maanantai 1. joulukuuta 2014

Musta tulee aviovaimo!

Tai siis ainakin mitä luultavimmin ja tietenkin vasta parin vuoden päästä kun laki tulee voimaan. Mutta silti! Ihan mahtavaa! Oltiin huutamassa, hurraamassa ja lopulta myös itkemässä (ilosta) paikan päällä perjantaina. Toivottavasti saadaan siitä kokemuksesta kertoa joskus lapsille ja lapsenlapsille. Ehkäpä se on jo silloin käsittämätön ajatus, ettei me saatu mennä avioliittoon vaan rekisteröitiin meidän parisuhde.

Tämä on se kuukausi mun elämästä kun menen naimisiiin! Huomenna aloitan siivoamisen ja pienet remppahommat jotta kämppä on edustus kunnossa (nämä jutut varmasti jatkuvat ihan sinne viimeisiin päiviin saakka ennen häitä). Etsin myös astioita ja pöytäliinoja vuokralle sekä suunnittelen koristuksia ja muuta rekvisiittaa. Kutsut on tehty ja lähetetty. Vaatteet mulle sekä maistraattiin että hääjuhlaan on löytyneet mutta toisella puoliskolla vähän vaiheessa. Ruokalista on päätetty mutta reseptit pitää vielä päättää ja kirjoittaa, jotta apujoukot osaavat auttaa. Se hyvä puoli on pätkätyöläisyydessä, että satun olemaan työttömänä tammikuun toiselle viikolle saakka, joten aikaa riittää.

Myös lapsen teko pitää laittaa alulle! Tämä siis tarkoittaa sitä, että vihdoinkin pitää päättää klinikka ja varata heti tammikuun alkuun ensitapaaminen. Hui!

Jänniä juttuja!

perjantai 31. lokakuuta 2014

Rakkaudesta

Eilisiltaisen mojovan riidan ja sen jälkeisen sopimisen inspiroimana ajattelin kirjoittaa hieman rakkaudesta. Tarkemmin eriteltynä rakkaudesta mulle läheisimpään ihmiseen, rakastettuun, parhaaseen ystävään, tulevaan vaimooni ja tulevan lapsemme äitiin. Vajaan kahden kuukauden kuluttua olemme naimisissa. Naimisiin meneminen ei meille tai minulle ole ollut mitenkään erityisen romanttinen asia tähän saakka. Menemme naimisiin pääasiallisesti sen takia, että perheen sisäinen adoptio tulee meille mahdolliseksi tulevaisuudessa. Me allekirjoitetaan sopimus, joka tekee meistä virallisesti kahden hengen yksikön. Tavallaan taloudellisessa mielessä meistä tulee firma, jonka menestykseen molemmat tekemisillään vaikuttavat. Ja se on ihan ok. Se ei lisää tai vähennä keskinäistä rakkauttamme. Itseasiassa se on aika mahtava ja motivoiva ajatus. Tehdä työtä yhteisen hyvän eteen.

Toisaalta viime aikoina hääjärjestelyjä tehdessä ja häistä puhuessa on myös sisäistänyt sen, että häät on myös meidän rakkauden juhla. Me kutsutaan meidän läheiset juhlimaan meidän rakkaudesta lähtenyttä liittoa ja halutaan sille yhteiskunnan tunnustus.

Me tavattiin reilut yhdeksän vuotta sitten ensimmäisenä koulupäivänä eräässä oppilaitoksessa. Voin sanoa, että rakastuin tai ainakin ihastuin ensisilmäyksellä. Muistan vieläkin mitä hänellä oli päällään ja miltä hänen äänensä kuullosti kun kuulin hänen puhuvan ensimmäistä kertaa. Ystävystyttiin ja tultiin läheisiksi. Muutaman kuukauden kuluttua kävi ilmi aika perinteisesti baarissa, että ollaan salaisesti ihastuneita toisiimme. Rakastuttiin ja seuraavat kuukaudet menivät aikamoisessa vaaleanpunaisessa sumussa.

Meidän suhde on kestänyt monet kriisit ja mullistukset.Ollaan jaettu suuria suruja ja mahtavia iloja. Ollaan muututtu ja kasvettu ihmisinä ja myös kumppaneina. Monissa asioissa ollaan päästy ääripäistä lähemmäs toisiamme ja opittu luottamaan, ymmärtämään ja antamaan anteeksi. Rakkautta ei tarvitse opetella mutta kaikkea muuta pitkään suhteeseen kuuluvaa kyllä.

En malta odottaa, että meistä tulee perhe.


torstai 23. lokakuuta 2014

Kaikkea meneillään!

Koko kesän tylsistelin tylsää elämääni ja musta tuntui, että oon vaan koko ajan töissä. Kun kesä kului ja syksy tuli niin olin jo aivan kypsä täysin merkityksettömään työhöni jossa kaiken huipuksi työntekijöitä kohdellaan kuin komenneltavia lapsia. Kuinka erilaista voi nyt ollakkaan! Pari viikkoa olen tehnyt työtä, jolla koen olevan merkitystä, josta pidän ja jossa saan vastuuta enemmän kuin osasin ajatellakkaan. Kieltämättä vastuu hieman painaa ja stressaa mutta toisaalta oloni on mahtava. Kuinka paljon voikaan vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen työn mielekkyys ja tunne siitä, että on arvostettu.

Isot asiat lähestyy ja olo on välillä jopa epätodellinen. Suunnittelenko mä todella häitä ja lapsen hankintaa? Onhan tätä asiaa nyt monta vuotta harkittu mutta silti tuntuu, että kaikki tulikin äkkiä ajankohtaiseksi. Enää kaksi kuukautta häihin! Pidettiin hääpalaveri ja katsottiin mitä pitää tehdä ja jaettiin hieman vastuualueita. Mitään ei varsinaisesti olla vielä tehty... tai no mä oon tilannut muutamia mekkoja mutta lähettänyt ne myös epäsopivina takaisin. Nytkin on yksi postissa tulossa.

Päätöksiä on myös tehtävä lapsiprojektin suhteen. Kiireellisin päätös tällä hetkellä on luonnollisesti klinikan valinta. Helsinkiin meidän on mentävä mutta siellä olisikin sitten muutama vaihtoehto. Oltiin jo puhuttu Väestöliiton klinikasta mutta joistain nettikeskusteluista sainkin siitä vähän negatiivisen kuvan. Toisaalta varmasti jokaisessa klinikassa on puolensa. Olisi kuitenkin todella ikävää joutua esimerkiksi vaihtamaan klinikkaa kesken kaiken.

Kolmas jännittävä asia on mun terveys. Olen aikasemmin puhunut mun psoriasiksesta ja siihen käyttämästäni lääkityksestä. Lääkitys on siis lopetettava viimeistään kolmisen viikkoa ennen ensimmäistä inseminaatiota. Mun ihon kunto saattaa romahtaa todella pahasti ja pelkään sen vaikuttavan raskaaksi tulemiseeen ja mahdolliseen raskauteen. Monilla psoriaatikoilla katoaa oireet raskausaikana ja sitä toivon itsekkin mutta siihen en voi luottaa. Joulukuussa on onneksi lääkäriaika ja voidaan puida kunnolla turvallisia hoitomahdollisuuksia. Ruokavalio mun pitää saada taas kuntoon.

Kaikkea siis mielessä, nyt pitäisi vielä saada asioita eteenpäinkin.

torstai 2. lokakuuta 2014

Pikaloma!

Jee loma alkoi eilen! Tiistaina heitin hanskat tiskiin viimeisen kerran vanhassa työssä ja aloitin ruhtinaallisen kolmen päivän loman. Olenkin tässä viettänyt lomaa tutustumalla uusiin työpaikkohini eli käytännössä tekemällä töitä. Noh, kerkiää sitä lomailla myöhemminkin. Pitää takoa silloin kun rauta on kuuma. Ja onhan mulla sentään huominen täysin vapaata.

Pikkuisen kolkuttelee takaraivossa pelko siitä miten yhdistän kaksi henkisesti vaativaa työtä ja sinkoilun ympäri kaupunkia bussilla tai pyörällä työpaikkojen välillä. Samalla pitäisi järkätä häitä ja välillä vähän lepäilläkin etten väsytä itseäni ihan totaalisesti. Toisaalta nämä työt kestää vaan kaksi kuukautta, joten sen ajan tekee lähes mitä vaan jos vaan aikataulut saa sopimaan. Kahden kuukauden jälkeen mulle jää käteen mahtavat työkokemukset sekä toivottavasti muutama satku extraa säästötilille vauvan hankintaa, häitä ja häämatkaa varten.

Jännittää uudet hommat mutta oon saanut kyllä hirveesti buustia itseluottamukselle jo pelkästään siitä, että mut halutaan näihin hommiin. Ja siis ihan pyytämällä pyydettiin. Ehkäpä tulevaisuudessa voisi ihan oikeastikkin häämöttää jotain vähän pitkäkestoisempaakin, jonka saisi helpommin sovitettua perhe-elämän kanssa. Nyt täytyy vaan näyttää kuinka hyvä oon ja mihin pystyn!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Itku pitkästä piinasta ja kohti parempaa

Mulla on ollut pitkä ja raskas työputki. Ala ei ole oma ja palkka huono joten motivaatio on ollut hakusessa koko kesän. Nyt viimeisen parin viikon aikana mitta on tullut todellakin täyteen ja tein pyhän päätöksen olla menemättä enää samaan paikkaan piinaamaan itseäni ja kuluttamaan ainoata elämääni. Jokainen kuukausi jonka vietän kuluttavassa työssä, joka imee musta kaikki mehut, on pois mun todellisten työunelmien tavoittelusta.

Ja kuinka ollakkaan. Kun todella jotain päättää niin asiat alkaa tapahtumaan! Mua pyydettiin kahteen (KAHTEEN!) oman alani työhön! En edes tiedä mitä kirjoittaisin, ettei nyt ihan hehkuttamiseksi menisi mutta oon todella tyytyväinen. Enää kuun loppuun pitää kärvistellä nykyisessä paikassa ja toivoa, että selkä (ja hermot) kestää nämä muutamat päivät. Sen jälkeen muutama päivä lepoa ja uudet tuulet odottavat.

Kirjoittelutkin on kesällä olleet tosi minimissä koska voimat on ollut tosi vähissä ja viime aikoina myös mieli maassa. Vauvasuunnitelmat kuitenkin aina piristävät ja häätkin vääjämättä lähestyvät. Mitään konkreettista niiden eteen ei olla vielä tehty mutta eiköhän keritä ihan hyvin.

Yritän ryhdistäytyä bloginkin suhteen ja kirjoitella useammin.

perjantai 22. elokuuta 2014

Kiljumista ja kyyneliä!

Kerrottiin eilen meidän parhaille kavereille suunnitelmista ja reaktio oli kyllä mahtava! Kiljumista, itkemistä, nauramista ja onnittelua! Omakin pokka petti ja ensimmäiset kyyneleet tuli vuodatettua. Kaverit haluaa ehdottomasti järjestää meille polttarit (yhteiset tietty!) ja vauvanhoitoavuksi jo ihan kinuttiin. Eilinen ilta oli todellakin sitä mitä tarvitsin! Edellisestä kirjoituksesta ehkä kuuluikin mun stressaaminen ja pelokkuus mutta eilen taas muistin sen, että täähän on ihan mahtavaa. Mä oon menossa naimisiin ja meille tulee (aika suurella todennäköisyydellä) vauva! Jeee!

Jostain syystä tästä hommasta oli tullut huomaamatta ihan liian vakavaa. Tämä on mun tähän astisen elämäni tärkein asia, joten vähemmästäkin alkaa jännittämään. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että tää on ihanaa. Kuinka mahtavaa on, että mulla on ihminen jonka kanssa haluan olla aina ja se haluaa olla mun kanssa. Jo pelkkä mahdollisuus yrittää lasta on positiivinen asia.

Järkeilemällä ja stressaamalla en kuitenkaan saa itseäni raskaaksi (ehkäpä jopa päinvastoin!) joten voin ihan hyvin rentoutua ja nauttia matkasta!

On tää elämä vaan ihanaa!

maanantai 18. elokuuta 2014

Aika juoksee - olenko valmis?

Yllättäen tajusin, että asiat on muuttuneet radikaalisti. Aikaisemmin ajattelin, että teen hyödyllisiä asioita, jotta aika kuluisi rattoisammin hoitoja odotellessa. Nyt käsitän, että hoidothan on jo ihan kohta ja paljon pitää saada aikaan ennen niitä. Pitää saada vielä tiristettyä rahaa säästöön, pitää suunnitella ja pitää häät, pitää saada ruokavalio taas kuntoon (kesärepsahdus menossa, kirjoitan siitä myöhemmin) ja painoa putoamaan ja ehdottomasti pitää oppia olemaan stressaamatta näitä juttuja tai muitakaan.

Mulla on jostain syystä sellainen olo, että oon valmistautunut lapsen hankkimiseen huonosti. Ihan älytöntähän se on. Viimeisen vuoden aikana mä oon sisäistänyt ihan valtavan määrän tietoa aiheesta ja ollaan molemmat kasvettu siihen pisteeseen, että ollaan valmiita äideiksi. Silti tuntuu, että mä en oo tehnyt tarpeeksi ja jollain kierolla tavalla se ehkä vaikuttaa siihen, etten voi tulla raskaaksi. Kuulostaa tyhmältä, eikö vaan? Mä olen siinä mielessä niin kiva itselleni, ettei mikään tunnu koskaan riittävän. Hohhoijjaa. Nyt kun kirjotan tätä niin tajuan, että mun logiikka on ilmeisesti se, että mitä enemmän teen etukäteen työtä, niin sitä varmemmin tulen raskaaksi. Voi kun se olisikin niin helppoa. Tiedän kyllä, ettei se toimi niin.

Kaiken tämän pointti: pelkään kuollakseni, ettei me saada koskaan lasta. Siksi pelottaa edes alkaa yrittämään.

Muistan aina sanoa jokaiselle jolle kerrotaan meidän suunnitelmista, että eihän sitä lasta välttämättä edes tule mutta ollaanpahan ainakin sitten yritetty.

Sateenkaariperhevalmennukseen ei onneksi ole enää kovin pitkä aika. Toivon, että kaikki se tietomäärä saa pelkoa helpottamaan. Ja onhan tässä nämä häätkin tulossa joita pitää suunnitella. Sovittiin muuten alustavasti päivä ja alustava vieraslista (nyt meitä olisi jo 20 juhlijaa). Vähän alan olemaan jopa innoissani!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Häistä!

Yks kaks yllättäen se iski. Hääpaniikki! Ei vaiskaa, vähän liiottelin. Tajusin kuitenkin, että pakko kait niitä pienimpiäkin häitä on jotenkin suunniteltava.

Kerrottiin meidän suunnitelmista muutama päivä sitten tyttöystävän siskolle ja sehän oli aivan todella innoissaan. Oltiin ajateltu, että koska sisko asuu naapurimaassa ja olemme joka tapauksessa menossa sinne jouluksi, niin heidän ei meidän puolestamme tarvitse laittaa rahaa matkustamiseen häiden takia. Voidaan sitten juhlia erikseen vielä heidän luonaan. Sisko oli kuitenkin erimieltä ja sanoi, että tottakai haluaa tulla. (muutenkin oli aivan todella mahtavan tohkeissaan mahdollisesti tulevasta vauvasta!) Aivan ihanaa jos hän tulee ja eritysen paljon se merkitsee tuolle siipalle koska sisko on ainoa lähisukulainen olemassa.

No niin ihanaa kun siskon osallistuminen onkin, niin kieltämättä siitä tuli vähän paineita järkätä jotain suurempaa. Me kun oltiin ajateltu säästää kaikki mahdolliset roposet hoitoihin ja se joulureissukin pitää tehdä, niin häihin budjettia ei ole muutamaa satasta enempää. Ja muutama satanen tarkoittaa siis todella n. 200€. Yhteensä meitä olisi juhlijoita maksimissaan 15 ja jo pelkkä ravintolailta (tämä siis halpa vaihtoehto) tulisi maksamaan n.750€. Ei tule kysymykseenkään lohkaista budjetista tuota määrää.

Ollaankin harkittu niinkin radikaalia vaihtoehtoa, että pidetään juhlat meillä (tilaa riittää) ja tehdään ruuat itse. Mietiskelin, että ruoka voisi olla suurimmaksi osaksi kylmää (salaatteja, kalaa jne.) ja muutama lämmin juttu jonka vaan heittää uuniin lämpiämään. Äitikin varmasti voi auttaa... niinkuin kyllä kaikki muutkin, pelkkää perhettähän sinne olisi tulossakin.

Joo! Nyt kun tätä kirjoitan niin tämähän alkaa tuntumaan loistavalta vaihtoehdolta! Saadaan meidän näköiset juhlat ja ehkä budjetti antaisi periksi tällä tyylillä kutsua jopa muutaman kaverinkin...

Niin hääpäivä nyt näillä näkymin sijoittuu johonkin joulukuun alkupuolelle. Luotan siihen, että tasa-arvoinen avioliittolaki on silloin voimassa!


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kesä ja loma (ja lääkärit)!

Nimittäin sairasloma. Varsinaista lomaahan mulla ei olekkaan joten tähän on tyytyminen. Viime viikolla alkoi mun selkäkipuilu ja maanantaina työmatkalla pyöräillessä se sitten kosahti eikä työnteosta tullut mitään. Lääkäri laittoi loppuviikoksi sairaslomalle ja vielä aikamoiset tropitkin määräsi. Tänään olenkin sitten parannellut selkääni aurinkotuolissa vahvasti särkylääkittynä lukien Tove Janssonin elämäkertaa. Valehtelisin jos sanoisin olevani surun murtama. Perinteinen suomalainen itseruoskinta sairaspoissaolojen takia hiljentyi ennätysvauhtia johtuen varmasti näistä helteistä.

No nyt mulla on aikaa ja energiaa vihdoin päivittää blogia! Mulla oli viime viikolla ihotautilääkäriaika. Käyn kaksi kertaa vuodessa kontrollissa ja lääkäri katsoo mun ihon kunnon ja kyselee miten menee. Suunnitellaan hoitoa ja lääkitystä. Mulla on tosi mahtava lääkäri ja olenkin odottanut tätä lääkäriaikaa innolla koska ajattelin että, pääsen kertomaan meidän raskautumissuunnitelmista ja puhumaan raskaus- ja imetysajan (ja yritysajan) lääkityksestä. Mietin myös, että olisin kysellyt vähän psorin periytymisen todennäköisyyksistä ja muutenkin asioista jotka mietityttävät ja jännittävät liittyen lapsen hankkimiseen ja psoriin.

Voitte kuvitella pettymyksen kun hoitaja sanoi ilmoittautuessani, että mun omalääkäri on vuosilomalla ja menen sijaiselle. Plääh. Tuli tosi pikanen käynti. Katsottiin mun iho ja lääkäri ihmetteli miksi mun lääkettä ei ole vaihdettu vahvempaan kun selvästikkään teho ei ole paras mahdollinen. Sanoin sitten, että ollaan puhuttu omalääkärin kanssa, että vaihdetaan lääke sitten jos ja kun olen ollut raskaana. Samalla sanoin, että lopetan tämänkin lääkkeen vuoden lopussa kun yritän jo tammikuussa tulla raskaaksi. Joulukuussa onneksi on omalääkärin vastaanotto, joten keritään puhua asioista ennen hoitojen aloittamista ja lääkkeen lopettamista. Voi tulla yllätyksenä tämä raskautumisen yrittäminen kun edellisellä kerralla sanoin, että vasta vuonna 2016.

Tuntui hassulta puhua tulevasta raskaudesta tuntemattoman kanssa ja vielä niinkin viralliseen ja asialliseen sävyyn ilman vastapuolen minkäänlaista tunnereaktiota. Tuleva raskaus oli vain normaali nuorehkon naisen elämänvaihe, joka tulee ottaa huomioon hoitoa suunnitellessa. Reaktio tuntui oikeastaan aika kivalta. Tunsin itseni samanlaiseksi kun kaikki muutkin lasta haluavat, enkä ensisijaisesti naisparin toiseksi osapuoleksi joka tulee raskaaksi keinoheldolmöityksellä. Erilaisuus voi olla joskus aika uuvuttavaa.

Ihania kesäkelejä kaikille lukijoille ja terkkuja teidän toukille!

torstai 19. kesäkuuta 2014

Hyvää juhannusta! :D

Taas pikapäivitys ennen juhannuksen viettoon lähtöä! Lähdetään maalle rakkaan kanssa ja saadaan suurin osa ajasta olla ihan kahdestaan. Ainoastaan juhannuspäivänä tulee mun vanhemmat ja mummo kahvittelemaan kun sattuvat oleleilemaan muutenkin lähistöllä. Tilauksessa on rentouttava juhannus.

Mä olen täällä kuivaillut kyyneleitä kun muutamassa seuraamassani blogissa on lapset tulleet maailmaan. Ihan mahtavaa! Onnea vielä tätäkin kautta jos satutte lukemaan ja itsenne tunnistatte!

Ihanaa juhannusta ja pitäkää toisenne lämpiminä. Niin me aiotaan tehdä!

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Menkkapaniikki!

Ihan pikapäivitys koska pitää painua pehkuihin, mutta pakko avautua! Mun kuukautismuistustus tuli säköpostiin varmaan viikko sitten eikä ne vieläkään oo tullu. Ja ei, spermaa ei ole näkynyt lähiaikoina joten raskaudesta ei voi olla kysymys. Tai no ainahan on se neitseellisen sikiämisen mahdollisuus. No vakavasti ottaen varmasti on meneillään ihan normaali viivästyminen mutta pakko myöntää, että nykyään kun menkkoja odottaa lähes innolla niin kun niitä ei kuulunutkaan niin ensimmäinen reaktio oli, että joku on vialla. Mun munat on loppu?!? Säännölliset menkat kun on mun ainoa "tae", että kaikki on kunnossa tuolla sisuksissa. Nyt mun pitää varata oikeesti se gynekologiaika niin saisi jotain ehkä hieman varmempaa tietoa.

Nyt nukkumaan. Hyvää yötä!

torstai 29. toukokuuta 2014

Hallelujaa helatorstai!

Vaikken uskonnollinen olekkaan niin vapaapäivä tuli tarpeeseen! Mä oon tän viikon ollut ihan uskomattoman väsynyt. Sää on ollut huono ja syöminenkin vähän sitä sun tätä. Jostain syystä jäi viikonlopun herkuttelut päälle ja tällä viikolla on mennyt alas niin jätskiä kun karkkiakin ja kyllähän se heti olotilassa näkyy. Maha tuntuu oudolta ja väsyttää. Ihokin on huonopana mutta luultavasti se johtuu siitä, että aurinko ei ole paistellut enkä ole voinut olla vähissä vaatteissa.

Mulle aurinko on aina ollut paras hoitokeino psoriin. Jo parin päivän oleskelu auringossa auttaa ihan hurjasti. Nytkin käsivarret on jo todella hyvässä kunnossa. Ikävä kyllä psori myös palautuu pikavauhtia jos aurinkoa ei tulekkaan. Ei siis ihme, että toivon joka kesästä mahdollisimman pitkää ja helteistä.

Nyt vaan takaisin ruotuun ruokavalion kanssa niin energiakin lisääntyy! Herkuttella voi paleostikkin esim. dippaamalla kuivattuja omenalastuja vatkattuun hunajalla ja vaniljalla maustettuun kookoskermaan. Taivaallista!

torstai 15. toukokuuta 2014

Paleo-kuulumisia

Mä huomaan olevani trendisyöjä. Hassua kun aloittaessani mulla ei ollut mitään hajua tästä gluteeniton/viljaton-trendistä enkä muutenkaan ole ollut mitenkään erityisen kiinnostunut ravinnosta ainakaan tässä mittakaavassa. Ennen vetelin huoletta lähes mitä vaan. Alas meni makeutusaineet, margariinit ja kevyttuotteet. Ainot asiat joista huolehdin edes jossain mittakaavassa oli ruuan lihottavuus (en silti saanut painoa alas) ja eettisyys. Eettisyys hoitui sillä että, olin syömättä lihaa (kalaa, munia ja maitoa meni).

Nyt kun vertaan ruokavaliotani ennen ja nyt näen yhden suuren eron. Kärjistetysi ennen halusin syödä mahdollisimman paljon, mahdollisimman hyvää, mahdollisimman vähillä kaloreilla. Nykyään haluan että jokainen syömäni asia on hyödyllinen enkä enää mieti kaloreita vaan tarkkailen olotilaa ja syön sen mukaan. Enkä vieläkään syö pahaa ruokaa. Ilmeisesti osaan syödä aika optimaalisesti koska paino tippuu hyvin hitaasti. Alussa pelkäsin, etten saa tarpeeksi energiaa mutta todella nopeasti tajusin, ettei sitä pelkoa todellakaan ole koska vihdoin saan käyttää kunnolla rasvaa! Kylmäpuristettu oliivi- sekä kookosöly ja silloin tällöin luomuvoi kuuluvat oleellisesti ruokavaliooni. Pähkinöistä ja siemenistä jouduin ikävä kyllä pitkin hampain luopumaan.

Ruokavalio näkyy myös roskiksessa. Meiltä tulee ihan älyttömän vähän kaatis- ja energiaroskaa! Biojätettä taas tulee melkeinpä 10 litraa 2 päivässä.

Aikaisemmin kirjoitin alkavani tiukalle autoimmuunipaleolle mutta ei siitä lopulta niin tiukka tullutkaan. Pähkinöistä tosiaan luovuin mutta kanamunat jäivät. Ehkä testaan kananmunatontakin vielä joku päivä mutta nyt mennään hetki näin. Olen siis syömättä viljaa, maitotuotteita, palkokasveja, koisokasveja, pähkinöitä ja siemeniä. Ja ehdottomasti prosessoituja ruokia ja tuntemattomia kemikaaleja. Sen sijaan otin ruokavalioon valkoisen riisin koska aloitin työmatkapyöräilyn (20km päivässä) ja rankan fyysisen työn. Tarvitsen siis enemmän hiilareita. Olen myös pitänyt pari kertaa vapaata ja syönyt mitä vaan. Vappuna söin esim. pizzaa, jätskiä, munkkeja ja simaa. Olo oli kyllä karmiva seuraavana päivänä!

Sitten vaikutuksista. Mä aloitin ruokavalion saadakseni apua psoriin. Odotin, että vaikutuset näkyvät viimeistään parin kuukauden sisällä ja jo kuukauden jälkeen olin pettynyt kun tuloksia ei tullut. Tuloksia ei varsinaisesti vieläkään sillä saralla ole. Kyselin vähän muiden kokemuksia netissä ja sain kuulla olevani todella hätäinen. Eräs nainen kertoi saaneensa oma lievän psorinsa kuriin 7 kuukaudessa. Toiset varoittelivat siihen kuluvan vuosia. Ruokavalion vaikutus perustuu siihen, että psoriasis johtuu osittain vuotavan suolen oireyhtymästä (eli suoli on vaurioitunut väärästä ravinnosta) ja oikea ravinto korjaa suolta. Niin pitkään kun suoli on huonossa kunnossa ei ihokaan voi luonnollisesti parantua ja suolen parantaminen on pitkä prosessi.

Se mikä minua motivoi pysymään tässä ruokavaliossa on oman terveyteni lisäksi toivotun tulevan lapsen terveys. Lapsella tulee mitä luultavimmin olemaan 1 kolmesta autoimmuunitautiin laukaisevasta tekijästä eli geeneettinen alttius. Toista laukaisevaa tekijää on mahdoton ehkäistä. Se on ympäristön altistus eli ulkoiset tekijät. Nämä voivat ilmeisesti olla esim. tulehduksia (mulla oli monta angiinaa perä jälkeen teini-iässä ennen psorin puhkeamista). Kolmas laukaiseva tekijä on tämä vuotavan suolen oireyhtymä, joka on ainoa johon voin vaikuttaa. Haluan uskoa, että jo raskaus- ja imetysaika äidin syömä ruoka vaikuttaa myös tähän mutta erityisen tärkeänä pidän sitä etten muuta lapsen suolistoa korvikkeilla. Tavoitteena olisikin syödä itse mahdollisimman hyvin ja täysimettää mahdollisimman pitkään. Toivon sydämmeni pohjasta, että imetys onnistuu.

