keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Sateenkaariperheen lapset

Monissa seuraamissani blogeissa on käsitelty muutama päivä sitten tullutta Inhimillinen tekijä-ohjelmaa, jossa aiheena oli sateenkaariperheet. Sattumalta kanavasurffaillessa perjantaina näin kyseisestä ohjelmasta viimeiset 20min ja tänään katsoin viimein ohjelman alkupuolen. Ohjelmassa oli vieraina juuri isäksi tullut Jani Toivola, sateenkaariperheessä kasvanut Sanna Marin ja sateenkariperheen toinen äiti Seija Holm. Parasta ohjelmassa oli juurikin haastateltavien erilaiset näkökulmat. Kaikkien puheet ja ajatukset koskettivat omalla tavallaan ja pisti todella miettimään asioita.

Inhimillinen tekijä - Epätavallinen tavallinen perhe

Eniten mua henkilökohtaisesti vavahdutti Sanna Marinin kokemukset sateenkariperheen lapsena ja nuorena 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. En tiedä onko itselläni epärealistiset kuvitelmat todellisuudesta mutta minulle oli aika järkyttävää kuulla, että Sanna kertoi vasta 9-luokkalaisena parhaille ystävilleen perheensä olevan sateenkaariperhe. Mä todella toivon, että maailma on mennyt niin paljon eteenpäin, että tänä päivänä on helpompaa myös sateenkaariperheiden lapsille ja erilaisuudesta on tullut arkipäiväisempää täällä Helsingin ulkopuolellakin. Aika vähän olen kuullut julkisuudessa sateenkaariperheiden lasten näkökulmaa ja se ainakin itseäni kiinostaa todella paljon. Millainen on se todellisuus missä he elävät? Millaista on suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa?

Seija Holmin puheiden perusteella maailma todellakin on onneksi kehittynyt ja heidän perheensä teinit ovat avoimia sateenkaariperheestään. Yksi pahimmista peloistani perheen perustamisessa on se, että perheensä vuoksi lastamme ei hyväksytä joukkoon ja hän saa jatkuvasti tuntea olevansa ikävällä tavalla erilainen. Jokainen homosuhteessa elävä ihminen tietää kuinka raskasta jatkuva kaapista tuleminen voi olla. Joka kerta kun menen uuteen työpaikkaan tai tutustun uuteen ihmiseen tai yhteisöön joudun tietoisesti päättämään kerronko seksuaalisesta suuntautumisestani. Ikävä kyllä, vielä ei olla siellä asti, että voisin puolihuolimattomasti sivulauseessa puhua tyttöystävästäni ilman vähintäänkin yllättynyttä reaktiota vastapuolessa. Enkä syytä tästä näitä vastapuolella olevia ihmisiä, vaan ylipäänsä heterokeskeistä yhteiskuntaamme ja todella homovihamielistä menneisyyttämme. Varmastikkaan suurin osa ihmisistä ei ajattele pahaa seksuaalivähemmistöistä mutta pelkästään tämä yllättyminen ja ehkä jopa kiusaantuminen tekevät olosta ulkopuolisen ja erilaisen. Minä olen kuitenkin aikuinen ja voin useinmiten rajata itse mitä kenellekin kerron ja itsetuntoni on jo niin kehittynyt, että kestän ne huonotkin reaktiot ilman pelkoa siitä, ettei kukaan hyväksy mua ihmisenä. Lapsi on kuitenkin todella paljon haavoittuvampi ja hyväksyy helpommin ympäristön negatiivisen suhtautumisen totuudeksi. Miltä lapsesta tuntuu jos hänelle tärkein asia maailmassa - oma perhe - onkin ympäristön mielestä vääränlainen ja ehkä jopa jonkun mielestä inhottava tai pelottava. Tästä syystä meillä aikuisilla onkin todella suuri vastuu tehdä tästä yhteiskunnasta sellainen jossa jokainen lapsi kokee olevansa tärkeä ja hyväksytty.

En malta odottaa aikaa kun erilainen seksuaalinen suuntautuminen on yhtä erikoista kuin esimerkiksi vasenkätisyys tai kasvissyönti. Toivottavasti silloin kun meidän mahdollisesti tuleva lapsi on kouluiässä ei enää kenellekkään tule yllätyksenä, että sateenkaariperheitä on olemassa ja lapsia saavat hankkia muutkin kuin naimisissa olevat heteroparit.

ps. Mä oon aina vähän hämmentynyt tästä tavallinen-epätavallinen asetelmasta. Usein vähemmistöt joutuvat korostamaan olevansa ihan tavallisia tyyppejä tullakseen hyväksytyksi. Miksi ihmeessä? Pitäisikö mielummin ympäristön kasvattaa avarakatseisuuttaan ja opettaa lapsilleen erilaisuudesta?

1 kommentti:

  1. Odotan myös kovasti, että sateenkaariperheiden lasten ääni pääsisi enemmän kuuluviin. Yleinen ajatus on ehkä että sateenkaariperheiden lapset ovat vielä niin pieniä ettei niillä ole vielä ääntä. Todellisuus on kuitenkin toinen: sateenkaariperheitä on ollut aina ja sateenkaariperheiden täysikäisiäkin lapsia on olemassa. Varmasti tulevaisuudessa heidänkin äänensä nousee enemmän esille ja onneksi meillä on jo muutama rohkea sateenkaariperheen lapsi puhunut perhetaustastaan julkisuudessa! Nyt on myös sateenkaariperheiden lapsille olemassa oma Facebook-ryhmä josta infoa www.facebook.com/sateenkaariperheidenlapset

    VastaaPoista