maanantai 18. elokuuta 2014

Aika juoksee - olenko valmis?

Yllättäen tajusin, että asiat on muuttuneet radikaalisti. Aikaisemmin ajattelin, että teen hyödyllisiä asioita, jotta aika kuluisi rattoisammin hoitoja odotellessa. Nyt käsitän, että hoidothan on jo ihan kohta ja paljon pitää saada aikaan ennen niitä. Pitää saada vielä tiristettyä rahaa säästöön, pitää suunnitella ja pitää häät, pitää saada ruokavalio taas kuntoon (kesärepsahdus menossa, kirjoitan siitä myöhemmin) ja painoa putoamaan ja ehdottomasti pitää oppia olemaan stressaamatta näitä juttuja tai muitakaan.

Mulla on jostain syystä sellainen olo, että oon valmistautunut lapsen hankkimiseen huonosti. Ihan älytöntähän se on. Viimeisen vuoden aikana mä oon sisäistänyt ihan valtavan määrän tietoa aiheesta ja ollaan molemmat kasvettu siihen pisteeseen, että ollaan valmiita äideiksi. Silti tuntuu, että mä en oo tehnyt tarpeeksi ja jollain kierolla tavalla se ehkä vaikuttaa siihen, etten voi tulla raskaaksi. Kuulostaa tyhmältä, eikö vaan? Mä olen siinä mielessä niin kiva itselleni, ettei mikään tunnu koskaan riittävän. Hohhoijjaa. Nyt kun kirjotan tätä niin tajuan, että mun logiikka on ilmeisesti se, että mitä enemmän teen etukäteen työtä, niin sitä varmemmin tulen raskaaksi. Voi kun se olisikin niin helppoa. Tiedän kyllä, ettei se toimi niin.

Kaiken tämän pointti: pelkään kuollakseni, ettei me saada koskaan lasta. Siksi pelottaa edes alkaa yrittämään.

Muistan aina sanoa jokaiselle jolle kerrotaan meidän suunnitelmista, että eihän sitä lasta välttämättä edes tule mutta ollaanpahan ainakin sitten yritetty.

Sateenkaariperhevalmennukseen ei onneksi ole enää kovin pitkä aika. Toivon, että kaikki se tietomäärä saa pelkoa helpottamaan. Ja onhan tässä nämä häätkin tulossa joita pitää suunnitella. Sovittiin muuten alustavasti päivä ja alustava vieraslista (nyt meitä olisi jo 20 juhlijaa). Vähän alan olemaan jopa innoissani!

5 kommenttia:

  1. Älä liikaa pelkää sillä se saattaa olla esteenä haaveen toteutumiselle. Pitää uskaltaa, että voi jotakin haluamaansa saada. Muista olla itsellesi hieman armollisempi! :) Kyllä se siitä, jaksat vaan uskoa hyvään! -HC-

    VastaaPoista
  2. Kiitos tuesta. Mä yritän hillitä pelkojani ja ajatella positiivisesti. Mulla on vaan aina ollut tapana varautua pahimpaan jotta putoaminen olisi (muka) helpompaa. Nyt kuitenkin päätin lopettaa moisen hölmöilyn ja ottaa asiat kerrallaan ja nauttia siitä mitä saan kokea (ei todellakaan ole itsestään selvää, että saadaan tämä mahdollisuus yritää!).

    VastaaPoista
  3. Joo älkää nyt vielä pelätäkö etteikö koskaan tärppäisi! Varmasti jossain kohtaa onnistuu, sitä odotellessa yrittäkää ottaa rennosti ja nauttia matkasta:) me ollaan kans oltu aina sellasia "pessimisti ei pety"-tyyppejä ja uskottu että tulee huonoa onnea jos alkaa liian aikaisin riemuita. Lapsiyrityksen kanssa päätettiin toisin ettei olis elämä liian raastavaa, ja ehkä se oli se positiivisuus joka auttoi onnistumiseen jo tokalla kerralla:)

    VastaaPoista
  4. Joo mullakin on vähän tommosta omituista taikauskoa. Eli juurikin tuo liian aikaisin riemuitseminen olisi todella pahasta ja siitä seuraisi vaan huonoa. Ja eihän siitä todellakaan mitään sen huonompaa seuraa. Onhan vaan turhaan ollut pahalla mielellä ja peloissaan jo etukäteen. Kuinka älytöntä! Mun motto on tästä lähtien: Positiivinen ei pelkää turhaan. :D Itseasiassa keksittiin jo toinenkin motto jonkin aikaa sitten: Odottavan aika on kiva. ;D

    Ihana kuulla, että teillä tärppäsi noin aikaisin! Hirveesti kaikkea hyvää teille! :)

    VastaaPoista
  5. No noi on kyllä hyvänkuuloiset motot! Tsemppiä:)

    VastaaPoista