Niin niistä vaikutuksista piti kirjoittaa. Pitää oikeen miettiä kun ei musta tunnu oikeen miltään. Ei ole migreenejä (alun vieroitusoireiden jälkeen), ei mahaongelmia eikä väsymystä. Niin paino tosiaan tippuu laihduttamatta hitaasti mutta varmasti. Rahan menoa pelkäsin mutta aika turhaan. Koska kallit herkut on pois kauppalaskusta ja teen kaiken ruuan itse niin kulutetaan kauppaan aika saman verran kuin ennen.

Jos tieteellisempi teksti (kuitenkin hyvinkin selkeä!) autoimmuunisairauksista, niiden synnystä ja ravinnosta kiinnostaa niin suosittelen lämpimästi lukemaan tämän:  Olli Sovijärvi: autoimmuunisairaudet-ja-patofysiologiset-mekanismit-hoito-ravinnolla-seka-stressinhallinnalla/



keskiviikko 14. toukokuuta 2014

ihan kipee!

Mä oon flunssassa. Tätä oon odottanut kaksi vuotta. Koska se iskee? Ihan varmasti tulee joku hirvee sikainfluenssa (silti en ottanut rokotetta) tai järkyttävä poskiontelotulehduskierre tai ainakin virtsis. Aika pitkään sain tosiaan pelätä ennen kun se viimein suvaitsi pamahtaa päälle. Syy miksi olen käyttänyt kallisarvoista aikaani flunssan pelkäämiseen on se, että mulla on sellainen lääkitys joka laskee vastustuskyvyn noin puoleen normaalista. Ja kuten asiaan kuuluu googletin ihmisten kokemuksia kyseisen lääkkeen kanssa ja kaikki tuntuvat olevan jatkuvasti sairaana. Hetken tässä jo mietin olenko ehkä jonkin sortin supersankari, vamppyyri tai muu kuolematon, enkä sairastu enää ikinä. Kerkesin jo vähän ylpeenä kertomaankin kuinka hyvä vastustuskyky mulla on kun en oo ikinä (kaksi vuotta ON pitkä aika!) kipeenä. Ei olis kannattanu leveillä.

Perustin muuten kuukautispäiväkirjan. Ja liityin luomuruokapiiriin. Ja tein kolmea eri ruokaa varastoon.


maanantai 12. toukokuuta 2014

Suunnitelmat julki!

Nyt on myöhäistä jänistää koska mummolle on kerrottu! Käytiin eilen mun mummolassa äitienpäivä kahveilla ja julkistettiin suunnitelma. Talvella siis naimisiin ja aloitetaan lapsiprojekti. Iloiseksi saatiin mummo äitienpäivän kunniaksi. Ikävä kyllä mummolla on vähän huono kuulo ja saattaa olla, että joitain asioita meni ohi mutta varmasti kyselee sitten mun äidiltä enemmän. Aluksi taisi luulla, että meinataan adoptoida ja oli yllättynyt kun puhuinkin raskaudesta. Katseltiin sitten vähän meidän suvun vauvakuvia ja mietittiin tuleekohan meillekin samanlainen pullea karvapää mitä me ollaan oltu. No oikeesti saa tulla mimmonen vaan kunhan joku tulee!

Ihan älytöntä kuinka nopeesti asiat eteni. Muutama kuukausi sitten ajattelin, että hoidot on vielä ihan loputtoman kaukana ja nyt tuntuu, että nehän alkaa ihan kohta. Aletaan olla aika innoissamme ja just nyt mua ei edes hirveästi pelota. Pakko uskoa parasta ja toivoa, että vuoden päästä samaan aikaan mä oon raskaana.

Nyt nautitaan kesästä ja kerätään voimia hoitoihin!



maanantai 5. toukokuuta 2014

!!!

Kyllä se vaan alkaa näyttää siltä, että tammikuussa meidän projekti lähtee käyntiin. Apua! Jännittää! Jostain syystä kun päätettiin tämä asia, niin mulle tuli ihan hirvee pelko, etten voikkaan tulla raskaaksi. Tai vielä pahempi, että mikään ei ole vialla mutta meillä vaan loppuu rahat eikä vauvaa kuulu. Miten yrittämisen voi lopettaa ja elää silti tyytyväisenä elämänsä loppuun asti?


torstai 1. toukokuuta 2014

Virkistävää vappua!

Huh hei! Tulipas vappuaattona juhlittua... ei vaiskaa, tais käydä niin, että nukkuttiin koko ilta aamuun asti! Suunniteltiin rauhaisaa vappuaattoa uuden Hobitin ja herkkujen seurassa mutta tuli jopa vielä rauhaisampi kun ajateltiin. Molemmat blu-rayta toistavat laitteet temppuilivat ja meillä meni väsymyksestä hermot. Ajateltiin mennä lyhyille päikkäreille ja katsoa sitten leffa. Päikkäreistä tulikin 13 tunnin yöunet! Taidettiin olla vähän väsyneitä.

No tänä aamuna herättiin virkeinä aikaisin ja katsottiin rauhassa leffa ja miettiin mitä tehdään. Kävastiin vapputorilla ja kahvilassa ja tultiin takasin kotiin. Rauhaisa, mukava ja virkistävä vappu raskaan ja kiireisen ajan keskellä.

Ollaan viime aikoina pähkäilty meidän aikataulua. Siis sitä milloin mennään klinikalle. Ilmassa on aika vahvasti suunnitelman aikastaminen ja projektin aloittaminen jo ensi talvena! Mitään varmoja päätöksiä ei olla tehty mutta tällä hetkellä se tuntuisi järkevältä. Jännittää kyllä vähän! Mitä jos vuoden päästä olen raskaana? Tai vielä enemmän: mitä jos en ole!?

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Vanha ja väsynyt!

Krapula. Hyi olkoon. Ei tämmöstä oloa tullut vielä muutama vuosi sitten. Nykyään juhlimisesta seuraa lähes poikkeuksetta ainakin päivän toipuminen, joskus jopa kahden. En enää vuosiin ole ollut kovin innokas alkoholin käyttäjä. Muutamakin kuukausi saattaa vierähtää kevyesti ilman tippaakaan alkoholia. Juon vain ja ainoastaan juhliakseni enkä koskaan ole oppinut juomaan alkoholipitoisia asioita ruuan kanssa tai kotona rentoutuakseni.

Silloin tällöin tulee kausia kun alkoholia kuluu enemmän. Nyt on meneillään semmoinen kausi. Tuntuu, että jatkuvasti on jotkut juhlat tai tapahtuma jota ei voi jättää väliin. Eikä siinä mitään, juhliminen on hauskaa. Ikävä kyllä, seuraava päivä on aina niin vaikea ja useammin kun kerran on tullut sanottua, että ei enää ikinä. Nykyään mietin kuitenkin aina, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin vuoden tai parin päästä ei juhlimiseen ole enää samanlailla mahdollisuutta. Raskaana tai imettäessä kun tietysti ei alkoa kulu tippaakaan ja myöhemminkin yhdessä puolison kanssa juhliminen taitaa olla harvinaista herkkua. Nyt on siis otettava kaikki irti viimeisistä vapaista vuosista.

