keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kesä ja loma (ja lääkärit)!

Nimittäin sairasloma. Varsinaista lomaahan mulla ei olekkaan joten tähän on tyytyminen. Viime viikolla alkoi mun selkäkipuilu ja maanantaina työmatkalla pyöräillessä se sitten kosahti eikä työnteosta tullut mitään. Lääkäri laittoi loppuviikoksi sairaslomalle ja vielä aikamoiset tropitkin määräsi. Tänään olenkin sitten parannellut selkääni aurinkotuolissa vahvasti särkylääkittynä lukien Tove Janssonin elämäkertaa. Valehtelisin jos sanoisin olevani surun murtama. Perinteinen suomalainen itseruoskinta sairaspoissaolojen takia hiljentyi ennätysvauhtia johtuen varmasti näistä helteistä.

No nyt mulla on aikaa ja energiaa vihdoin päivittää blogia! Mulla oli viime viikolla ihotautilääkäriaika. Käyn kaksi kertaa vuodessa kontrollissa ja lääkäri katsoo mun ihon kunnon ja kyselee miten menee. Suunnitellaan hoitoa ja lääkitystä. Mulla on tosi mahtava lääkäri ja olenkin odottanut tätä lääkäriaikaa innolla koska ajattelin että, pääsen kertomaan meidän raskautumissuunnitelmista ja puhumaan raskaus- ja imetysajan (ja yritysajan) lääkityksestä. Mietin myös, että olisin kysellyt vähän psorin periytymisen todennäköisyyksistä ja muutenkin asioista jotka mietityttävät ja jännittävät liittyen lapsen hankkimiseen ja psoriin.

Voitte kuvitella pettymyksen kun hoitaja sanoi ilmoittautuessani, että mun omalääkäri on vuosilomalla ja menen sijaiselle. Plääh. Tuli tosi pikanen käynti. Katsottiin mun iho ja lääkäri ihmetteli miksi mun lääkettä ei ole vaihdettu vahvempaan kun selvästikkään teho ei ole paras mahdollinen. Sanoin sitten, että ollaan puhuttu omalääkärin kanssa, että vaihdetaan lääke sitten jos ja kun olen ollut raskaana. Samalla sanoin, että lopetan tämänkin lääkkeen vuoden lopussa kun yritän jo tammikuussa tulla raskaaksi. Joulukuussa onneksi on omalääkärin vastaanotto, joten keritään puhua asioista ennen hoitojen aloittamista ja lääkkeen lopettamista. Voi tulla yllätyksenä tämä raskautumisen yrittäminen kun edellisellä kerralla sanoin, että vasta vuonna 2016.

Tuntui hassulta puhua tulevasta raskaudesta tuntemattoman kanssa ja vielä niinkin viralliseen ja asialliseen sävyyn ilman vastapuolen minkäänlaista tunnereaktiota. Tuleva raskaus oli vain normaali nuorehkon naisen elämänvaihe, joka tulee ottaa huomioon hoitoa suunnitellessa. Reaktio tuntui oikeastaan aika kivalta. Tunsin itseni samanlaiseksi kun kaikki muutkin lasta haluavat, enkä ensisijaisesti naisparin toiseksi osapuoleksi joka tulee raskaaksi keinoheldolmöityksellä. Erilaisuus voi olla joskus aika uuvuttavaa.

Ihania kesäkelejä kaikille lukijoille ja terkkuja teidän toukille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti