomattavasti nuoruudesta. Usein oon, että mutku ei oo rahaa/aikaa/en osaa vaikka moni asia järjestyisi jos uskaltaisi/viitsisi nähdä vaivaa/haluaisi sitä tarpeeksi. Yritän sen muistaa. Tuo voiku- on ehkä pahin koska se on semmonen toive, johon itse ei voi vaikuttaa. Sitä mä ehkä oon eniten just nyt. Ja nytku-tyyppi haluaisin olla. Ja usein oonkin.

2) Miten varmistat, että kiikkutuolin vierellä on seuraa sitten kun olet vanha?
Pyrin pitämään huolta parisuhteesta. Ja yritän saada jälkikasvua!

3) Mitkä kolme sinua kuvaavaa sanaa tekevät sinut onnellisimmaksi?
Apua, miten nää saa tiivistettyä yhteen sanaan? Rakastettu, terveehkö, toimeentuleva :D

4) Mikä paikka, tavara tai ominaisuus on parasta kodissasi?
Se, että on tilaa ja avaruutta.

5) Milloin teit viimeksi jotain hyvää nimettömänä (Random Act of Kindness)? Mitä teit?
Annoin rahaa katusoittajille viime viikolla, vaikka ei se taida kyllä kelvata tähän... Apua, en kyllä muista! Pitää tehdä tälle asialle jotain!

6) Mitä sellaista sinulla on, mitä muut kadehtivat?
Hmmm... muutamat naispuoliset heterokaverit on sitä mieltä, että meillä on täydellinen parisuhde. Se kyllä taitaa olla suurimmaksi osaksi turhautumista miehiin. Vaikea sanoa mitä muutm oikeasti kadehtisivat.

7) Luopuisitko kokonaisesta raajasta, jotta toiveesi toteutuisi?
Tällä hetkellä mulla ei ole yhtään sellaista toivetta minkä vuoksi olisin valmis menettämään raajani.

8) Millä iskureplalla sinä/puolisosi lähti matkaan?
Heh, tais olla jotain niinkin hohdokasta kun lähdetkö metsään kävelylle.

9) Missä suomalaisessa sananlaskussa ei mielestäsi ole järkeä?
Monessakin! Mutta just nyt ei tulekkaan mieleen yhtään.

10) Paras autocorrect-moka, joka tekstissäsi tai sinulle lähetetyssä tekstissä on ollut?
Niitä tulee jatkuvasti niin paljon, ettei jää mieleen.

11) Mitä toivoit minun kysyvät / Mitä haluaisit vastata listalta puuttuvaan kysymykseen?
Mitä pidät blogistani? Hehkua blogi on ihan mahtavan positiivinen ja hauska! Vaikka aihe saattaa välillä olla raskas niin joka kerta on jotain hymyilyttävää. Ihana lukea sekä lapsi-juttuja että samaistua hoitorumbaan. Erityskiitos kuvista. :D

Seuraavaksi Pienistä asioista onnellisuuteen -blogin kysymykset:

1. Kerro itsestäsi 5 hyvää puolta?
1. empaattinen 2. pyrin kehittymään ihmisenä 3. itsekriittinen 4. rakastava 5. käsistäni kätevä

2. Kerro itsestäsi 5 huonoa puolta?
1. laiskotteluun taipuvainen 2. ajoittain epäsosiaalinen 3. itsekriittinen 4. jännittäjä 5. ilmeisen itsetyytyväinen koska en keksi viidettä

3. Mistä olet sanonut aina ennen "ei koskaan" ja nykyään olet tehnyt sen tai teet niin?
Olenkohan mistään sanonut "ei koskaan". Saattaa olla, että olen sanonut etten koskaan mene naimisiin.

4. Mikä saa sinut hymyilemään?
Hymyilen herkästi. Eläimiä on ihana seurata pihalla. Varsinkin varislinnut on hymyilyttäviä.

5. Mikä saa sinut nauramaan?
Vaimo! Joka päivä.

6. Mikä saa sinut itkemään?
Viimeksi menkat ja pelko siitä, että kropassa on jotain vikaa.

7. Kerro blogistasi, miksi kirjoitat, mikä sai sinut aloittamaan, mistä nimi on tullut?
Alettiin vaimon kanssa puhumaan lasten hankkimisesta ja aloin lukemaan sateenkaariperhe-blogeja ja erityisesti sateenkaariperheeksi haluavien blogeja. Kun tehtiin päätös alkaa tähän hommaan aloitin myös oman blogin jotta saan purkaa tuntemuksiani. Meidän projekti alkoi sillä, että säästettiin rahaa. Alunperin suunniteltiin säästävämme 2 vuotta mutta aikaistettiin aikataulua melkein vuodella. Nimihän tulee tietysti siitä, että odotan sitä, että pääsen odottamaan lasta. Välillä mietin pitääköhän mun vaihtaa nimi jos tulen raskaaksi.

8. Ketä ikävöit?
Viime aikoina ole ikävöinyt vanhempieni edesmennyttä koiraa.

9. Millaisessa asunnossa asut?
Rivitalo, 2 kerrosta, vähän rempallaan mutta tilava ja persoonallinen.

10. Mikä on perus koti asusi?
Nyt kun on ollut helteitä niin mahdollisimman vähän. Naruolkain toppi ja shortsit. Helppo heittäytyä takapihalle ottamaan aurinkoa.

11. Mitä ilman et voi olla?
Se syvemmälle kysymykseen menemättä sanon, että kylmäpuristettua kookosöljyä :D

Tässä mun haasteet: sateenkaaren päässä on perhe, sateenkaaren värinen unelma, toisen tavaan alla, a whole lotta happiness, pieniä sateenkaaria, mestaripiirros, sateenkaarellla, vähän hymyä, tyttökullat, provokaatio, deux mamans

Ja kysymykset:
1. Minkä supersankarikyvyn haluaisit omistaa ja miksi?
2. Millainen olisi täydellinen päivä? Missä olisit, mitä tekisit ja kenen kanssa?
3. Kenet haluaisit tavata? (ei tarvitse olla elossa)
4. Mikä on varhaisin muistosi?
5. Mitkä kolme asiaa haluat tehdä elämässäsi?
6. Uskotko yliluonnolliseen? Miksi/miksi et?
7. Millainen toivot elämäsi olevan kun olet 60v.?
8. Millainen lapsi olit?
9. Mitä halusit tehdä elämälläsi kun olit 15v.? Ajatteletko vielä niin?
10. Miksi kirjoitat blogia?
11. Minkä asian muuttaisit elämässäsi?


Ihana jos jaksat vastata, jos et niin ei haittaa!

torstai 20. elokuuta 2015

Follikkeliultra nro 3

Tämän päivän ohjelmassa oli follikkeliultra. Oltiin hyvissä ajoin Helsingissä ja käytiin kahvittelemassakin ennen ultraa. Mentiin tyytyväisenä klinikalle mutta ilmoittautuessa tuli hämentynyt tilanne kun mun nimeä ei löytynytkään koneelta. Ihmeteltiin mitä on voinut käydä kunnes vastaanottovirkailija muistikin, että meitä odotettiin jo eilen. Kaivoin kalenterin esille ja siellähän oli todellakin merkintä eiliselle. Säikähdettiin jo, että menikö meidän foillikkeliultra ihan pipariksi mutta vastaanottovirkailija sanoi, että kysäsee lääkäriltä kerkeisikö se kuitenkin ottamaan meidät vastaan. Odoteltiin hetki ja onneksi lääkärillä oli meille aikaa. Pahoiteltiin kovasti kömmähdystä. En voi käsittää miten en tajunnut, että  aika on keskiviikkona. Katsoin kalenteriakin monta kertaa alkuviikosta kun mietin aikatauluja. Mä olin vaan saanut päähäni, että aika on torstaina kello 2 enkä nähnyt, että kalenterissa oli merkintä keskiviikon kohdalla.

Ultrassa näkyikin aika pieniä tyyppejä. Isoin follikkeli taisi olla 7 mm. Eli ovulaatio on odotettavissa vasta paljon myöhemmin kuin luulin. Pitkä kierto siis tulossa. Alan testaamaan ovista sunnuntaina ja ensi viikolla sitten inssiin joku päivä. Jos kierto olisi sen 28 päivää niin plussa tulisi mitä luultavimmin lauantaina. Nyt onkin vähän jännää kun tuntuu, ettei osaa yhtään ennakoida kuinka pitkä tästä kierrosta on tulossa. Ja mitä se tarkoittaa mahkujen suhteen.

Juteltiin lääkärin kanssa edellisistä insseistä ja siitä miten ne kierrot on olleet niin lyhyet. Ja miksi juuri niissä kierroissa menkat alkoivat niin aikaisessa vaiheessa. Kaikki muut kierrot yli puolen vuoden ajalta olivat paljon pidempiä. Muuttiko inseminaatio jotain kierrossa. Lääkäri sai minut vakuuttuneeksi, että se on ollut vaan huonoa tuuria. Puhuttiin myös siitä, että jos halutaan niin voidaan ottaa avuksi inseminaation jälkeen keltarauhashormoonia lisäävä lääke (nyt just en muista sen nimeä... joku lute- jotain. Jotain emätinkapseleita.). Lääkäri sanoi, että siitä ei välttämättä ole mitään apua mutta ei myöskään haittaa. Nyt vähän mietityttää kannattaako sitä kokeilla vai ei. Onko jollain siitä kokemuksia? Ja mikä sen nimi olikaan?