Mulla alkoi muuten uudet työt tiistaina. Vanhat osa-aika iltatyöt on kuukauden verran päällekäin tämän kokopäivätyön kanssa, joten kyllä uni maittaa iltaisin. Väsyttää mutta onneksi tilanne on väliaikainen ja tuleehan sitä rahaa säästötilillekin enemmän. 

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Iloisia yllätyksiä ja odotettuja huonoja uutisia

Mulla tipahti vihdoin ja viimein jännityksellä odottamani verolappunen postiluukusta ja sydän kurkussa kurkistin tuomiota. Joka ikinen kerta se jännittää vaikka laitan aina aikas paljon extraa veroprosenttiin johtuen mun epäsäännöllisistä tuloista. Nyt olin tainnut laittaa vähän enemmänkin sitä extraa kun palautuksissa oli aikas paljon rahaa. Siellä oli niin paljon rahaa että ensi joulukuussa periaatteessa meidän vauvasäästöt on kasassa. Vuoden etuajassa. Huh huh!

No tuskin silti marssitaan vielä silloin klinikalle. Suuri osa rahoista menee tottakai säästötilille mutta taidetaan tehdä osalla jotain yhteistä kivaakin. Esim. lähteä jonnekin matkalle... vaikka häämatkalle! Niin ne rahat vaan omituisesti kertyy vaikka aluksi tuntui, ettei meillä edes ole mistä säästää.

Samassa postikasassa oli myös kirje opiskelupaikasta mihin hain. Odotetusti siellä luki, ettei opiskelupaikkaa nyt tipu. Ei ollu yllätys eikä oikeastaan edes harmittanut. Ensi vuonna yritän uudelleen ja nyt siihen saakka teen parhaani, että saan kerättyä pisteitä työkokemuksesta ja ajattelin vähän avoimessa yliopistossa opiskellakin.

Tänään myös juttelin työpaikassani hieman pomon kanssa. Mun nykyinen (tai siis yksi niistä) työpaikka vähän niinkuin lopetetaan ja syksyllä olisin täysin työttömänä. Pomo oli kuitenkin jutellut kollegoilleen ja mulla saattaisi olla syksyllä jopa enemmän töitä kuin nyt.

Me ei todellakaan rahassa kieriskellä mutta kyllä on jotenkin positiivinen olo taloudesta kerrankin. Eiköhän näilläkin pätkätöillä ja sieltä sun täältä haalituilla roposilla yhden kakaran elätä!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Ja taas paleosta

Pakko tänne taas avautua tästä ruokavaliosta. Eilen mulla lopulta loppui positiivisuus tän ruokavalion vaikutusten suhteen. Mun kropassa ei ole tapahtunut mitään muutosta ainakaan parempaan. Toisaalta tää on jo niin tuttua. Mä oon testaillu kaikki mahdolliset myrkyt mitä lääkäri vaan on suostunut määräämään, jotta saisin ihon paremmaksi. Todella harva asia mulla toimii. Oikeastaan toimivat keinot on tää viimesin biologinen lääkitys (auttaa ehkä n. 60 prosenttisesti), vahvat lääkevoiteet hieman sekä aurinko. Näillä keinoilla olen mennyt viimeisen vuoden ja iho on parantunut ihan todella paljon pahimmista ajoista (yli 60% ihosta sairaana). Nyt se ei vaan enää riitä.

Eilen sitten päätin alkaa viikon päästä ihan tosi hard core autoimmuunipaleolle. Tää siis käytännössä tarkottaa sitä, että prosessoitujen ruokien, sokerin, viljojen, maitotuotteiden, palkokasvien ja koisokasvien (peruna, tomaatti, paprikat, munakoiso jne) lisäksi ruokavaliostani saa häädön myös voi, pähkinät ja siemenet sekä kananmunat. Myös hedelmien syömistä täytyy rajoittaa pariin hedelmään päivässä. Niin ja poissa on sitten myös kahvi sekä alkoholi.

Tää nykyinen systeemi on saanut kuukauden aikaa osoittaa toimivuutensa ja mulla ei ole kärsivällisyyttä odotella enää tekemättä mitään. Eniten mua ahdistaa kananmunien jättö pois ruokavaliosta. Mistä saan proteiinit. Harkitsen todella lihan syönnin aloittamista ja oonkin yrittänyt ottaa selvää meidän alueen luomuruokapiiristä. Minkä hintaista luomuliha oikein on? Äh! Olispa vähän vähemmän rahaton.

Tänään puhuttiin äidin kanssa puhelimessa tästä mun ruokavaliosta ja se kauhisteli sitä, että voinko syödä enää mitään ja että onkohan se sen arvoista. Yritin sille selittää, että mun on nyt saatava joku ratkasu tähän tilanteeseen koska en kuitenkaan voi käyttää nykyisiä lääkkeitä jos joskus oon raskaana tai imetän. Sitä se kanssa mietti, että joudunko syömään sitten raskaana jotain lisäravinteita tän ruokavalion takia. Se vähän nauratti kun syön paremmin ja terveellisemmin kuin koskaan elämäni aikana tätä ennen. Ongelmahan on ruuan hinta.

Nyt katsomaan yle areenasta Lip Serviseä jotta saa ajatukset ihan muualle. Vähän se on omituinen L-koodi-kopio mutta ihan katsottava kuitenkin.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Paleo-äidiksi?

Nyt on 2 viikkoa paleo-elämää takana ja monenmoisia ajatuksia aiheesta onkin kertynyt. Olen niksauttanut pääni todella monesti kaupan hyllyillä etsiessäni suuhunpantavaa. Kauppalista sisältää nykyisin huomattavasti vähemmän asioita kun ennen. Yleensä siellä lukee: hedelmiä, vihanneksia, juureksia, kalaa, munia, kookosmaitoa, öljyä ja voita. Aika usein nykyisin tarttuu mukaan herkutteluun kuivattuja hedelmiä (viikunoita, aprikooseja tai taateleita) sekä pähkinöitä.

Perusarkiruoka meillä on joku keitto tai pata-tyyppinen juttu jossa on juureksia, vihanneksia ja kalaa. Tällä viikolla ollaan syöty porkkana-lanttu-sipuli-kukkakaali-pakastesei-kookosmaito-pataa currylla maustettuna (siis sillä jauhetulla mausteseoksella). Paljon syödään munakkaita ja keitettyjä munia vihannesten kera sekä aamu- ja iltapaloiksi kuin myös ihan pääruuiksi. Maanantaina saapui myös uuteen kotiinsa tehosekoitin joka on ollut todella ahkerassa käytössä. Vähintään kerran päivässä pyöräytän jonkin pirtelön ja on sillä jo keretty kokeilemaan jopa majoneesin tekoa ja banaanipannukakku-taikinaa.

Ruuan puolesta ei ole mitään valittamista. Ainoa mitä tällä hetkellä kaipaan on kahvimaito mutta senkin saa aika tyydyttävästi korvattua kylmäpuristetulla kookosöljyllä varsinkin jos seoksen pyöräyttää blenderissä. Tiedän kyllä, että 2 viikkoa on aika lyhyt aika mutta mielestäni on mahtavaa, ettei mitään ihmeellisempiä mielitekoja ole ilmennyt.

