keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Itku pitkästä piinasta ja kohti parempaa

Mulla on ollut pitkä ja raskas työputki. Ala ei ole oma ja palkka huono joten motivaatio on ollut hakusessa koko kesän. Nyt viimeisen parin viikon aikana mitta on tullut todellakin täyteen ja tein pyhän päätöksen olla menemättä enää samaan paikkaan piinaamaan itseäni ja kuluttamaan ainoata elämääni. Jokainen kuukausi jonka vietän kuluttavassa työssä, joka imee musta kaikki mehut, on pois mun todellisten työunelmien tavoittelusta.

Ja kuinka ollakkaan. Kun todella jotain päättää niin asiat alkaa tapahtumaan! Mua pyydettiin kahteen (KAHTEEN!) oman alani työhön! En edes tiedä mitä kirjoittaisin, ettei nyt ihan hehkuttamiseksi menisi mutta oon todella tyytyväinen. Enää kuun loppuun pitää kärvistellä nykyisessä paikassa ja toivoa, että selkä (ja hermot) kestää nämä muutamat päivät. Sen jälkeen muutama päivä lepoa ja uudet tuulet odottavat.

Kirjoittelutkin on kesällä olleet tosi minimissä koska voimat on ollut tosi vähissä ja viime aikoina myös mieli maassa. Vauvasuunnitelmat kuitenkin aina piristävät ja häätkin vääjämättä lähestyvät. Mitään konkreettista niiden eteen ei olla vielä tehty mutta eiköhän keritä ihan hyvin.

Yritän ryhdistäytyä bloginkin suhteen ja kirjoitella useammin.