Taas mieliala on korkealla ja taas ihan hyvä tunne tästä kerrasta. Jospa tällä kertaa ei tarvitsisi pettyä tai vaihtoehtoisesti osaisi suhtautua pettymykseen hieman paremmin kuin viimeksi.

Nyt suunnittelen ottavani tämän kierroksen oikeen extrarennosti. Onneksi tällä kertaa oviksen tienoilla ei pitäisi ollaa mitään spektaakkelia järjestettävänä tai muuten hirveä kiirus. Nyt olis vaan tää.


tiistai 11. elokuuta 2015

Ylös kuopasta!

Mikä siinä onkin, etten pysty hallitsemaan sitä valtavaa pettymystä ja pelkoa minkä epäonnistunut inseminaatio herättää. Mieli oli niin musta, että olin lähes varma, että mussa on jotain peruuttamatonta vikaa eikä lasta koskaan tule.

Osittain epätoivoa lisää rahattomuus. Me kun ei olla mitenkään varakkaita. Kun lähdettiin tähän hommaan päätettiin, että säästetään ensiksi niin paljon rahaa, että me voidaan käydä kolmessa inssissä. Seuraava on siis viimeinen ja sitten on pidettävä taukoa. Rahat loppuu ja sitä pitää säästää lisää.

Nyt on kuitenkin uusi foillikkeliultra varattuna ja keskenmenopelot (ainakin tällä hetkellä) haudattu. Ensi kertaan ehkäpä hormonit avuksi. Kyllä tää tästä!

Kun pääsisi edes oikeana testipäivänä testaamaan!

maanantai 10. elokuuta 2015

Tyhjää täynnä

Eilen oli ihana päivä! Oltiin porukalla Suomenlinnassa ja joka paikka oli täynnä lapsia, vauvoja ja raskaana olevia naisia. Mietittiin ollaankohan ensi vuonna täällä vaunujen kanssa. Millainen meidän lapsesta tulee?

Illalla alkoi mahakipu ja sitten vuoto.

Ovulaatiosta oli 10 päivää. Ei taaskaan päästy edes testaamaan oikeana päivänä.

Vahva epäilys, että se meni kesken. Ja ehkä se edellinenkin koska kävi melkein samalla tavalla. "Mikäli naisella on kaksi perättäistä keskenmenoa, on kolmannen raskauden keskeytymisriski jo 20-40% -- " http://metku.net/~pesu/keskenmeno.php

Vuoto on outoa. Ei normaalia kirkkaan punaista vaan rusehtavaa. Ihan niin kuin viime kerrallakin. Varmasti se pian muuttuu normaaliksi vuodoksi.

Okei, niin kun mun käytännöllinen vaimoni sanoi: odotetaan mitä lääkäri sanoo.

Mä menen nyt tekemään kakkua. Mulla on tänään syntymäpäivä.

(tein varmuuden vuoksi testin. tyhjää täynnä)



perjantai 7. elokuuta 2015

Puolivälin raportti

Puolet piinapäivistä lusittu! En ollut huomannutkaan ajan kulua ja nyt jo viikko mennyt inssistä. Tämä kerta on ollut huomattavasti helpompi. Viime kerralla aivot ei antanut hetken rauhaa arvailusta ja tunnustelusta mutta nyt olen jopa välillä unohtanut koko homman. Viikko on ollu täynnä kaiken näköistä ohjelmaa ja vauvajutut on ollut kaukana mielestä. Toisaalta hieman on ilmassa myös itsesuojelua tulevalta mahdolliselta pettymykseltä ja pyrin siis tietoisestikkin keskittymään muihin asioihin.

Viime kierrossa mullahan oli vaikka mitä oireita. Rinnat oli hirveen kipeet, hajuaisti todella herkkä taisipa sitä pahoinvointiakin olla muutamana aamuna (ja siis tiedän ja tiesin silloinkin ettei ne oireet vielä voi tulla). Muutenkin olin todella syvällä raskausmaailmassa ja kuplan puuhkeaminen oli aika rankka kokemus. Nyt mulla ei oo ollut mielestäni mitään oireita mihinkään suuntaan. Rinnat vähän arat niiin kuin muulloinkin tähän aikaan kiertoa.

Hetki sitten tapahtui kuitenkin pienen pieni juttu joka sai sydämen hyppäämään kurkkuun. Kun kävin pissalla niin paperissa oli pikkuriikkisen verta. Hyvästi mielenrauha - tervetuloa hysteerinen tunnustelu!

(ikävä kyllä joskus aivojeni sopukoihin on jäänyt sellainen tiedon murunen, että alkio kiinnittyy kohdun seinämään noin viikko hedelmöittymisestä ja silloin voi tulla hieman vuotoa)

lauantai 1. elokuuta 2015

Inseminaatio numero 2!

Kiireen ja touhun keskellä kerkesimme piipahtamaan perjantaina inssissä! Aiemmin kirjoitin siitä, että optimaalinen aika olisi keskiviikkona koska olemme joka tapauksessa Helsingissä. Kävi kuitenkin niin, että ovulaatio ilmoitti itsestään torstaiaamuna ja varattiin aika perjantaille. Perjantaina meillä oli muutenkin suunnitelmissa olla taas Helsingissä joten periaatteessa ajoitus oli ihan hyvä. Hieman ylimääräistä säätöä aiheutti se, että meillä on muutama sukulaislapsi/teini lomailemassa ja eräs järjestämämme tapahtuma huipentui juuri sinä iltana. Oltiin siis klinikalla teinit mukana ja sieltä kiidettin tapahtumaa viimeistelemään. Eipähän hirveesti kerinnyt jännittämään!

Meillä oli sama lääkäri kuin ultrassa ja yhäkin jäi hyvät tunnelmat. Parhaiten lääkäriä ehkä voisi kuvata sana mutkaton. Semmoinen positiivinen ja ystävällinen mutta ammattimainen ja ripeä. Ultrattiin tietysti ensiksi ja munarakkula oli juuri puhjennut. Sitten lääkäri varmisti, että olen juurikin minä ja että kyseessä on oikeat solut. Sitten lääkäri ruiskutti siimahännät matkaan. Housut jalkaan ja kohti uusia velvollisuuksia.

Nyt sitten vaan kaksi viiikkoa kärsivällisyysharjoituksia. Tällä kertaa tiedän olla uskomatta mun vartaloa. Mieli tulee joka tapauksessa kehittämään kaikki mahdolliset oireet, joten en meinaa uskoa mihinkään muuhun kuin raskaustestiin. 

Jännääääää!!!

Ai niin, lääkäri käski elämään ihan normaalia elämää. Sitä vähän nauratti kun kysyin, että: Ai? saanko käydä Lintsilläkin?" Mä olin sieluni silmin nähnyt kuinka joku hirvee kieputin irrottaa just kiinnittyneen alkoon kohdun seinämästä ja kaikki menee pipariksi. Niin kuulemma ei voi tapahtua. Saattaa siis olla, että mennään Lintsille. Jos siis raskitaan.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Follikkeliultra nro 2

Sateinen sunnuntai. Paras hetki päivittää blogia.

Perjantaina käväsin Helsingissä ultrassa tarkistamassa tilanteen. Oon ollut hieman huolestunut kun kierrossa on ollut kaiken näköistä epäsäännöllisyyttä. Ensiksikin se ekan inssin kierto jossa menkat tulivat  pari päivää ennen testipäivää. Seuraavassa kierrossa taas ovulaatio tuli kierron 10:tenä päivänä vaikka ihan muutama päivä aikasemmin ultrassa näkyi vain 9mm foilikkeli. Sitten tulikin parin kierron tauko jossa molemmat kierrot olivat tosi pitkiä. Ensimmäinen 31 päivää ja seuraava jopa 35 päivää. Vähän harmittaa kun en testaillut ovista niin niistä ei ole mitään tietoa. Nyt kuitenkin suhteellisen hyvä mieli tästä kierrosta koska siellä näkyi ihan normaali 12mm follikkeli.

Väestöliiton klinikka oli tosiaan muuttanut tässä välissä Olavinkadulle ja vaikka luulin olevani ajoissa ja luulin, että löydän paikan helposti niin tiukillehan se meni. Kiitos älypuhelimen ja google mapsin navigaattorin löysin edes oikean rakennuksen. Rakennus vaan oli aika iso ja oikean rapun löytämiseen meni niin paljon aikaa, että taisin olla vastaanotossa 2 minuuttia ennen varattua aikaa. Pääsinkin melkein heti sisälle. Mulla oli ihan uusi lääkäri joka oli ripeä mutta mukava. Ultrattiin ja tosiaan 12mm follikkeli sieltä olisi tulossa. Varovainen arvio oli, että keskiviikolle voisi odottaa positiivista tulosta. Nyt siis menossa on testailu. Itseasiassa aloitin jo torstaina koska tuolla oli se yksi kierto jossa ovis tuli niin aikaisin mutta nyt saa luvan kasvaa vielä ja mieluiten sinne keskiviikkoon asti tai jopa yli.

