perjantai 31. lokakuuta 2014

Rakkaudesta

Eilisiltaisen mojovan riidan ja sen jälkeisen sopimisen inspiroimana ajattelin kirjoittaa hieman rakkaudesta. Tarkemmin eriteltynä rakkaudesta mulle läheisimpään ihmiseen, rakastettuun, parhaaseen ystävään, tulevaan vaimooni ja tulevan lapsemme äitiin. Vajaan kahden kuukauden kuluttua olemme naimisissa. Naimisiin meneminen ei meille tai minulle ole ollut mitenkään erityisen romanttinen asia tähän saakka. Menemme naimisiin pääasiallisesti sen takia, että perheen sisäinen adoptio tulee meille mahdolliseksi tulevaisuudessa. Me allekirjoitetaan sopimus, joka tekee meistä virallisesti kahden hengen yksikön. Tavallaan taloudellisessa mielessä meistä tulee firma, jonka menestykseen molemmat tekemisillään vaikuttavat. Ja se on ihan ok. Se ei lisää tai vähennä keskinäistä rakkauttamme. Itseasiassa se on aika mahtava ja motivoiva ajatus. Tehdä työtä yhteisen hyvän eteen.

Toisaalta viime aikoina hääjärjestelyjä tehdessä ja häistä puhuessa on myös sisäistänyt sen, että häät on myös meidän rakkauden juhla. Me kutsutaan meidän läheiset juhlimaan meidän rakkaudesta lähtenyttä liittoa ja halutaan sille yhteiskunnan tunnustus.

Me tavattiin reilut yhdeksän vuotta sitten ensimmäisenä koulupäivänä eräässä oppilaitoksessa. Voin sanoa, että rakastuin tai ainakin ihastuin ensisilmäyksellä. Muistan vieläkin mitä hänellä oli päällään ja miltä hänen äänensä kuullosti kun kuulin hänen puhuvan ensimmäistä kertaa. Ystävystyttiin ja tultiin läheisiksi. Muutaman kuukauden kuluttua kävi ilmi aika perinteisesti baarissa, että ollaan salaisesti ihastuneita toisiimme. Rakastuttiin ja seuraavat kuukaudet menivät aikamoisessa vaaleanpunaisessa sumussa.

Meidän suhde on kestänyt monet kriisit ja mullistukset.Ollaan jaettu suuria suruja ja mahtavia iloja. Ollaan muututtu ja kasvettu ihmisinä ja myös kumppaneina. Monissa asioissa ollaan päästy ääripäistä lähemmäs toisiamme ja opittu luottamaan, ymmärtämään ja antamaan anteeksi. Rakkautta ei tarvitse opetella mutta kaikkea muuta pitkään suhteeseen kuuluvaa kyllä.

En malta odottaa, että meistä tulee perhe.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti