torstai 16. tammikuuta 2014

Tahdonko?

Olemme puolisoni kanssa seurustelleet reilut kahdeksan vuotta ja asuneet yhdessä niistä viimeiset neljä. Meillä on sitoutunut ja vakaa parisuhde, rakastamme toisiamme ja aiomme viettää loppuelämämme yhdessä. Meille tämä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti naimisiin menoa. Tämä johtuu muutamastakin eri syystä.

Meillä ei ole ollut tarvetta sen kaltaiselle sopimukselle. Meillä ei ole yhteistä arvokasta omaisuutta. Ei taloja, kesämökkejä tai autoja. Toisen kuolemaakaan emme ole pitäneet niin todennäköisenä, että perinnön takia olisimme naimisiin menneet.

 Romanttisessa tai sitoutumismielessä naimisiin meno ei muuta ajatuksiamme toisistamme. Emme ole kokeneet tarpeelliseksi järjestää erillistä seremoniaa sitoutuaksemme toisiimme. Emme myöskään ole mitenkään erityisen hää-ihmisiä. Valkoiset kermakakkumekot tai vähemmänkään kermakakkumaiset valkoiset mekot eivät kiinnosta kumpaakaan. Heteromaiset hääperinteet ja kymppitonnin hulppeat juhlat ovat hyvin hyvin kaukana omasta ajatusmaailmastamme.

Ja sitten on tämä Rekisteröity parisuhde asia. Niin sen meidän avioliiton nimi on todellakin rekisteröity parisuhde. Eikö riitä, ettei meillä ole samoja oikeuksia kuin heteroilla pitääkö sitä oikeen hieroa meidän naamaan antamalla meidän liitolle nimi rekisteröity parisuhde. Ai te haluatte mennä naimisiin? No voidaan me laittaa teidän nimet tämmöseen homo-rekisteriin. Ja onhan tää hyvä meille heteroillekin niin osataan heti teidät kaikista papereista tunnistaa niiksi. Mun aivot ei vaan millään voi ymmärtää miksi kahden samaa sukupuolta olevan siviilivihkimisen lopputulos ei ole avioliitto niinkuin heteroilla. No moni varmasti ajattelee, että onko sillä nimityksellä nyt niin väliä kunhan vaan oikeudet saadaan tasa-arvoisiksi. On sillä!

Tasa-arvoisen avoiliittolain puuttuminen Suomen kaltaisesta maasta on järkyttävää. Jos me ei olla enää rikollisia tai sairaita niin miten perustelette sen, ettei meillä ole kuitenkaan samoja ihmisoikeuksia kuin muilla?

No jos kuitenkin rakastamani ihmisen kanssa haluan yhteisen lapsen saada, olkoon sitä tasarvoista avoiliittolakia tai ei, niin naimisiin meidän on mentävä. Minä toivon sydämeni pohjasta, että tasa-arvoinen avioliittolaki on jo voimassa silloin kun maistraattiin marssimme mutta ei sitä kuitenkaan jäädä odottelemaankaan. Jonkinlaiset pienehköt ja hyvin erilaiset hääjuhlat on siis tulossa muutaman vuoden sisällä. Huh huh!

2 kommenttia:

  1. Olipa kiva yllätys löytää teidän blogi, koska meillä vastaavanlainen ennakko-odotus on alkanut viime vuoden alussa. Nyt on rahaa koossa sen verran, että kesän lopussa suuntaamme väestöliittoon! :)
    Täysin samoilla linjoilla olen parisuhteen rekisteröimisen kanssa ja olenkin jännityksellä odottanut, että pääsemmekö naimisiin ja olemmeko avioliitossa ennen vauva-projektin varsinaista aloittamista, vai joudummeko rekisteröimään parisuhteemme. Kuten sanoit pakkohan se on, että perheen sisäinen adoptio menisi vähän helpommin. Rekisteröity parisuhde nimenäkin jo mielestäni alentaa liiton arvoa ja tekee meistä eriarvoisia, argh. Aika näyttää kumpi ehtii ensin.
    Mukavaa vuoden ja ennakko-odotuksen alkua toivotteleepi Tanja :)

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa kun olette jo noin pitkällä! Toivottavasti tärppää sitten pian kun väestöliittoon pääsette. Tule sitten kertomaan miten menee. :)

    Toivottavasti me molemmat pääsemme ihan avioliittoon sitten kun sen aika on. Teillä varmaan aikaisemmin. Jossain vaiheessa sen tasa-arvoisen aviolittolain on mentävä läpi niin miksi ei nyt heti! :D

    VastaaPoista