torstai 24. heinäkuuta 2014

Häistä!

Yks kaks yllättäen se iski. Hääpaniikki! Ei vaiskaa, vähän liiottelin. Tajusin kuitenkin, että pakko kait niitä pienimpiäkin häitä on jotenkin suunniteltava.

Kerrottiin meidän suunnitelmista muutama päivä sitten tyttöystävän siskolle ja sehän oli aivan todella innoissaan. Oltiin ajateltu, että koska sisko asuu naapurimaassa ja olemme joka tapauksessa menossa sinne jouluksi, niin heidän ei meidän puolestamme tarvitse laittaa rahaa matkustamiseen häiden takia. Voidaan sitten juhlia erikseen vielä heidän luonaan. Sisko oli kuitenkin erimieltä ja sanoi, että tottakai haluaa tulla. (muutenkin oli aivan todella mahtavan tohkeissaan mahdollisesti tulevasta vauvasta!) Aivan ihanaa jos hän tulee ja eritysen paljon se merkitsee tuolle siipalle koska sisko on ainoa lähisukulainen olemassa.

No niin ihanaa kun siskon osallistuminen onkin, niin kieltämättä siitä tuli vähän paineita järkätä jotain suurempaa. Me kun oltiin ajateltu säästää kaikki mahdolliset roposet hoitoihin ja se joulureissukin pitää tehdä, niin häihin budjettia ei ole muutamaa satasta enempää. Ja muutama satanen tarkoittaa siis todella n. 200€. Yhteensä meitä olisi juhlijoita maksimissaan 15 ja jo pelkkä ravintolailta (tämä siis halpa vaihtoehto) tulisi maksamaan n.750€. Ei tule kysymykseenkään lohkaista budjetista tuota määrää.

Ollaankin harkittu niinkin radikaalia vaihtoehtoa, että pidetään juhlat meillä (tilaa riittää) ja tehdään ruuat itse. Mietiskelin, että ruoka voisi olla suurimmaksi osaksi kylmää (salaatteja, kalaa jne.) ja muutama lämmin juttu jonka vaan heittää uuniin lämpiämään. Äitikin varmasti voi auttaa... niinkuin kyllä kaikki muutkin, pelkkää perhettähän sinne olisi tulossakin.

Joo! Nyt kun tätä kirjoitan niin tämähän alkaa tuntumaan loistavalta vaihtoehdolta! Saadaan meidän näköiset juhlat ja ehkä budjetti antaisi periksi tällä tyylillä kutsua jopa muutaman kaverinkin...

Niin hääpäivä nyt näillä näkymin sijoittuu johonkin joulukuun alkupuolelle. Luotan siihen, että tasa-arvoinen avioliittolaki on silloin voimassa!


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kesä ja loma (ja lääkärit)!

Nimittäin sairasloma. Varsinaista lomaahan mulla ei olekkaan joten tähän on tyytyminen. Viime viikolla alkoi mun selkäkipuilu ja maanantaina työmatkalla pyöräillessä se sitten kosahti eikä työnteosta tullut mitään. Lääkäri laittoi loppuviikoksi sairaslomalle ja vielä aikamoiset tropitkin määräsi. Tänään olenkin sitten parannellut selkääni aurinkotuolissa vahvasti särkylääkittynä lukien Tove Janssonin elämäkertaa. Valehtelisin jos sanoisin olevani surun murtama. Perinteinen suomalainen itseruoskinta sairaspoissaolojen takia hiljentyi ennätysvauhtia johtuen varmasti näistä helteistä.

No nyt mulla on aikaa ja energiaa vihdoin päivittää blogia! Mulla oli viime viikolla ihotautilääkäriaika. Käyn kaksi kertaa vuodessa kontrollissa ja lääkäri katsoo mun ihon kunnon ja kyselee miten menee. Suunnitellaan hoitoa ja lääkitystä. Mulla on tosi mahtava lääkäri ja olenkin odottanut tätä lääkäriaikaa innolla koska ajattelin että, pääsen kertomaan meidän raskautumissuunnitelmista ja puhumaan raskaus- ja imetysajan (ja yritysajan) lääkityksestä. Mietin myös, että olisin kysellyt vähän psorin periytymisen todennäköisyyksistä ja muutenkin asioista jotka mietityttävät ja jännittävät liittyen lapsen hankkimiseen ja psoriin.

Voitte kuvitella pettymyksen kun hoitaja sanoi ilmoittautuessani, että mun omalääkäri on vuosilomalla ja menen sijaiselle. Plääh. Tuli tosi pikanen käynti. Katsottiin mun iho ja lääkäri ihmetteli miksi mun lääkettä ei ole vaihdettu vahvempaan kun selvästikkään teho ei ole paras mahdollinen. Sanoin sitten, että ollaan puhuttu omalääkärin kanssa, että vaihdetaan lääke sitten jos ja kun olen ollut raskaana. Samalla sanoin, että lopetan tämänkin lääkkeen vuoden lopussa kun yritän jo tammikuussa tulla raskaaksi. Joulukuussa onneksi on omalääkärin vastaanotto, joten keritään puhua asioista ennen hoitojen aloittamista ja lääkkeen lopettamista. Voi tulla yllätyksenä tämä raskautumisen yrittäminen kun edellisellä kerralla sanoin, että vasta vuonna 2016.

Tuntui hassulta puhua tulevasta raskaudesta tuntemattoman kanssa ja vielä niinkin viralliseen ja asialliseen sävyyn ilman vastapuolen minkäänlaista tunnereaktiota. Tuleva raskaus oli vain normaali nuorehkon naisen elämänvaihe, joka tulee ottaa huomioon hoitoa suunnitellessa. Reaktio tuntui oikeastaan aika kivalta. Tunsin itseni samanlaiseksi kun kaikki muutkin lasta haluavat, enkä ensisijaisesti naisparin toiseksi osapuoleksi joka tulee raskaaksi keinoheldolmöityksellä. Erilaisuus voi olla joskus aika uuvuttavaa.

Ihania kesäkelejä kaikille lukijoille ja terkkuja teidän toukille!