sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Paleo-äidiksi?

Nyt on 2 viikkoa paleo-elämää takana ja monenmoisia ajatuksia aiheesta onkin kertynyt. Olen niksauttanut pääni todella monesti kaupan hyllyillä etsiessäni suuhunpantavaa. Kauppalista sisältää nykyisin huomattavasti vähemmän asioita kun ennen. Yleensä siellä lukee: hedelmiä, vihanneksia, juureksia, kalaa, munia, kookosmaitoa, öljyä ja voita. Aika usein nykyisin tarttuu mukaan herkutteluun kuivattuja hedelmiä (viikunoita, aprikooseja tai taateleita) sekä pähkinöitä.

Perusarkiruoka meillä on joku keitto tai pata-tyyppinen juttu jossa on juureksia, vihanneksia ja kalaa. Tällä viikolla ollaan syöty porkkana-lanttu-sipuli-kukkakaali-pakastesei-kookosmaito-pataa currylla maustettuna (siis sillä jauhetulla mausteseoksella). Paljon syödään munakkaita ja keitettyjä munia vihannesten kera sekä aamu- ja iltapaloiksi kuin myös ihan pääruuiksi. Maanantaina saapui myös uuteen kotiinsa tehosekoitin joka on ollut todella ahkerassa käytössä. Vähintään kerran päivässä pyöräytän jonkin pirtelön ja on sillä jo keretty kokeilemaan jopa majoneesin tekoa ja banaanipannukakku-taikinaa.

Ruuan puolesta ei ole mitään valittamista. Ainoa mitä tällä hetkellä kaipaan on kahvimaito mutta senkin saa aika tyydyttävästi korvattua kylmäpuristetulla kookosöljyllä varsinkin jos seoksen pyöräyttää blenderissä. Tiedän kyllä, että 2 viikkoa on aika lyhyt aika mutta mielestäni on mahtavaa, ettei mitään ihmeellisempiä mielitekoja ole ilmennyt.

Sitten niistä vaikutuksista kroppaan. Ikävä kyllä mun psoriin ei ole ollut mitään vaikutusta, itseasiassa tuo lyhyt pakkasjakso sai mun ihon aika huonoon kuntoon johtuen siitä, että testimielessä lopetin kortisonirasvojen (ja sen tyyppisten) käytön (eilen illalla kyllästyin kutinaan ja rasvasin). Masentaa mutta monissa lähteissä lukee, että autoimmuuniprotokollalla pitää joissain tapauksissa olla monta kuukautta ennen kuin suolen seinämät paranee. Ja saattaahan se olla, että mun pitäisi tiukentaa ruokavaliota entisestään ja rajottaa pähkinöiden ja hedelmien syöntiä huomattavasti sekä joko lopettaa munien syönti tai syödä pelkkiä keltuaisia (mihin valkuaiset sitten menee?). No mä pysyn nyt tässä ruokavaliossa parisen kuukautta ja katson sitten uudestaan. Jotain positiivista on kuitenkin tapahtunut. Kilo painosta on poissa.

On myös ilmennyt muutamia ikäviä sivuvaikutuksia. Viimeisen viikon ajan mulla on särkenyt usein päätä sekä korvissa on vähän väliä pienesti vihlonut. Ensimmäisellä viikolla mulla oli myös pari päivää ihan selviä allergiaoireita (ja en siis ole allerginen tietääkseni millekkään!). Nämä asiat eivät kuitenkaan ole niin pahoja, että niiden takia keskeyttäisin kokeilun ja itseasiassa en voi olla yhtään varma johtuuko oireet edes paleosta. Voihan se olla, että oon vaikka tulossa flunssaan tai mulla on hartiat jumissa. Pikkusen kun googlettelin tuosta päänsärystä niin ilmeisesti en ole ainoa. Pitäisi olla väliaikaista ja noissa lähteissä se selitettiin esimerkiksi hiilari/vilja/sokeri-vierotusoireilla ja myös sillä, että kropalla kestää hetki vaihtaa tointansa niin, että se ottaa energiansa rasvasta eikä hiilareista. No niin tai näin, niin toivon, että päänsäryt loppuu pian!

Aika paljon olen tässä parin viikon aikana lueskellut viljojen ja maitotuotteiden haitoista. Yritän olla kriittinen ja lukea monista eri lähteistä asioita ja myös "vastapuolen" argumentteja mutta aika vakuuttavia juttuja netistä löytyy. Suosittelen tutkimaan jos yhtään kiinostaa kyseiset asiat.

Mahdollisesti tuleva raskaus sai mut ryhtymään tähän ruokavalioon mutta nyt vasta rupesin miettimään elämää lapsen kanssa näinkin radikaalisti erilaisella ruokavaliolla. Tarkoittaako se eväitä tarhaan ja kouluun? Vai syönkö itse todella hyvin ja terveellisesti (välttäen ruoka-aineita jotka uskon haitallisiksi) ja annan lapseni syödä näitä haitallisia aineita silläkin uhalla että lapsellekin puhkeaa psoriasis? Jaksetaanko pyörittää lapsiperhearkea ja laittaa aina kaikki ruoka alusta saakka itse ja jatkuvasti perustella (tätäkin) asiaa ympäristölle? Mites imettäminen. Paleovauvoja täysimetetään mieluiten mahdollisimman pitkään. Mitä jos maitoa ei tule?

