torstai 27. helmikuuta 2014

Odottavan aika on ihan sopiva?

Muutama päivä enää ja kiirus alkaa hellittämään. Pieni hengähdystauko tuleekin tarpeeseen ennen seuraavaa isompaa työrupeamaa, joka alkaa toukokuun alussa. Muutamia aiheita mulla onkin ollut mielessä mistä tännekin kirjoittaisin mutta nyt ei vaan ole jaksanut keskittyä. Paleo-ruokavaliokin mulla alkaa joko 5. tai 6.3. riippuen milloin keretään kunnolla kauppaan.

Vähän mulla akuutein vauvakuume (mikä hirveä sana!) alkaa laantumaan ja muutkin haavet ja tavoitteet alkaa taas tuntua tärkeiltä. Se ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että lapsen saaminen tulevaisuudessa olisi vähemmän tärkeää vaan sitä, että vajaan kahden vuoden odotus ei ehkä sittenkään ole niin pitkä. Kevät on saanut mussa aikaan ihan valtavan tarmon puuskan ja suunnittelen ja haaveilen vaikka mistä. Suurin osa haaveista liittyy työhön ja siinä kehittymiseen, etenemiseen ja parempaan toimeentuloon. Nyt vaan täytyy käyttää hyväksi tämä valtava energia ja tehdä asioiden teen jotain.

Tänään kyläiltiin kaverin luona jolla on nelikuukautinen vauva. On se vaan ihana mutta tajuaa kyllä senkin, ettei se vauvan kanssa olo aina mitään ruusuilla tanssimista ole. Pitää nyt tehdä "varastoon" asioita mitä ei sitten hetkeen pysty. Esim. lähteä ihan ex tempore viihteelle tai jopa matkalle (koira pitää tietysti huomioida). Tuo mun puolisko on kyllä niin valmis äiti. Ihan uskomattoman hyvä vauvelin kanssa.

Ihanat ilmat on täällä päin ollut. Toivottavasti huomenna on oikein aurinkoista niin olisi kiva käydä oiken pitkällä kävelyllä.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Mitä tulikaan luvattua!

Ou nou! Kaverini linkkasi tämän :autoimmuunisairauksien-kasvu-osin-suomalaisen-teollisuuden-tukemisen-ja-aivopesun-seurausta facebookkiin ja tietysti itsekkin autoimmuunisairaana kiinnostuin kovasti sekä linkistä että lopulta myös tuosta Paleo-ruokavaliosta. Tuli sitten luvattua, että toimin koekaniinina kuukauden ajan ja katson mitä kroppa tykkää tästä systeemistä. Erityisesti kiinnostaa voisinko saada vaikean ihopsoriasikseni kuriin tällä keinolla.

En ole vielä kovin syvällisesti ruokavalioon tutustunut mutta pääperiaatteet on sisäistetty. Tässä lainaus tuosta linkkaamastani jutusta jossa hyvin tiivistetysti ruokavalion idea:


– Siinä karsitaan pois kaikki mahdollisesti haitallisia ravintoaineita sisältävät ruoat. Koska gluteeni liittyy käytännössä lähes kaikkiin autoimmuunisairauksiin, viljatuotteet lähtevät. Samoin käy suomalaisille maitotuotteille, soijapohjaisille tuotteille sekä palkokasveille: pavuille, linsseille, herneille, maapähkinöille…– Jos haluaa pelata varman päälle, voi lopettaa myös koiso- ja chilikasvien, perunan sekä tomaatin käyttämisen."  Olli Sovijärvi

Haastavaksi tämän ruokavalion toteuttamisen tekee se, etten syö lihaa. Onneksi syön kuitenkin kalaa ja kananmunia koska muuten saattaisi proteiinin saanti olla hyvin vaikeaa sillä myös kasvissyöjän (joka en siis kuitenkaan nytkään ole) pääproteiinin lähteet katoavat lautaselta. Ei enää soijapapuja tai muitakaan palkokasveja, jotka ovat siis proteiinipitoisimpia kasviksia.

Käytännössä olen siis ainakin kuukauden syömättä:
viljaa 
maitotuotteita (paitsi voita)
palkokasveja 
perunaa, tomaattia, chiliä, paprikaa (?), munakoisoa ja mitäköhän vielä!

Huh huh, kuulostaa aika hurjalta! Mutta jos ruokavalio todella tepsii sairauteeni niin täytyy kyllä hyvin vakavasti harkita kestäisinkö syödä tällä tavalla loppuelämäni. Tällä hetkellä minulla on todella tuju lääkitys. Piikitän mahaläskeihin kerran viikossa biologista lääkettä jonka sivuvaikutuksena vastustuskykyni on 50% huonompi. Eikä lääke edes toimi täysin vaan joudun piikittämisen lisäksi marinoimaan itseäni kortisoonilla.

Ja jottei unohtuisi tämän blogin päätarkoitus niin kyllähän se lapsen saaminen tässäkin taustalla kolkuttelee. Raskaana tai imettäessä kun nykyisiä lääkkeitä ei voi käyttää ja vajaa parivuotta ilman lääkkeitä tuntuu aika pitkältä ajalta.

Ajattelin aloittaa kokeilun ensi kuun alkupuolella, kunhan työkiireet hellittää ja tulee noin kuukauden hiljaisempi kausi. Saatte sitten kuulla miten menee.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Kiirettä pitää!

Pitkä aika onkin kerennyt hurahtaa viimeisestä kirjoituksesta. Juuri nyt on meneillään todella kiireinen aika töiden kannalta enkä ole kerennyt edes miettimään mitä kirjottaisin. Toisten blogeja olen kyllä väsyneenä iltaisin lueskellut ja on todella ihana seurata muiden perheellistymisen etenemistä ja hedelmöityshoitojen vaiheita.

Meidän oma projekti etenee ihan suunnitellusti. Eli siis pankkitilille on kertynyt jopa enemmän rahaa kuin tässä vaiheessa piti olla. Pikkuisen meinaa pää lähteä laskeskelemaan miten pystyttäisiin nopeuttamaan meidän aikataulua (esim. vuodella!) mutta yritän pitää pään kylmänä. Meillä on molemmilla hyvin epäsäännölliset tulot eikä voi tietää kuinka tiukkoja aikoja on tulossa. Saattaahan se olla ettei saada penniäkään säästöön moneen kuukauteen.

Odottavan aika on pitkä.

Ai niin, hain opiskelupaikkaa. Ikävä kyllä ei taida mun pisteet riittää edes haastatteluun mutta tulipahan yritettyä. Taidan syksyllä pyrkiä avoimeen yliopistoon vähän kerryttämään niitä pisteitä, jos vaikka ensvuonna olis paremmat mahkut.

Nyt naputtelemaan työhakemusta!