Jos ovis-plussa tulee keskiviikkoaamuna niin soittelen klinikalle, että olisko aikaa samalle päivälle koska ollaan joka tapauksessa silloin koko päivä Helsingissä. Lääkäri sanoi tämän varmasti onnistuvan vaikka normaalisti (lauantaita lukuun ottamatta) aika varataan seuraavalle päivälle. Toivottavasti ovis tulee silloin niin ei tarvitse erikseen ajella eikä vaimon tarvitse ottaa vapaata töistä. Toisaalta ristiriitaiset tunnelmat koska keskiviikkona meillä on todella paljon tekemistä siellä Helsingissä. Mutta tosiaan. Mulla on dramaattinen ovulaatio. Mitä tärkeämpää tekemistä olisi tiedossa niin sitä varmemmin se tulee just silloin!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

No tulihan ne sieltä!

Jes! Tänään alkoi menkat. Huomenaamuna soittelen siis klinikalle ja kyselen, että missäs aikataulussa edetään. Väestöliitossa ei tehdä automaattisesti aina ultrauksia ennen inssiä mutta nyt mulla on jotenkin niin epävarma olo, että haluaisin varmistua. Täytyy jutella sen kanssa, kuka sieltä nyt ikinä vastaakaan, mitä mieltä ammattilainen on asiasta. Ei tosiaankaan viitsisi turhaan ruiskuttaa sisälle satojen eurojen arvosta tavaraa jos siellä ei olekkaan kunnon foillikkelia.

Huvittaa hieman kun tuntuu, että mulla alkaa olla tapana ovuloida mahdollisimman epäsopiviin aikoihin. Näillä näkymin meillä on taas aikamoista hässäkkää oviksen aikoihin mutta ei anneta sen häiritä. Nyt peukut pystyssä, ettei kuitenkaa mitään ylitsepääsemätöntä tule juuri h-hetkelle.

Ihanaa kun kohta taas pääsee jännäämään!

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Missä ne viipyy?

Tulinpahan vaan purnaamaan, että menkkoja ei näy eikä kuulu! Nyt on kierron päivä 33 ja vähän alkaa tämmönen epäsäännöllisyys huolettamaan. Toisaalta viime kierto oli 31 päivää joten syystä tai toisesta kierto on ehkä pidentynyt. Tää nyt tietysti tarkoittaa sitä, että inssi onkin vasta myöhemmin. Plääh!

No ei tää oikeesti taida olla vielä huolestuttavaa mutta niin sitä vaan huomaa pelkäävansä kaiken näkösiä ennenaikaisia vaihdevuosia ja muita hormonihäiriöitä. Aika hassua senkin takia, että ollaan tosiaa yritetty vasta kerran.

Tuntuu, että blogin nimi taisi olla enne. Jatkuvaa odotusta, että pääsee edes odottamaan odottaako.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Uuden kierroksen kynnyksellä

Aika rientää! Tänään Helsingin väestöliiton klinikka on taas auennut tauon jälkeen. Se muutti Olavinkadulle ja siis todella lähelle rautatieasemaa, joten junallakin sinne on entistäkin helpompi mennä. Ensi kierrossa olisi siis tarkoitus ryhtyä uudelleen tositoimiin. Nyt odotellaan mun menkkoja, jotka pitäisi tulla tällä viikolla ja sitten soittelen klinikalle ja suunnitellaan uusi inssi.

Nyt tuntuu, että voisi olla aika optimaalinen hetki tulla raskaaksi. Parin päivän aktiivinen auringonotto on parantanut mun ihon tosi pitkälle ja painostakin on poissa 7kg. BMI:n mukaan olen siis reippaasti siellä lievän lihavuuden puolella. Lomailu on saanut ajatuksetkin ihan muihin asioihin ja olen rentoutunut tosi hyvin. Viime viikon olinkin ihan muissa maisemissa ja pelkäsin miten mun ruokavaliolle käy. Ihan hyvin kuitenkin meni viikko. Hedelmien määrän kanssa lipsuin ja kuivattuja hedelmiä söin vähän liikaa myös mutta mihinkään täysin kiellettyyn en sortunut. Onneksi matkassa oli mukana muitakin ruokalioilla olevia, joten mitään älytöntä suklaa/karkki/jäski/roskaruoka syöpöttelyä ei tarvinnut katsella.

Ensi viikolle suunnittelin ruokavaliovapaan päivän/viikonlopun. Ajattelin, että nyt saattaa taas olla viimeiset hetket ennen raskautta juoda alkoholia, joten haluan käydä vielä juhlimassa kavereiden kanssa. Suunnittelin myös syöväni jotain kiellettyjä juttuja. Oonkin yrittänyt miettiä mitä se vois olla. Pysyn varmasti erossa viljoista mutta maitotuotteita ja sokeria meinaan kyllä syödä. Ehkäpä myös kesän ekat uudet perunat sillillä ja kermaviiilikastikkeella. Jätskiä, suklaata, pähkinöitä... Vaikea valita! Samalla tulee testattua mitä lipsuminen tekee mun iholle koska just nyt se on tosi hyvässä kunnossa. Jos reaktio on kova niin on vielä pari viikkoa ennen inssiä parannella tilannetta.

Ihanaa päästä taas yrittämään! Vaimokin sanoi, että tuntuu niin surulliselta kun mitään ei tapahdu. No kohta taas päästään jännäämään. Mulla on kyllä hyvä tunne. Muistin just, että ihan sillon alkuaikoina kun alotettiin säästäminen näin semmosta unta, että meille tuli tokasta inssistä poika. Saas nähä!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Autoimmuuniprotokolla ja hedelmällisys

Varoitus! Tästä tekstistä tuli piiiiitkä sepostus psoriasiksesta ja autoimmuunisairauksista, joten jos ei yhtään kiinnosta aihe niin kannattaa skipata suosiolla.

Mulle tuli tuohon edelliseen Terveyskesä postaukseeni kommentti, joka jostain syystä näkyy mun sähköpostissa, mutta ei tuolla kommenttikentässä. Komentti koski sitä, että olenko miettinyt miten painon pudottaminen vaikuttaa hedelmöittymiseen ja sitä että kommentoija oli kuullut ylipainoiselta ystävältään että klinikoiden lääkärit eivät suosittele laihduttamista hoitojen aikana. Laihduttaminen pitäisi tehdä ennen hoitojen aloittamista. Kommentoija myös kysyi olenko keskustellut ruokavaliosta lääkärini kanssa. Kiitos kyseiselle henkilölle kommentista vaikkei se jostain syystä kommentti kentässä näykkään.


Nämä ovat asioita joita olen itsekkin paljon miettinyt ja kommentti inspiroi kirjoittamaan muutenkin ruokavalioon ja sairauteeni kattavammin liittyvän tekstin. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että parhaillaan meillä on menossa parin kuukauden tauko hoidoista ja vasta seuraavassa kierrossa olisi tarkoitus ryhtyä uuteen yritykseen. Pyrin tässä kuukauden aikana saamaan tietoa siitä millaiseksi mun kannattaisi ruokavalioni koostaa, jotta voisin parhaiten sairauteni kanssa että tulisin mahdollisimman helposti raskaaksi. Kaiken järjen mukaan näiden pitäisi mennä käsi kädessä mutta liian nopea painon putoaminen saattaa tietysti vaikuttaa negatiivisesti ja kertoo siitä, että syön liian vähän. Ja ruokavalion päätarkoitushan on hoitaa sairautta ei laihduttaa.

Ehkäpä kerron hieman psoriasiksesta, jotta on helpompi käsittää millaisesta ongelmasta on kysymys. Psoriasis on autoimmuunisairaus mikä tarkoittaa sitä, että mun puollustusjärjestelmä hyökkää mun omia soluja vastaan. Mun iho tuottaa liikaa ihosoluja, joka johtaa tulehdustilaan ja ihon läikittäiseen hilseilyyn. Kaikista suurin ongelma käsittääkseni tässä sairaudessa on jatkuva tulehdustila kropassa. Krooninen tulehdus heikentää insuliinin tuotantoa ja altistaa monille vakaville sairauksille, joita yritän parhaani mukaan välttää. Näitä ovat mm. sydän- ja verisuonisairaudet, 2 tyypin diapetes, metabolinen oireyhtymä ja verenpainetauti. Joissain lähteissä mainitaan myös kohonnut riski sairastua syöpään. Psoriaatikon olisi todella tärkeää huolehtia fyysisestä kunnostaan ja pysyä normaalipainon rajoissa mutta syystä tai toisesta psoriaatikot ovat keskimääräistä lihavempia verrattuna muihin. Onko se syy vai seuraus vai vähän molempia (joista syntyy ikävä noidankehä)? En osaa sanoa. Psoriaatikot ovat myös keskimääräistä masentuneempaa porukkaa. Tämä johtuu varmasti taudin ulkonäköön osin radikaalistikkin vaikuttavasta luonteesta sekä loppumattomasta hoito ja rasvauskierteestä. Sairaus on parantumaton.