Sitten niistä vaikutuksista kroppaan. Ikävä kyllä mun psoriin ei ole ollut mitään vaikutusta, itseasiassa tuo lyhyt pakkasjakso sai mun ihon aika huonoon kuntoon johtuen siitä, että testimielessä lopetin kortisonirasvojen (ja sen tyyppisten) käytön (eilen illalla kyllästyin kutinaan ja rasvasin). Masentaa mutta monissa lähteissä lukee, että autoimmuuniprotokollalla pitää joissain tapauksissa olla monta kuukautta ennen kuin suolen seinämät paranee. Ja saattaahan se olla, että mun pitäisi tiukentaa ruokavaliota entisestään ja rajottaa pähkinöiden ja hedelmien syöntiä huomattavasti sekä joko lopettaa munien syönti tai syödä pelkkiä keltuaisia (mihin valkuaiset sitten menee?). No mä pysyn nyt tässä ruokavaliossa parisen kuukautta ja katson sitten uudestaan. Jotain positiivista on kuitenkin tapahtunut. Kilo painosta on poissa.

On myös ilmennyt muutamia ikäviä sivuvaikutuksia. Viimeisen viikon ajan mulla on särkenyt usein päätä sekä korvissa on vähän väliä pienesti vihlonut. Ensimmäisellä viikolla mulla oli myös pari päivää ihan selviä allergiaoireita (ja en siis ole allerginen tietääkseni millekkään!). Nämä asiat eivät kuitenkaan ole niin pahoja, että niiden takia keskeyttäisin kokeilun ja itseasiassa en voi olla yhtään varma johtuuko oireet edes paleosta. Voihan se olla, että oon vaikka tulossa flunssaan tai mulla on hartiat jumissa. Pikkusen kun googlettelin tuosta päänsärystä niin ilmeisesti en ole ainoa. Pitäisi olla väliaikaista ja noissa lähteissä se selitettiin esimerkiksi hiilari/vilja/sokeri-vierotusoireilla ja myös sillä, että kropalla kestää hetki vaihtaa tointansa niin, että se ottaa energiansa rasvasta eikä hiilareista. No niin tai näin, niin toivon, että päänsäryt loppuu pian!

Aika paljon olen tässä parin viikon aikana lueskellut viljojen ja maitotuotteiden haitoista. Yritän olla kriittinen ja lukea monista eri lähteistä asioita ja myös "vastapuolen" argumentteja mutta aika vakuuttavia juttuja netistä löytyy. Suosittelen tutkimaan jos yhtään kiinostaa kyseiset asiat.

Mahdollisesti tuleva raskaus sai mut ryhtymään tähän ruokavalioon mutta nyt vasta rupesin miettimään elämää lapsen kanssa näinkin radikaalisti erilaisella ruokavaliolla. Tarkoittaako se eväitä tarhaan ja kouluun? Vai syönkö itse todella hyvin ja terveellisesti (välttäen ruoka-aineita jotka uskon haitallisiksi) ja annan lapseni syödä näitä haitallisia aineita silläkin uhalla että lapsellekin puhkeaa psoriasis? Jaksetaanko pyörittää lapsiperhearkea ja laittaa aina kaikki ruoka alusta saakka itse ja jatkuvasti perustella (tätäkin) asiaa ympäristölle? Mites imettäminen. Paleovauvoja täysimetetään mieluiten mahdollisimman pitkään. Mitä jos maitoa ei tule?

No raskaus on vielä aika pitkän matkan päässä ja toistaiseksi tämä paleo-juttu on ihan kokeiluasteella. Täytyy ehkä vuoden päästä ihan vakavissaan miettiä noita kysymyksiä.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Sateenkaariperheen lapset

Monissa seuraamissani blogeissa on käsitelty muutama päivä sitten tullutta Inhimillinen tekijä-ohjelmaa, jossa aiheena oli sateenkaariperheet. Sattumalta kanavasurffaillessa perjantaina näin kyseisestä ohjelmasta viimeiset 20min ja tänään katsoin viimein ohjelman alkupuolen. Ohjelmassa oli vieraina juuri isäksi tullut Jani Toivola, sateenkaariperheessä kasvanut Sanna Marin ja sateenkariperheen toinen äiti Seija Holm. Parasta ohjelmassa oli juurikin haastateltavien erilaiset näkökulmat. Kaikkien puheet ja ajatukset koskettivat omalla tavallaan ja pisti todella miettimään asioita.

Inhimillinen tekijä - Epätavallinen tavallinen perhe

Eniten mua henkilökohtaisesti vavahdutti Sanna Marinin kokemukset sateenkariperheen lapsena ja nuorena 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. En tiedä onko itselläni epärealistiset kuvitelmat todellisuudesta mutta minulle oli aika järkyttävää kuulla, että Sanna kertoi vasta 9-luokkalaisena parhaille ystävilleen perheensä olevan sateenkaariperhe. Mä todella toivon, että maailma on mennyt niin paljon eteenpäin, että tänä päivänä on helpompaa myös sateenkaariperheiden lapsille ja erilaisuudesta on tullut arkipäiväisempää täällä Helsingin ulkopuolellakin. Aika vähän olen kuullut julkisuudessa sateenkaariperheiden lasten näkökulmaa ja se ainakin itseäni kiinostaa todella paljon. Millainen on se todellisuus missä he elävät? Millaista on suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa?

Seija Holmin puheiden perusteella maailma todellakin on onneksi kehittynyt ja heidän perheensä teinit ovat avoimia sateenkaariperheestään. Yksi pahimmista peloistani perheen perustamisessa on se, että perheensä vuoksi lastamme ei hyväksytä joukkoon ja hän saa jatkuvasti tuntea olevansa ikävällä tavalla erilainen. Jokainen homosuhteessa elävä ihminen tietää kuinka raskasta jatkuva kaapista tuleminen voi olla. Joka kerta kun menen uuteen työpaikkaan tai tutustun uuteen ihmiseen tai yhteisöön joudun tietoisesti päättämään kerronko seksuaalisesta suuntautumisestani. Ikävä kyllä, vielä ei olla siellä asti, että voisin puolihuolimattomasti sivulauseessa puhua tyttöystävästäni ilman vähintäänkin yllättynyttä reaktiota vastapuolessa. Enkä syytä tästä näitä vastapuolella olevia ihmisiä, vaan ylipäänsä heterokeskeistä yhteiskuntaamme ja todella homovihamielistä menneisyyttämme. Varmastikkaan suurin osa ihmisistä ei ajattele pahaa seksuaalivähemmistöistä mutta pelkästään tämä yllättyminen ja ehkä jopa kiusaantuminen tekevät olosta ulkopuolisen ja erilaisen. Minä olen kuitenkin aikuinen ja voin useinmiten rajata itse mitä kenellekin kerron ja itsetuntoni on jo niin kehittynyt, että kestän ne huonotkin reaktiot ilman pelkoa siitä, ettei kukaan hyväksy mua ihmisenä. Lapsi on kuitenkin todella paljon haavoittuvampi ja hyväksyy helpommin ympäristön negatiivisen suhtautumisen totuudeksi. Miltä lapsesta tuntuu jos hänelle tärkein asia maailmassa - oma perhe - onkin ympäristön mielestä vääränlainen ja ehkä jopa jonkun mielestä inhottava tai pelottava. Tästä syystä meillä aikuisilla onkin todella suuri vastuu tehdä tästä yhteiskunnasta sellainen jossa jokainen lapsi kokee olevansa tärkeä ja hyväksytty.