No raskaus on vielä aika pitkän matkan päässä ja toistaiseksi tämä paleo-juttu on ihan kokeiluasteella. Täytyy ehkä vuoden päästä ihan vakavissaan miettiä noita kysymyksiä.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Sateenkaariperheen lapset

Monissa seuraamissani blogeissa on käsitelty muutama päivä sitten tullutta Inhimillinen tekijä-ohjelmaa, jossa aiheena oli sateenkaariperheet. Sattumalta kanavasurffaillessa perjantaina näin kyseisestä ohjelmasta viimeiset 20min ja tänään katsoin viimein ohjelman alkupuolen. Ohjelmassa oli vieraina juuri isäksi tullut Jani Toivola, sateenkaariperheessä kasvanut Sanna Marin ja sateenkariperheen toinen äiti Seija Holm. Parasta ohjelmassa oli juurikin haastateltavien erilaiset näkökulmat. Kaikkien puheet ja ajatukset koskettivat omalla tavallaan ja pisti todella miettimään asioita.

Inhimillinen tekijä - Epätavallinen tavallinen perhe

Eniten mua henkilökohtaisesti vavahdutti Sanna Marinin kokemukset sateenkariperheen lapsena ja nuorena 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. En tiedä onko itselläni epärealistiset kuvitelmat todellisuudesta mutta minulle oli aika järkyttävää kuulla, että Sanna kertoi vasta 9-luokkalaisena parhaille ystävilleen perheensä olevan sateenkaariperhe. Mä todella toivon, että maailma on mennyt niin paljon eteenpäin, että tänä päivänä on helpompaa myös sateenkaariperheiden lapsille ja erilaisuudesta on tullut arkipäiväisempää täällä Helsingin ulkopuolellakin. Aika vähän olen kuullut julkisuudessa sateenkaariperheiden lasten näkökulmaa ja se ainakin itseäni kiinostaa todella paljon. Millainen on se todellisuus missä he elävät? Millaista on suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa?

Seija Holmin puheiden perusteella maailma todellakin on onneksi kehittynyt ja heidän perheensä teinit ovat avoimia sateenkaariperheestään. Yksi pahimmista peloistani perheen perustamisessa on se, että perheensä vuoksi lastamme ei hyväksytä joukkoon ja hän saa jatkuvasti tuntea olevansa ikävällä tavalla erilainen. Jokainen homosuhteessa elävä ihminen tietää kuinka raskasta jatkuva kaapista tuleminen voi olla. Joka kerta kun menen uuteen työpaikkaan tai tutustun uuteen ihmiseen tai yhteisöön joudun tietoisesti päättämään kerronko seksuaalisesta suuntautumisestani. Ikävä kyllä, vielä ei olla siellä asti, että voisin puolihuolimattomasti sivulauseessa puhua tyttöystävästäni ilman vähintäänkin yllättynyttä reaktiota vastapuolessa. Enkä syytä tästä näitä vastapuolella olevia ihmisiä, vaan ylipäänsä heterokeskeistä yhteiskuntaamme ja todella homovihamielistä menneisyyttämme. Varmastikkaan suurin osa ihmisistä ei ajattele pahaa seksuaalivähemmistöistä mutta pelkästään tämä yllättyminen ja ehkä jopa kiusaantuminen tekevät olosta ulkopuolisen ja erilaisen. Minä olen kuitenkin aikuinen ja voin useinmiten rajata itse mitä kenellekin kerron ja itsetuntoni on jo niin kehittynyt, että kestän ne huonotkin reaktiot ilman pelkoa siitä, ettei kukaan hyväksy mua ihmisenä. Lapsi on kuitenkin todella paljon haavoittuvampi ja hyväksyy helpommin ympäristön negatiivisen suhtautumisen totuudeksi. Miltä lapsesta tuntuu jos hänelle tärkein asia maailmassa - oma perhe - onkin ympäristön mielestä vääränlainen ja ehkä jopa jonkun mielestä inhottava tai pelottava. Tästä syystä meillä aikuisilla onkin todella suuri vastuu tehdä tästä yhteiskunnasta sellainen jossa jokainen lapsi kokee olevansa tärkeä ja hyväksytty.