Sairautta hoidetaan pääsääntöisesti mm. erilaisilla vahvoilla kortisonivoiteilla ja valohoitojaksoilla (lamppujen avulla ja aurinkoa ottamalla). Jos psoriasis on keskivaikea tai vaikea otetaan käyttoon immunijärjestelmään vaikuttavat aineet kuten asitretiini tai metotreksaatti. Vaikeaan psoriin määrätään myös siklosporiinia jos edelliset ei auta. Lopulta kun kaikki on kokeiltu saattaa päästä käyttämään uusia todella kalliita biologisia lääkeitä. Nämä ovat pistettäviä täsmälääkeitä, jotka vaikuttavat myöskin immunijärjestelmää alentavasti. Psoriasiksen hoitoon käytettävät lääkkeet ovat kaikki haitallisia ihmiselle mutta hoitamattomana tulehdustila on vielä vaarallisempi. Perinteinen lääketiede kieltää ruokavaliolla olevan vaikutusta sairauden hoitoon.

Proriasiksesta kuten muistakin autoimmuunisairauksista tiedetään vielä aika vähän. Tällä hetkellä uusin tutkittava asia on vuotavan suolen oireyhtymä, jonka uskotaan liittyvän autoimmuunisairauksien syntyyn. Vuotavan suolen oireyhtymässä suolinukan tiiviit liitokset päästävät vääriä molekyylejä verenkiertoon. Vuotava suoli syntyy syömällä väärin. Autoimmuunisairauden syntyyn vaikuttavat osittain perinnöllisyys sekä jokin laukaiseva tekijä (tämä voi olla esim. kova stressi tai tulehdus kuten angiina) kriittisessä vaiheessa. Kolmas tekijä (joka ilmeisesti on kuitenkin vielä epävarma) on juurikin tämä vuotavan suolen oireyhtymä. Autoimmuuniprotokolla on kehitetty korjaamaan vuotavaa suolta ja sitä kautta pyritään hoitamaan autoimmuunisairautta.

Mun oma prosiasis puhkesi ollessani n. 14-vuotias ja sairastelin silloin useita angiinoita. Vuosia se oli ainoastaan päänahassa ja siten siis melko huomaamaton. Tilanne lähti käsistä noin yhdeksän vuottta sitten kun aloitin opiskelut ja psoriasis alkoi nopean leviämisen ympäri kehoa. Yritin vuosia saada kunnon apua terveyskeskuksesta kunnes vihdoin sain lähetteen ihotautipoliklinikalle. Kokeiltiin muutamia vuosia erilaisia hoitoja ilman kunnon hoitovastetta. Lopulta tuntui tulevan stoppi vastaan kun söin siklosporiinia ja kärsin lääkkeen haittavaikutuksina todella kivuliaista krampeista öisin sekä karvan kasvu oli niin runsasta, että vahasin viiksiä pois, eikä lääke silti tehonnut. Samaan aikaan mulla vaihtui lääkäri ja se sanoikin, että lopeta ihmeessä (olin jo lopettanut kyllä itsenäisesti) koska lääke ei todellakaan tee hyvää nuoren naisen hedelmällisyydelle. Alettiin suunnittelemaan biologisen lääkkeen aloittamista koska muista ei ollut apua. Biologisen lääkkeen aloittamiselle löytyi perusteet ja hakemus meni läpi, joten aloitin Enbrel-pistokset muutama vuosi sitten. Hoitovaste oli lopulta noin 60%. Suhteellsen matala siihen nähden, että useat ovat parantuneet kaikista oireista. Lopetin pistokset viime vuoden joulukuussa kun hakeuduttiin hoitoihin koska biologisia lääkkeitä ei voi käyttää raskauden aikana. Tämän puolen vuoden aikana iho on mennyt taas todella huonoon kuntoon. Nyt päätin tekeväni kaikkeni jotta löytäisin terveellisen tavan hoitaa tätä sairautta.

Nyt vihdoin siihen otsikon asiaan (huh tästä tulee pitkä!). Mua tosiaan itseänikin huolestutti/huolestuttaa miten tämä ruokavalio vaikuttaa mun raskaaksi tulemiseen. Lopulta tulin siihen päätelmään, että kaiken tämän itseni rankoilla lääkkeillä rääkkäämisen ja kroonisen tulehdustilan jälkeen tämä kasvis-kala/kana-ruokavalio ei ainakaan pahemmaksi voi tilannetta niiltä osin tehdä. Ainoa mistä mun on huolehdittava on se, että syön oikeasti monipuolisesti ja tarpeeksi. Viimeistään kuukauden päästä otan tavoitteeksi, että painon putoaminen saa olla enää vain todella hidasta. Kuukauden päästä kun seuraavat menkat alkaa soittelen klinikalle ja varaan aikaa ultraan niin sitten nähdään onko sieltä tulossa munarakkulaa vaiko eikö.

Lueskelin myös muutamia artikkeita asiasta ja pari amerikkalaista lääkäriä jopa suosittelee tätä ruokavaliota lapsettomuuden hoitoon. No täysin sinisilmäinen noiden juttujen suhteen en ole mutta uskon, että puhtaan, yksinkertaisen ja mahdollisimman ravivinnetiheän ruuan syöminen ei voi pahaakaan tehdä.

Todella mielelläni otan kommentteja vastaan jos jollain on AIP:sta tai paleosta kokemuksia sairauden hoidossa. Tai muuten vaan vinkkejä psorin hoitoon ja psoriaatikon raskaskaaksi tulemiseen tai raskausaikaan.


torstai 11. kesäkuuta 2015

Terveyskesä

Alakulo alkaa väistyä ja tilalla on jo uusia odotuksia ja jännittämistä. Tänään alkoi taas menkat ja vaikka mahassa kramppaa ja selkää särkee niin oon silti ilonen, että ne ylipäätään tuli ja ettei ne olleet ainakaan liian ajoissa. Kummittelee vielä mielessä se viime kerran lyhyeksi jäänyt kierto ja epäilyt siitä, ettei keltarauhashormooni toimi kunnolla. Noin kuukauden päästä soittelen taas jo klinikalle ja suunnitellaan uutta inssiä. Heinäkuun 20 päivä alkavalla viikolla saattaisi olla seuraava yritys.

Senkin takia olin helpottunut menkkojen alkamisesta, että mietitytti mitä rankka ruokavalio tekee mun kierrolle. Lauantaina tulee neljä viikkoa siitä kun alotin autoimmuuni protokollan (AIP). Alussa iho parani vauhdilla mutta nyt paraneminen on hidastunut. Joiltain osin jopa tullut takapakkeja. En voi olla täysin varma johtuuko ihon paraneminen ainoastaan kesästä vai onko ruokavaliolla ollut siihen osuutensa. Tämä epävarmuus nakertaa ikävästi motivaatiota. Toisaalta monet ihosairauksia ruokavaliolla hoitavat ovat sanoneet, että paranemisessa saattaa mennä kuukausia. Pelkästään positiivista on se, että multa on lähtenyt 5 kiloa painosta! Ja tosiaan ylipainoa löytyy vieläkin, joten painon lasku ei haittaa yhtään. Ehkäpä sekin vaikuttaa positiivisesti raskaaksi tulemiseen. Ja mullahan on vielä reilu kuukausi aikaa ennen seuraavaa inssiä. Ihana ajatella, että olisin mahdollisimman hyvässä kunnossa ennen raskautta.

Mulla on vielä vähän auki se mitä teen syömiseni suhteen jos tulen raskaaksi. Periaatteessa ruokavalio on todella terveellinen. Ongelmalliseksi sen tekee se, että se on myös aika kallis. Varsinkin jos haluan syödä mahdollisimman monipuolisesti. AIP:ssa poistetaan ruokavaliosta kaikki viljat (myös maissi ja riisi), maitotuotteet, koisokasvit (esim. tomaatti, paprikat, peruna, munakoiso, jne), palkokasvit (pavut, herneet, linssit ja kaakao (!), jne), valkoinen sokeri, lisäaineet, teolliset öljyt (esim. rypsiöljy), alkoholi, siemenet ja pähkinät sekä kananmuna. Hedelmien syömistä pitää rajoittaa max. kahteen annokseen päivässä. Mä olen tän kuukauden välttänyt myös kaikkea sallittuakin makeutusta (esim. hunajaa), bataattia sekä kookosmaitoa. Lauantaina otan näitä taas jonkin verran ruokavalioon.

Mitä mä siis syös kun kaikki tuo on kiellettyä. Kaiken tän lisäksi en syö myöskään punasta lihaa. Proteiineista mä syön kalaa ja mereneläviä sekä silloin tällöin luomukanaa. Kasviksista syön kaikkea mikä ei ole kielletty. Juureksia, vihanneksia, sieniä, salaatteja, kaaleja jne. Hedelmiä voin syödä mitä vaan kunhan rajoitan määrää (ja se on vaikeeta!). Marjoja paljon. Rasvoista avocadoa ja öliiviöljyä. Mausteina lähinnä yrtit, valkosipuli, inkivääri ja kurkuma (pippurit ja siemenmausteet kielletty). Tosi paljon syön salaatteja, keittoja ja paistoksia. Nyt kesällä ollaan myös pari kertaa grillattu kalaa ja vihanneksia. Mä pyrin syömään kerralla runsaasti mutta vaan noin 3 kertaa päivässä. En malta odottaa suomalaisia mansikoita! Meinaan niiin vetää niitä koko kesän kun kerta (maito)jätski on kielletty.

