keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Itku pitkästä piinasta ja kohti parempaa

Mulla on ollut pitkä ja raskas työputki. Ala ei ole oma ja palkka huono joten motivaatio on ollut hakusessa koko kesän. Nyt viimeisen parin viikon aikana mitta on tullut todellakin täyteen ja tein pyhän päätöksen olla menemättä enää samaan paikkaan piinaamaan itseäni ja kuluttamaan ainoata elämääni. Jokainen kuukausi jonka vietän kuluttavassa työssä, joka imee musta kaikki mehut, on pois mun todellisten työunelmien tavoittelusta.

Ja kuinka ollakkaan. Kun todella jotain päättää niin asiat alkaa tapahtumaan! Mua pyydettiin kahteen (KAHTEEN!) oman alani työhön! En edes tiedä mitä kirjoittaisin, ettei nyt ihan hehkuttamiseksi menisi mutta oon todella tyytyväinen. Enää kuun loppuun pitää kärvistellä nykyisessä paikassa ja toivoa, että selkä (ja hermot) kestää nämä muutamat päivät. Sen jälkeen muutama päivä lepoa ja uudet tuulet odottavat.

Kirjoittelutkin on kesällä olleet tosi minimissä koska voimat on ollut tosi vähissä ja viime aikoina myös mieli maassa. Vauvasuunnitelmat kuitenkin aina piristävät ja häätkin vääjämättä lähestyvät. Mitään konkreettista niiden eteen ei olla vielä tehty mutta eiköhän keritä ihan hyvin.

Yritän ryhdistäytyä bloginkin suhteen ja kirjoitella useammin.

6 kommenttia:

  1. Hei hienoa! Itse sain eilen kutsun haastatteluun ja oon aika posiviivisin mielin sen suhteen. Ei pidä kuluttaa itseään sellaisissa hommissa jotka ei maistu ja tuntuu pahalta. Itse otin riskin ja lähdin vakiduunista ja hyvistä liksoista ja lähdin opiskelemaan jotain aivan muuta tuossa muutaman vuosi sitten. Nyt sitten etsin töitä jotka tuntuu siltä oikealta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella mahtavaa kun uskaltaa ottaa riskejä jotta voi saavuttaa jotain uutta ja parempaa. Ei se raha kauaa lohduta jos työ puuduttaa. Tsemppiä haastatteluun! Toivottavasti nappaat sen!

      Poista
  2. Tiedän kans ton tunteen, kun ei ollenkaan viihdy töissä.. Mä olin ihan fiiliksissä, kun sain ennen kesää työpaikan ja vieläpä oman alan hommia. Kyse oli äitiyslomasijaisuudesta, mutta se oli edes jotain kun mulla ei ennen sitä ollut mitään. Aloitin tuolla työpaikassa ja jo ensimmäisien työpäivien jälkeen aloi mun mittarissa palaa punaista ja mitta alkoi tulla täyteen ennen kun työt olivat kunnolla edes ehtineet alkaa. Vaikka itse tiesin, että osaan työni ja aina yritän parhaani, ei se tuntunut työnantajaa kiinnostavan ollenkaan, vaan aina tuli jostain tekemisestä huomautusta työpäivän aikana tai jälkeen. Usein työpäivän jälkeen tuli muutama kyynelkin. Koko ajan etsin uutta työpaikkaa, koska olin varma etten saa jatkaa koeajan jälkeen kyseisessä paikassa (enkä olisi edes halunnut tai pystynyt).. Lopuksi mulle sitten kävi niin, että sain lähtöpassit kuukauden jälkeen vaikka koeaikaakin oli vielä. Työnantaja purki koeajan perusteella: He eivät pysty minua pitämään, koska olen heille liian hidas työntekijä ja koska hän ei minuun pysty luottamaan tai edes jättämään työpaikalle yksinään.

    Tulipas nyt kunnon stoori kirjotettua :D
    Paljon onnea sulle uudesta työpaikasta ja teille molemmille onnea tuleviin häihin ja vauvaprojektiin myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa inhottava kokemus! Joitain ihmisiä ei vaan voi miellyttää millään. Toivottavasti se oikea paikka löytyy ja vähän kohtuullisempi pomo. Kiitos onnitteluista myös! :D

      Poista
  3. näyttää siltä että teillä samat suunnitelmat kun meillä, häät ja lapsi. menettekö klinikalle vai muumimuki menetelmä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klinikalle olisi tarkoitus suunnata lähipiiristä kun ei oikeen löydy potentiaalisia isäehdokkaita.

      Poista