En malta odottaa aikaa kun erilainen seksuaalinen suuntautuminen on yhtä erikoista kuin esimerkiksi vasenkätisyys tai kasvissyönti. Toivottavasti silloin kun meidän mahdollisesti tuleva lapsi on kouluiässä ei enää kenellekkään tule yllätyksenä, että sateenkaariperheitä on olemassa ja lapsia saavat hankkia muutkin kuin naimisissa olevat heteroparit.

ps. Mä oon aina vähän hämmentynyt tästä tavallinen-epätavallinen asetelmasta. Usein vähemmistöt joutuvat korostamaan olevansa ihan tavallisia tyyppejä tullakseen hyväksytyksi. Miksi ihmeessä? Pitäisikö mielummin ympäristön kasvattaa avarakatseisuuttaan ja opettaa lapsilleen erilaisuudesta?

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Kakkua ja kiitollisuutta

Tänään töiden jälkeen kipasin kaupassa hakemassa paleo-kakku tarpeita ja väsäsin jääkaappiin hyytymään mustikka-kookoskerma kakun pähkinärouhepohjalla. Tämä siis siitä syystä että huomenna tulee kyläilemään mun vanhemmat. Asutaan eri kaupungeissa mutta ei kauhean kaukana toisistamme kuitenkaan. Silti viimeaikoina on ilmeisesti ollut kiireitä kun ei olla keritty näkemään paljoakaan. Aikaisemmin taisinkin jo kertoa, että mun vanhemmat on ainoita jotka tietävät meidän vauvasuunnitelmista. Tai ainakin ainoita jotka tietävät kuinka vakavissaan asian kanssa ollaan ja millä aikataululla edetään. Suunnitelmissa ei alunperin ollut heillekään asiasta puhuminen mutta mun äiti arvasi... tai siis näki unta asiasta! Pakkohan se oli niille ihan virallisesti ilmottaa. Hirveen ilosiahan ne molemmat oli.

Mulla on mun vanhempieni kanssa omat ongelmani ja kaikesta en heidän kanssaan ole samaa mieltä mutta siitä olen tosi ilonen, että he tukevat mua tosi avarakatseisesti ja luottavat mun omaan arvostelukykyyn. Mun puolisko on osa meidän perhettä ja tuleva lapsi on todella odotettu lapsenlapsi. Täytyy muistaa sanoa tämä myös heille! Kiitos äiti ja isä ja ihanaa kun olette olemassa!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa!

Oi kun on niin ihanaa kun tulee kevät! Tai siis onhan se jo ainakin täällä etelässä päin. Viikon on jo krookuksetkin kasvattaneet versojansa ja meillä on takapiha lähes kokonaan sula lumesta. Tavallaan tämmöinen omituinen sääilmiö huolestuttaa mutta on se ihanaakin!

Eilen sitten viimein aloittelin sitä aikaisemmin puhumaani Paleo-ruokavaliota. Käytiin kaupassa ja täytettiin kaappi vihanneksilla, juureksilla, hedelmillä, kylmäpuristetulla oliiviöljyllä, voilla, pähkinöillä, kananmunilla, kalalla ja kookosmaidolla. Tänään vielä täydennettiin kaapia kylmäpuristetulla kookosöljyllä. Näillä pääsee hyvin alkuun. Ollaankin viimeiset pari päivää mässäilty mielestäi paremmilla ruuilla kun pitkään aikaa. Joitain ruokia ei vaan ole hoksannut aiemmin juurikaan käyttää. Esimerkiksi nyt vaikka lanttu. Kuinka ihanaa on uunissa kypsennetyt, öljyllä ja mausteilla marinoidut lanttukuutiot! Siihen kylkeen pannulla voissa (!!!) paistetut silakat, reilu kasa jotain tuoretta salaattia ja muutama ripsaus omatekemää salaattikastiketta. Ah!

No hehkuttelut sikseen. En varsinaisesti ajatellutkaan etteikö Paleo-ainella saisi tehtyä herkullista ruokaa. Ongelma mulle on tässä se totaalikieltäytymispuoli. Mä en oo semmosessa hirveen hyvä. Nyt vaan pitäisi pysyä tiukkana jos haluan saada todellista tietoa siitä miten tää ruoka vaikuttaa mun sairauteen ja muutenkin kroppaan. Toinen ongelma tässä hommassa on raha. Sitä kun ei muutenkaan meidän taloudessa liikaa ole ja siitäkin vähästä säästetään hoitoihin, niin tiukille menee. Tietysti jos tämä ruokavalio tehoaa täydellisesti mun psoriin niin voin luopua lääkityksestä ja säästää n.600€ vuodessa (kelan lääkekatto joka pamahtaa täyteen heti ekasta lääkesatsista). Ja olishan se mahtavaa elää ilman lääkitystä!

Pikkusen enemmän on taas jostain syystä tullut hehkuteltua vauvahaaveillakin. Taitaa mulla hormoonit säädellä vähän noita vauva-ajatuksia. Ja mä oon aina ollut sitä mieltä, että muhun ei päde mitkään "se aika kuukaudesta" jutut. Ehkä se napsahtaa vasta kun tulee maaginen 30v. täyteen.

Ihanaa lauantaita kaikille. Mä meinaan nyt komentaa mun rakkaan katsomaan mun kanssa Gravityä ja löhöömään sohvalle.