Seuraavaksi taidan ottaa haltuun nuo AIP jälkkärit. On tässä kuukauden sisällä makean himo yltynyt ja pian on pakko saada jotain oikeesti makeeta (ja epäterveellisen makusta!) herkkua. Ehkäpä jo lauantaina teen kookos-banaani jätskiä tai jos löydän niitä mansikoita niin niiden kanssa kookoskermavaahtoa hunajalla makeutettuna. Lauantaina meinaan myös tehdä bataattimuusia, lohimedalijonkeja, metsäsienikastiketta ja vihreää salaattia. Illalla sitten vaimon kanssa treffeille leffaan katsomaan Jurassic Worldia. Jurassic Park oli muuten ensimmäinen aikuisten elokuva minkä olen elokuvatterissa nähnyt yli 20 vuotta sitten. Muistan sen vieläkin todella elävästi.

Noi ilmat kun tosta vielä lämpenis niin pääsis kunnolla nauttimaan ulkona oleilusta ja auringosta.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Alkukesän alakulo

Alkoi kesä vähän alakuloisissa merkeissä. Samaan aikaan tuli tuo hoitotauko sekä muutama työjuttuihin littyvä takapakki että tämä tosi tiukka ruokavalio. Vähän tylsältä tuntuu elämä. Kuvittelin kesän olevan jännittävää odotuksen aikaa mutta elämä tuntuukin pyörivän ihan samaa rataa kuin ennenkin.

Mä oon nyt ollut 2 ja puoli viikkoa autoimmuuniprotokollalla ja pikku hiljaa alkaa kyrsimään. Tulokset on ollut tällä kierroksella hyviä. Iho meni parempaan kuntoon heti viikon jälkeen ja paranee koko ajan. Painokin mulla on tippunut ja muutenkin olo on fyysisesti loistava. Henkisesti mulla on vaan hankalaa syödä niin rajotetusti. Mielitekoja on ihan hulluna ja vaatii ponnistuksia pysyä ruodussa. Ruokavaliossa on kielletty kaikki makeutus, joten makean himo on valtava. Hedelmien syömistäkin pitää rajoittaa ja olen yrittänyt syödä enintään 2 hedelmää päivässä.

Mä yritän keskittyä siihen, että keksin kivaa tekemistä ja yritän unohtaa jatkuvasti mielessä pyörivän ruuan. Mieliteot saattaa johtua ihan tylsyydestäkin kun olen muutaman viikon suurimmaksi osaksi kökkinyt yksinäni kotona. Nyt täytyy aktivoitua!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kyllä nyt kärsimätöntä koetellaan!

 Tais lykkääntyä meidän seuraava inssi tuonne syksymmälle.

No alotanpas alusta. Kävin siis munatorvien aukiolotutkimuksessa viime viikolla. Vaimo joutui olemaan töissä, joten junailin keskenäni Helsinkiin. Tutkimus jännitti etukäteen jonkin verran koska käskettiin ottamaan särkylääkettäkin tuntia ennen. Jännnitti tietysti tulokset ja se onko tutkimus kivulias. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Tutkimuksessa ruiskutettiin kohtuun nestettä ja ilmaa ja katsottiin ultralla kulkeutuuko ne munatorviin. Samalla näkyi myös kohdun muoto paremmin. Munatorvet olivat auki ja kohdussakaan ei liiemmin ollut häikkää. Eli siis se on lievästi sydämen muotoinen mutta mitään väliseinää ei onneksi näkynyt. Kaikki niiltä osin siis ok.

Pienehkö huolen aihe on kuitenkin mun edellinen kierto. Inssin jälkeenhän mulla alkoi yllättäen menkat jo kolme päivää ennen testipäivää. Eli ovulaation ja kuukautisten välissä oli vain 11 päivää. Lääkärin kanssa siitä juteltiin ja se sanoi, että se saattaa olla merkki matalasta keltarauhashormoonista. 11 päivää on siinä rajalla ja heti siitä lyhyempi aika on jo selvästi epänormaalia. Tätä pitää siis seurata ja jos tilanne toistuu niin sitten hormoonit kehiin. Jokainen kierto on omansalainen eli saattaahan se olla, että tämä oli vaan huonotuurinen poikkeus.

Ultrassa löytyi myös 9,5 mm munarakkula ja sovittiin, että tulenkin jo heti tällä viikolla inssiin. Ehdin jo olemaan aika innostunut. Lääkäri käski aloittaa testaamisen lauantaina mutta puhuttiin, että ovis tulee mitä luultavimmin keskiviikkona. Lauantailla meillä oli semmoista ohjelmaa mitä oltiin järjestelty monta kuukautta ja aamulla melkein meinasinkin unohtaa koko testauksen. Järkytys oli suuri kun siellä se hymynaama paistoi. Miksi se tuli jo nyt! Ei siis tässä kierrossa päästy inssiin. Lauantain tapahtuma oli pakko hoitaa.

Soittelin tänään klinikalle ja sieltä rauhoiteltiin, että jokainen kierto on erilainen. Valmistauduin siihen, että kuukauden päästä sitten taas mutta hoitaja muistutti Väestöliiton klinikan tulevasta muutosta ja kesätauosta. Näyttää siis siltä, että seuraava inssi tulee olemaan heinäkuun puolenvälin jälkeen, ellei tässä nyt taas tule jotain estettä.

No nyt vaan täytyy asennoitua lomailemaan ja rentoutua myös tämän homman suhteen. Tavallaan ihan jees koska ehkäpä saisin kropan parempaan kuntoon kesän aikana niin voisi mahdollisuudet parantua ja tuleva raskauskin sitten helpompi. Eli paljon aurinkoa iholle (joka on aika pahassa kunnossa kun lopetin biologisen lääkityksen tammikuussa), hyvää ja terveellistä ruokaa ja liikuntaa ja stressitöntä elämää. Vaimo ja käly yrittävät houkutella mua niiden kanssa Helsinki midnight run tapahtumaan juoksemaan 10 km elokuun lopussa. Se tarkoittaisi sitten sitä, että pitäisi kesä treenata koska nyt ei menisi edes 2 km. Täytyy vielä harkita haluanko mitään noin rankkaa tavoitetta.

Aloitin myös taas ruokavalion saadakseni psorin kuriin mutta nyt päätin aloittaa suoraan todella tiukan autoimmuuniprotokollan kuukaudeksi ja siitä pikkuhiljaa alan kokeilemaan miten kestän eri ruoka-aineita. Mulla on ihan hyvä tunne näin viikon jälkeen. Tulehdus on selvästi rauhoittunut eikä iho enää kutia juuri yhtään. Ilmatkin tietysti vaikuttaa, mutta pääasia, että parempaan suuntaan menee.

Ihanaa kesän alkua kaikille! Toivottavasti jokapaikassa on yhtä ihana ilma kun täällä!


lauantai 16. toukokuuta 2015

Ensimmäinen kierros vuoristoradassa loppusuoralla

Saan jotain outoa lohtua siitä, että pääsen kokemaan henkilökohtaisesti sen tunteiden vuoristoradan mistä olen usein lukenut. Vaikka olisin toivonut jääväni paitsi pettymyksestä niin ymmärrän sen olevan arvokas. Jo nyt, näinkin vähäisellä kokemuksella tiedän, että olen muuttunut.

Keskiviikkona kun vuoto alkoi tuntui, että joku olisi vaan kääntänyt kupin nurin ja kaikki kallisarvoinen, huolella kasvatettu ja vaalittu valuu ulos. Aiemmin kuukautiset oli merkki siitä, että kaikki on kunnossa ja nyt vaan mahdollisuuden tyhjennys. Menkat tuli muutenkin ihan puun takaa. Jostain syystä en kertaakaan vakavissani ollut miettinyt, että se olenko raskaana vai en selviäisi näin. Kuvitelmissani tein aina testin ja sitä jännitettiin yhdessä. Nyt vaan aloin vuotamaan yksin.

Moni varmasti ajattelee, että tämähän oli vasta ensimmäinen yritys eikä vielä kannata olla pettynyt. Minä ihmettelin itsekkin voimakasta reaktiotani mutta sitten tajusin mistä se johtuu. Mä menetin haaveen (ehkä jopa alitajuisen odotuksen) täydellisyydestä. Siitä, että juuri minä olen se tyyppi joka tulee ekasta raskaaksi. Juuri mun munasolut ovat vain odottaneet tilaisuutta hedelmöittyä ja tarttuvat siihen heti. Kuinka mun äiti voi olla ylpeä kun suvun naisten hedelmällisyys on periytynyt mullekin. Vaikken hetero olekkaan. Mä hoidan mun osuuden meidän perheen lapsen hankinnasta vaivatta. Täydellisesti.

Nyt mä jouduin kohtaamaan ihan oikeasti pelon siitä, mitä jos mun vartalo ei koskaan tule kantamaan lasta. Jollei se pysty siihen. Jos tuotankin pettymyksen paitsi itselleni niin myös vaimolle, äidille, isälle, mummolle, ystäville. Jos näen koko loppuelämäni raskaana olevia naisia joka kulman takana pääsemättä itse koskaan sinne.

Nyt mä olen kuitenkin jo tässä pisteessä. Tästä pettymyksestä ja pelosta tuli osa mua ja tärkeä kokemus mun elämässäni. Pääsen tästä yli, opin tästä jotain ja osaan arvostaa taas enemmän sitä mitä mulla on.

Uutta kohti!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Liian tuttu tunne

Heräsin aamulla tuttuun tunteeseen. Mahassa vihloi ja turvotti. Tunne oli ihan liian tuttu ollakseen raskausoire, joten aloin laskeskelemaan päiviä voisiko menkat jo tulla ja periaatteessa voisivathan ne. Nyt tuli jo vuotoakin sen verran, että toivo taitaa olla mennyttä.

Mä ooon yksinäni kotona ja mietin pitäisikö soittaa vaimolle töihin. Toisaalta en halua pilata toisen päivää kun joutuu kuitenkin olemaan iltaan saakka töissä mutta toisaalta haluaisin hirveesti puhua sen kanssa.

Tää tarkottaa sitten sitä, että enskierto menee tutkimuksia tehdessä. Munasarjojen aukiolotutkimus sekä kohdun tarkempi syynäys (eli löytyykö sieltä ylimääräistä kalvoa joka pitää poistaa). Ehkäpä sitten kesällä uusi yritys. Pettymys on kova mutta varmasti tästäkin päästään yli. Itseasiassa alusta saakka ajattelin, että eka kerta tulee olemaan "harjoituskierros" ja sitten vasta alkaa tositoimet. Vähän se ajatus tässä välissä pääsi unohtumaan mutta nyt se tuntuu taas lohdulliselta.

Silti se pieni toivon kipinä kuiskuttelee, että pitäisi tehdä testi. En kyllä tee. Paitsi jos vuoto ei koskaan alakkaan kunnolla.

Pakko ajatella hyviä juttuja: työhommat kesän jälkeen helpottuu ja voin juhlia kunnolla vaimon tulevia synttäreitä.


keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Vasta 4 päivää inssistä!

Nyt tiedän miksi tätä aikaa kutsutaan muissa blogeissa piinapäiviksi. Voin kuvitella, että 2 viikkoa voi olla piinaavan pitkä aika varsinkin jos inssejä on jo useampi takana. Meidän inssi oli 4 päivää sitten ja en muista koska viimeksi aika olisi kulkenut näin hitaasti. Ajattelin etukäteen, että yritän vaan olla ajattelematta koko asiaa mutta nyt tajuan kuinka naurettava ajatus se on. Ensimmäiset 2 päivää tunsin joka ikisen nipistyksen ja suolen murahduksen. Tuntui, että mieli yritti ajatuksilla saada jotain tapahtumaan. Kohdussa tuntuikin kaksi päivää semmoista menkkakivun tyyppistä tunnetta. Järkevänä ihmisenä selitin itselleni, että se voi ihan yhtä hyvin olla myös ovulaatiokipuja tai liittyä muuten vaan inseminaatio-operaatioon. Eilen mun rinnat tulivat kipeäksi ja taas tulvahti lisää toivoa. Järkevänä ihmisenä muistin taas, että mulla tulee aika usein rinnat kipeäksi ovulaation jälkeen vaikken olisikaan raskaana.

Oireiden perusteella taitaa olla joka tapauksessa mahdotonta ennustaa mutta mieli arvuuttelee sitä silti. Välillä ajattelen, että no meillähän on ihan hyvät mahkut ja välillä taas olen aivan vakuuttunut siitä, ettei siellä ole mitään.

Jotenkin ironisesti mulle vielä selvisi, että mulla saattaisi olla aikas mahtavia työtilaisuuksia juurikin niihin aikoihin kun tästä inssistä aikansa saanut lapsi tulisi maailmaan. Ja itse asiassa kirkkain silmin otinkin ne jutut vastaan. Saattaahan se olla, että lasta ei tosiaan tulekkaan ja kyllä sitten harmittaisi kun on kieltäytynyt hommista.

Tovon silti, että mun mahassa on elämää... muutakin kun suolistobakteereja.


lauantai 2. toukokuuta 2015

Ihka ensimmäinen yritys! - iloa ja jännitystä maustettuna pienellä huolella

No nyt se on ohi! Siellä ne siittiöt etsivät kohdettansa parhaillaan. Saattaapi olla, että varsinainen ovulaatio tapahtuu kuitenkin vasta huomenna, joten saavat luvan siihen asti olla kärsivällisiä.

Aloitanpas ihan aamusta! Mulla oli kello soimassa 7.45, jotta kerkiän tehdä testin ja sitten heti soittaa klo 8 klinikalle jos tulee positiivinen. Heräsin kuitenkin jo vähän vaille 7 ja yrtin kovasti saada takaisin unen päästä kiinni. Päähäni kuitenkin pälkähti ajatus, että mitä jos sitä positiivista ei tulekaan, joten unta oli turha enää odottaa. Tein testin ja palasin tikun kanssa takaisin sänkyyn odottamaan (onneksi clearblue-testissä on se kuori, ettei tarvitse pissaista tikkua laittaa yöpöydälle). Jostain kumman syystä meinasin torkahtaa siinä 3 minuutissa mutta havahduin kuitenkin ennen nukahtamista. Tässä vaiheessa ei ole varmaankaan kovin suuri yllätys että hymynaamahan siellä oli. Taisin hihkasta, että Jes! kun vaimokin heräsi ja iloitsi. Nukahdettiin vielä hetkeksi ja kahdeksalta heräsin soittamaan klinikalle.

Saatiin aika yhdeksi, joten meillä oli hyvin aikaa aamutoimiin ja Helsinkiin ajeluun. Helsingin päässä käytiin vielä kahvillakin. Tässä välissä muuten pakko mainostaa Hietalahden kauppahallin Soppakeittiötä. Jätetään auto usein siihen lähelle ja ollaan nyt pari kertaa käyty siellä. Ihana paikka ja ruoka tosi hyvää. Ekalla kertaa syötiin buillabaisse-kala-äyriäissopat ja nyt ihanat mantelipullat kahvin kanssa. No taas asiaan! Oltiin hyvissä ajoin odottelemassa klinikalla ja siellä oli 2 muutakin pariskuntaa. Odoteltiin yhteensä varmaan 40min eikä siinä muuten mitään mutta mulla oli aika kova pissahätä. En meinaan käynyt pissalla kun ohjeissa luki että operaatio onnistuu paremmin jos rakko on täynnä. Mua jännitti enemmän kuin kertaakaan koko prosessin aikana. Lopulta päästiin sisään ja meillä oli eri lääkäri kuin normaalisti. Lääkäri oli todella mukava ja perusteellinen. Erityisen ihanaa oli se, että hän otti vaimon tosi hyvin hoitoon mukaan.

Aluksi ultrattiin, että nähdään missä vaiheessa mennään. Sain kovasti kehuja kauniista kalvoista, virkeästä kohdusta (se teki semmosta aaltoilua joka kuulemma kuuluu ovulaatioon) ja elinvoimaisen näköisistä munasoluista, jotka siellä jonottivat vuoroaan. Vasemmalla puolella oli tarjolla iso (en tarkalleen muista minkä kokoinen) munarakkula. Tässä vaiheessa lääkäri otti puheeksi mun kohdun muodon ja kysyi onko meidän varsinaisen lääkärin kanssa ollut siitä puhetta. Ja ei siis ole ollut. Kohdussa oli siis jotain häikkää mutta lääkäri sanoi, että katsotaan sitä myöhemmin ja tulosti kuvia joita voidaan inseminaation jälkeen tarkastella. Mä tietysti vähän huolestuin mutta työnsin ajatuksen pois mielestä ja keskityin vaan inseminaatioon. Lääkäri laittoi ruiskun kohdunkaulasta sisälle ja katsottiin samalla ultralla kun siittiöitä laskettiin hiljalleen sisälle. Ruiskun pää oli suunnattuna mahdollisimman hyvin vasemmalle puolelle lähelle munarakkulaa. Oli kyllä kiinnostavaa nähdä ultran avulla inseminaatio myös sisältä päin. 

Kun inssi oli suoritettu siirryttiin katsomaan kuvia kohdusta. Lääkäri selitti, että mulla on lievästi haarautunut kohtu eli hieman sydämen muotoinen. Kohtu saattaa olla pahimmassa tapauksessa jopa jakautunut kahtia mutta mulla on tosiaan kohdun pohjassa vaan semmoinen ulkonema. Itse ulkonema ei ilmeisesti haittaa mutta jos ulkonemasta lähtee ohut kalvo (jota ei siis ultralla näkynyt) niin se voi tarkoittaa kohonnutta keskenmenoriskiä. Alkio saattaa kiinnittyä tähän kalvoon, eikä tietenkään voi siinä kasvaa, vaan menee kesken. Mitä luultavimmin kaikki on ihan hyvin mutta sovittiin kuitenkin, että jos tämä inssi ei tärppää niin tehdään heti ennen seuraavaa yritystä testejä. Eli munatorvien aukiolotutkimus ja kohtua tarkastellaan tarkemmin (sanoikohan lääkäri, että sinne laitetaan nestettä jotta kalvo näkyisi paremmin... en nyt ihan muista).

Vaikka kaikki ei mennytkään täydellisesti vaan hieman huolestuttaviakin uutisia kuultiin niin silti lähdimme klinikalta tosi innoissamme pois. Nyt se tapahtui mitä varten aloitimme säästämään rahaa silloin yli puolitoistavuotta sitten. Nyt meillä on ihan oikeasti pienen ihmisen rakennuspalikat kasassa. Nyt vaan toivotaan, että ne löytävät toisensa ja kasvavat turvassa isoksi asti.


Taitaa tulla pitkä kaksi viikkoa!

Tänään se alkaa!

Pikapäivitys on hyvä tekosyy testata puhelimella bloggaamista. Ovistesti näytti vihdoin sen hymynaaman ja me lähdetään parin tunnin päästä kohti ekaa yritystä! Jännittää!

perjantai 1. toukokuuta 2015

Hymynaaman metsästäjät!

Pitkä aika kerkeskin vierähtämään. Mulla oli ihan älytön työputki, joka loppui tuossa muutama päivä sitten. Nyt onkin aikaa kirjoitella vaikka joka päivä koska parhaillani oon täysin ilman työtä ja luultavasti syksyyn saakka. Syksylle on kuitenkin tiedossa uusia mahtavia haasteita. Muutama päivä sitten sain soiton ja mua pyydettiin erääseen työhön, josta olen enemmän kuin innoissani.

Samana päivänä kun sain soiton tulevasta työpaikasta olin myös foillikkeliultrassa. Siellä se lillui. 15mm foillikkeli vasemmalla puolen. Huomiselle on arvioitu optimaalinen inssiaika ja odotinkin tälle aamulle positiivista ovistestiä. Ei näkynyt hymynaamaa, ei. Hetki sitten tein uteliaisuuttani toisenkin testin (liskan) ja sekin oli selkeä nega. Testi viiva oli kuitenkin jo huomattavan tumma eli ehkäpä huomenna se naama meille siellä testissä hymyilee. Se siis tarkoittaa sitten sitä, että soitetaan klinikalle heti aamusta klo 8 ja lähdetään ajelemaan kohti Helsinkiä.

Jännittää kyllä ihan huisisti. Haluaisin hirveästi, että inssi on huomennna koska jos se on maanantaina niin vaimo ei pääse mukaan ja munkin pitää lykätä tärkeää tapaamista.

En malta odottaa, että pääsen tänne mehusteleemaan yksityiskohtaisesti meidän ensimmäistä hedelmöittymisyritystä. Heh heh. Vähän huumoria.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Täydellisessä maailmassa



viimeiset kuukautiset ennen raskautta alkoivat 18.4.2015
kierto 28 päivää
ovulaatio ja inseminaatio 2.5.2015
positiivinen raskaustesti 14.5.2015
laskettu aika 23.1.2016

Mä en ihmettele, että ihmiset uskoo jumalaan. Toivoisin itsekkin uskovani niin olisi joku jolta tätä pyytää.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Ovulaation mysteeri

Torstaista lähtien olen pissannut aamuisin kuppiin ja uittanut siellä tikkua. Pienen odottelun jälkeen alkaakin se mielenkiintoinen vaihe. Tulkinta. Torstaina oli helppoa. Kahdesta ilmestyneestä viivasta se merkitsevä oli selvästi haaleampi kuin kontrolliviiva. Perjantaina tarkastelin viivoja jo huomattavasti pidempään ja lopulta tulin siihen tulokseen, että testiviiva on himpun haaleampi kuin kontrolliviiva. Odotin tänä aamuna jotain todella selkeää eroa edelliseen mutta sitä ei ollut. Viiva näytti mielestäni samalta kuin eilen eli himpun haaleammalta kuin kontrolliviiva. Jatkan testaamista ja toivon, että viivasta tulee kunnolla tummempi. Vähän liian summittaista tämä testaaminen. Onneksi vielä ei ole tosi kyseessä muuten saattasin olla hieman hermostunut.

Jos leikitään, että tämä on kuitenkin kierto jossa inssi tehdään. Entä jos h-hetki olikin perjantaina ja olin vaan liian tarkka sävyn kanssa. Nyt sitten huomenna testaisin eikä viivaa löydy enää ollenkaan. Ovulaatio ohi. Vähän turhan hermostuttava skenaario.

Mä tiedän, että useat ostavat varmuuden saamiseksi niitä kalliita digitaalisia ovistestejä. Pitäisköhän meidänkin? Se on kuitenkin pieni hinta siitä, että ajotus tulee oikein. Mitä mieltä te kokeneemmat ootte? Onko niistä ollut apua?

Hyvää pääsiäistä muuten kaikille! Kerrankin mulla ajankohtaan sopiva tausta blogissa!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Mulla on kohtu!

Kuin siistii! Katseltiin (ja kuvattiin) tänään ekaa kertaa ruudulta epäselvää mustavalkoista kuvaa haltioituneina. Siellä se kohtu lillui. Päärynän muotoinen ja normaalin kokoinen. Vähän piti lääkärin selventää missä ne kohdun rajat nyt onkaan mutta lopulta se hahmottui. Tyhjältähän se tietysti näytti mutta ainakin se on olemassa ja mitä luultavimmin toimiva. Löydettiin myös munatorvet ja 10millimetrin kokoinen munarakkula. Vähän kuulemma pieni kierron ajankohtaan nähden mutta jotenkin olin siitä silti hirveen ilonen. Siellä ne mun osaset todistetusti ovat. Nyt puuttuu enää siittiöt.

Puhuttiin eilen vaimon kanssa siitä millainen lahjoittaja halutaan. Lopulta tajuttiin, ettei meillä varsinaisesti ole mitään älyttömiä toiveita. Itseasiassa sanottiin lääkärille vaan, että jos olisi vähän meitä muistuttava niin olisi kiva. Siniset (tai sinnepäin) silmät ehkäpä. Ei niilläkään niin väliä. Lääkäri soitti puhelun ja varasi meille soluja joiden lahjoittaja on vaalea, siniharmaasilmäinen ja 180 pitkä. Yksi lapsikin on jo maailmassa. Kyllä kelpaa!

Multa puuttuu vielä se joku verikoe (keltarauhashormoonikohan se oli... en jaksa kaivella papereita) ja käyn sen antamassa ensviikon loppupuolella riippuen milloin ovulaatio on. Ja sitäpä juuri alankin nyt etsimään. Torstaista lähtien alan tikuttamaan ovulaatiota ja se mikä aiheutti muutaman sydämen tykytyksen lääkärillä oli tieto siitä, että jo heti tähän ovulaatioon voidaan tehdä inssi. Matkassa on kuitenkin muutama mutta. Pääsiäisen pyhät sotkee ja mitä luultavimmin ovulaatio tulee juuri niinä päivinä. Jos kävisi tuuri ja ovulaatio jaksaisi odotella sinne tiistaille niin ehkä uskalleittaisiin jo ensimmäiseen yritykseen (vaikka keltarauhashormoonikoetta ei vielä olekkaan otettu).

Mä oon tosi ilonen, että kaikki vaikutti olevan kunnossa. Nyt vaan vähän tuuria peliin!

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Hitaasti eteenpäin

Tänään ne alkoi. Menkat. Mitään järisyttäviä tunnetiloja niiden alkaminen ei saa vielä aikaan mutta veikkaan, ettei tämmöinen välinpitämättömyys kestä enää montaa kuukautta. Väkisinkin tässä vaiheessa myös mietityttää kuinka monet menkat on vielä edessä ennen pitkää taukoa. Jos kaikki menisi kuin elokuvissa, niin nämä voisivat olla toisiksi viimeiset kuukautiset ennen raskautta.

Maanantaina tilaan ajan ensimmäisiin fyysisiin tutkimuksiin. Vähän jännittää. Mitä jos sieltä löytyy jotain? Tai ei löydy mitään?! Jos kuitenkin uskaltaisin olettaa, että kaikki on ihan ok niin sitten alkaakin ovulaation odotus ja lopulta ensimmäinen inssi. Nyt tuntuu, että mähän en tiiä mistään mitään! Ovista tikutetaan, foillikkeleitä kasvatellaan ja piinapäivät kärsitään. Blogeista oppii vaikka mitä mutta nyt kun asiat onkin omalla kohdalla niin en osaakkaan yhtään soveltaa. Pitäisköhän sitä ovulaation tikuttamista harjoitella jo etukäteen? Ja mistä niitä testejä kannattaa hankkia?

Mun laskujen mukaan eka inssi saattaisi olla huhtikuun viimesellä viikolla. Seuraavalla viikolla oliskin sopivasti Äitienpäivä. Sanonpahan vaan.




tiistai 24. helmikuuta 2015

Psykologilla

Aivan mahtava psykologikäynti takana! Tajusin, että ensikäynnin jäljiltä olin valmistautunut puolustelemaan tulevaa perhemuotoamme ja vakuuttelemaan, että olemme varmasti harkinneet isättömän lapsen saattamista maailmaan loppuun saakka. Psykologin mutkattoman luonnollinen suhtautuminen meihin tulevina vanhempina sai minut näkemään omat pelkoni ja sen millaisen tunteen ensikäynti minuun jätti. Klinikan lääkäri ei varmasti ollut pahimmasta päästä, mutta ihminen joka jo valmiiksi jännittää alitajuisesti syrjimistä on varmasti herkempi tietynlaiselle tyylille puhua. Psykologi sai meidät vakuutettua siitä, että asiat joita jo alunperinkin ollaan ajateltu on hyviä ja oikeita. Meidän ei tarvitse selitellä kenellekkään miksi hankimme lapsen. Lapsi on enemmän kuin toivottu ja tulee kahden turvallisen aikuisen perheeseen. Se riittää paremmin kuin hyvin.

Puhuttiin myös siittiöiden lahjoittajista. Olin kuvitellut lahjoittamisprosessin olevan aika ripeä, tyyliin lomakkeen täyttö, purkki kouraan ja koppiin ja se olisi lahjoittajan osalta siinä. Oli ihana kuulla, että psykologi haastattelee kaikki lahjoittajat ja saatiin todella hyvä kuva suomalaista lahjoittajista. Ei jännitä yhtään etteikö meille osuva lahjoittaja olisi juuri täydellinen. Ja kuinka mahtavaa, että ihmiset tekevät sitä hyvästä sydämestään. Monet rinnastavat sen minkä tahansa solujen lahjoittamiseen ja toiset taas haluavat erityisesti auttaa lapsettomia. Ehkäpä joukossa on miehiä joilla ei ole omia lapsia ja ajatus siitä, että jossain saattaa olla hänen geenejään on heille tärkeä.

Viimeisenä ennen lähtöä psykologi sanoi jotain joka teki lähtemättömän vaikutuksen. Nimittäin sen, että tutkimusten mukaan stressi EI vaikuta raskaaksi tulemiseen. Suu loksahti auki. Sehän on asia jota pidetään lähes itsestään selvänä. Itsekkin olen siitä paasannut ja stressanut jo valmiiksi miten pystyn olemaan stressaamatta sitten h-hetkellä. Tarkemmin ajatellen se tuntuu ihan järkevältä. Naiset tulee raskaaksi raiskauksista, vankeudessa ja muuten vaikeissa elämän tilanteissa. Tuskin kukaan myöskään on erityisen rentoutunut käydessään hedelmöitys- tai lapsettomuushoidoissa, silti tulokset on hyviä. Tämä helpotti omaa oloani huomattavasti.

Seuraavaksi sitten ensimmäiset fyysiset tutkimukset mutta niitä joudutaankin odottelemaan noin kuukausi, johtuen kierron vaiheesta. Hitaasti mutta varmasti!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Aikakoneella vuoden taa!

9.1.2015 eli reilu vuosi sitten kirjoitin toisen postaukseni tähän blogiin. Silloin kuvittelin, että aloitamme hoidot vasta loppuvuodesta 2015. Kuvittelin myös paljon muuta tulevaisuudelta ja kirjoitinkin listan siitä mihin haluan kiinnittää huomiota ennen hoitojen alkamista. Kopioin listan tähän ja ajattelin käydä sitä rakentavassa mielessä läpi. Nyt jo heti arvelen, että jotkut asiat on toteutuneet hyvin ja jotkut huonosti. No katsotaan!


Oma fyysinen terveys:
- pysyvästi terveelliset ruokailutottumukset ja liikunta
-> painon pudotus. Noin 10kg
- perussairauteni (psoriasis) mahdollisimman hyvä hoito. Lääkitysvaihtoehtojen kartottaminen (tällä hetkellä biologinen lääkitys jota ei raskausaikana tai imettäessä voi käyttää) ja lääkärin kanssa perusteellisesti keskusteleminen liittyen sairauteeni ja lapsen saamiseen.
- omaan kiertoon ja ovulaatioon tutustuminen, gynekologilla käynti,

Tässä mun ikuisuusongelma. Mä en todellakaan ole oppinut pitämään itsestäni huolta. Paino ei ole pudonnut, päinvastoin, se on jopa noussut. Mä oon tosi perinteinen jojo-tyyppi. Innostun pariksi kuukaudeksi liikkumaan ja syömään terveellisesti kunnes tulee raskaampi aika eteen ja koen, ettei aikaa ja energiaa riitä mihinkään ylimääräiseen. Nyt oon siinä tilanteessa, että pakko ottaa itseä niskasta kiinni. Onneksi tässä varmasti ehkä kolmisen kuukautta ennen ekaa inssiä, joten saan ruokavalion kuntoon (Paleotyyppinen) ja yritän taas tehdä liikkumisesta rutiinia. Kiloja pitää ehdottomasti saada pois ennen raskautta. Ja varmasti tämä ylipaino vaikuttaa hedelmällisyyteenkin jo. Jos jotain hyvää tällä saralla olen onnistunut tekemään niin se on foolihapon ja d-vitamiinin säännöllinen syöminen.

 Intoilemani Paleo-ruokavalio menetti hohtonsa parissa kuukaudessa kun tuloksia ei näkynyt iholla. Rääkkäsin myös itseäni työllä, enkä jaksanut panostaa ruokaan yhtään. Psoriasis pyörii samoissa ympyröissä mutta se on positiivista (ja myös vähän outoa), ettei se ole pahentunutkaan merkittävästi vaikka lopetin biologisen lääkityksen yli kuukausi sitten. Keskusteltiin ihotautilääkärin kanssa mahdollisesta tulevasta raskaudesta ja sain ohjeistuksen lääkitykseen (rasvoihin). Joitain rasvoja en saa enää käyttää enää ollenkaan koska ne varastoituvat kroppaan. Joitain saan käyttää siihen saakka kunnes pulla on uunissa ja sitten lopettaa. Joitain saan käyttää maltillisesti raskaanakin. Valohoito sekä lääkärillä että auringossa ainoat täysin turvalliset.

Kiertoa olen seurannut uskollisesti noin 8kk ja huomannut, että se on jotakuinkin säännöllinen. Kesto on usein miten 27 päivää mutta se vaihtelee noin kolmella päivällä. Lääkäri sanoi kuitenkin, että se on silti säännöllinen. Itse kuvittelin, että säännöllinen on sellainen joka tulee päiväntarkasti samaan aikaan. Gynekologilla en ole käynyt paitsi papa-kokeessa kun täytin 30. Se taitaa kuitenkin olla se tärkein. Ja kohtahan sitä tutkitaan oikein urakalla.

Henkinen hyvinvointi:
- parisuhteesta hyvää huolta pitäminen
- muut sosiaaliset suhteet
- muidenkin kun vauvajuttujen tekeminen ja ajattelu!!!

Tämä osa-alue on toteutunut hyvin. Itse asiassa oon lähentynyt ihmisten kanssa ja kiinnostunut monistakin uusista asioista. Nyt kun mietin blogin aloittamisaikoja niin elämä todella pyöri aika pienissä piireissä ja vauvakuumeillessa. Nyt elämä on huomattavasti aktiivisempaa.

Taloudellisen tilanteen paraneminen:
- aktiivinen työtilaisuuksien etsiminen
- opiskelupaikan haku
- omalla alalla kehittyminen
- turhien menojen karsiminen!

Tälläkin saralla olen mennyt eteenpäin huomattavasti. Olen saanut jalkaa oven väliin eräässä haaveilemassani työpaikassa ja päässyt tekemään paljon projekteja ja uusia on suunnitteilla. Opiskelupaikkaa hain mutten saanut. En kuitenkaan jäänyt sitä suremaan. Saattaa olla, että jossain vaiheessa vielä sinne haen mutta nyt haluan keskittyä olemassa oleviin kykyihini ja niiden kehittämiseen. Turhien menojen karsiminen... tätä on vaikea arvioida... tässä on varmasti kehittymisen varaa. Pitääkin ottaa mietintään.

Tiedon lisääminen:
osallistuminen sateenkaariperheiden perhevalmennukseen
itseopiskelu (esim. sateenkaarivanhemmudesta, keinohedelmöittämisestä, perheen sisäisestä adoptiosta, ym mistä asiaan liittyvästä nyt satunkin innostumaan :D )

Paljon on tietoa tullut lisää. Suurin kiitos siitä teille kanssabloggaajat kun olette jakaneet kokemuksianne. Haluan ehdottomasti jatkaa sitä ja jakaa omatkin kokemuksemme tuleville sateenkariperhehaaveilijoille. Kävimme myös sateenkaariperhevalmennuksessa ja erityisesti vaimolle se oli todella tärkeä kokemus. Itse olin lähes kaikesta infosta tavalla tai toisella joskus lukenut mutta parasta antia oli toisten samassa tilanteessa tai jo hoidoissa käyneiden kokemukset ja tuntemukset. Myös kurssin vetäjät olivat ihan mahtavia!

Nyt se tosiaan on alkanut mitä ollaan odotettu pitkään. SE asia jonka takia aloitin tämän blogin ja jota odotellessani olen kirjoittanut tuntemuksiani. Jotenkin luottavainen olo tulevaisuudesta. Me mennään kokoajan eteen päin elämässämme ja monella tavalla meidän perheen asiat on parantuneet näinkin lyhyessä ajassa. Eiköhön tavalla tai toisella se lapsikin meille saada. Haluan uskoa niin. Mun pitää uskoa niin.