En malta odottaa aikaa kun erilainen seksuaalinen suuntautuminen on yhtä erikoista kuin esimerkiksi vasenkätisyys tai kasvissyönti. Toivottavasti silloin kun meidän mahdollisesti tuleva lapsi on kouluiässä ei enää kenellekkään tule yllätyksenä, että sateenkaariperheitä on olemassa ja lapsia saavat hankkia muutkin kuin naimisissa olevat heteroparit.

ps. Mä oon aina vähän hämmentynyt tästä tavallinen-epätavallinen asetelmasta. Usein vähemmistöt joutuvat korostamaan olevansa ihan tavallisia tyyppejä tullakseen hyväksytyksi. Miksi ihmeessä? Pitäisikö mielummin ympäristön kasvattaa avarakatseisuuttaan ja opettaa lapsilleen erilaisuudesta?

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Kakkua ja kiitollisuutta

Tänään töiden jälkeen kipasin kaupassa hakemassa paleo-kakku tarpeita ja väsäsin jääkaappiin hyytymään mustikka-kookoskerma kakun pähkinärouhepohjalla. Tämä siis siitä syystä että huomenna tulee kyläilemään mun vanhemmat. Asutaan eri kaupungeissa mutta ei kauhean kaukana toisistamme kuitenkaan. Silti viimeaikoina on ilmeisesti ollut kiireitä kun ei olla keritty näkemään paljoakaan. Aikaisemmin taisinkin jo kertoa, että mun vanhemmat on ainoita jotka tietävät meidän vauvasuunnitelmista. Tai ainakin ainoita jotka tietävät kuinka vakavissaan asian kanssa ollaan ja millä aikataululla edetään. Suunnitelmissa ei alunperin ollut heillekään asiasta puhuminen mutta mun äiti arvasi... tai siis näki unta asiasta! Pakkohan se oli niille ihan virallisesti ilmottaa. Hirveen ilosiahan ne molemmat oli.

Mulla on mun vanhempieni kanssa omat ongelmani ja kaikesta en heidän kanssaan ole samaa mieltä mutta siitä olen tosi ilonen, että he tukevat mua tosi avarakatseisesti ja luottavat mun omaan arvostelukykyyn. Mun puolisko on osa meidän perhettä ja tuleva lapsi on todella odotettu lapsenlapsi. Täytyy muistaa sanoa tämä myös heille! Kiitos äiti ja isä ja ihanaa kun olette olemassa!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa!

Oi kun on niin ihanaa kun tulee kevät! Tai siis onhan se jo ainakin täällä etelässä päin. Viikon on jo krookuksetkin kasvattaneet versojansa ja meillä on takapiha lähes kokonaan sula lumesta. Tavallaan tämmöinen omituinen sääilmiö huolestuttaa mutta on se ihanaakin!

Eilen sitten viimein aloittelin sitä aikaisemmin puhumaani Paleo-ruokavaliota. Käytiin kaupassa ja täytettiin kaappi vihanneksilla, juureksilla, hedelmillä, kylmäpuristetulla oliiviöljyllä, voilla, pähkinöillä, kananmunilla, kalalla ja kookosmaidolla. Tänään vielä täydennettiin kaapia kylmäpuristetulla kookosöljyllä. Näillä pääsee hyvin alkuun. Ollaankin viimeiset pari päivää mässäilty mielestäi paremmilla ruuilla kun pitkään aikaa. Joitain ruokia ei vaan ole hoksannut aiemmin juurikaan käyttää. Esimerkiksi nyt vaikka lanttu. Kuinka ihanaa on uunissa kypsennetyt, öljyllä ja mausteilla marinoidut lanttukuutiot! Siihen kylkeen pannulla voissa (!!!) paistetut silakat, reilu kasa jotain tuoretta salaattia ja muutama ripsaus omatekemää salaattikastiketta. Ah!

No hehkuttelut sikseen. En varsinaisesti ajatellutkaan etteikö Paleo-ainella saisi tehtyä herkullista ruokaa. Ongelma mulle on tässä se totaalikieltäytymispuoli. Mä en oo semmosessa hirveen hyvä. Nyt vaan pitäisi pysyä tiukkana jos haluan saada todellista tietoa siitä miten tää ruoka vaikuttaa mun sairauteen ja muutenkin kroppaan. Toinen ongelma tässä hommassa on raha. Sitä kun ei muutenkaan meidän taloudessa liikaa ole ja siitäkin vähästä säästetään hoitoihin, niin tiukille menee. Tietysti jos tämä ruokavalio tehoaa täydellisesti mun psoriin niin voin luopua lääkityksestä ja säästää n.600€ vuodessa (kelan lääkekatto joka pamahtaa täyteen heti ekasta lääkesatsista). Ja olishan se mahtavaa elää ilman lääkitystä!

Pikkusen enemmän on taas jostain syystä tullut hehkuteltua vauvahaaveillakin. Taitaa mulla hormoonit säädellä vähän noita vauva-ajatuksia. Ja mä oon aina ollut sitä mieltä, että muhun ei päde mitkään "se aika kuukaudesta" jutut. Ehkä se napsahtaa vasta kun tulee maaginen 30v. täyteen.

Ihanaa lauantaita kaikille. Mä meinaan nyt komentaa mun rakkaan katsomaan mun kanssa Gravityä ja löhöömään sohvalle.

torstai 27. helmikuuta 2014

Odottavan aika on ihan sopiva?

Muutama päivä enää ja kiirus alkaa hellittämään. Pieni hengähdystauko tuleekin tarpeeseen ennen seuraavaa isompaa työrupeamaa, joka alkaa toukokuun alussa. Muutamia aiheita mulla onkin ollut mielessä mistä tännekin kirjoittaisin mutta nyt ei vaan ole jaksanut keskittyä. Paleo-ruokavaliokin mulla alkaa joko 5. tai 6.3. riippuen milloin keretään kunnolla kauppaan.

Vähän mulla akuutein vauvakuume (mikä hirveä sana!) alkaa laantumaan ja muutkin haavet ja tavoitteet alkaa taas tuntua tärkeiltä. Se ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että lapsen saaminen tulevaisuudessa olisi vähemmän tärkeää vaan sitä, että vajaan kahden vuoden odotus ei ehkä sittenkään ole niin pitkä. Kevät on saanut mussa aikaan ihan valtavan tarmon puuskan ja suunnittelen ja haaveilen vaikka mistä. Suurin osa haaveista liittyy työhön ja siinä kehittymiseen, etenemiseen ja parempaan toimeentuloon. Nyt vaan täytyy käyttää hyväksi tämä valtava energia ja tehdä asioiden teen jotain.

Tänään kyläiltiin kaverin luona jolla on nelikuukautinen vauva. On se vaan ihana mutta tajuaa kyllä senkin, ettei se vauvan kanssa olo aina mitään ruusuilla tanssimista ole. Pitää nyt tehdä "varastoon" asioita mitä ei sitten hetkeen pysty. Esim. lähteä ihan ex tempore viihteelle tai jopa matkalle (koira pitää tietysti huomioida). Tuo mun puolisko on kyllä niin valmis äiti. Ihan uskomattoman hyvä vauvelin kanssa.

Ihanat ilmat on täällä päin ollut. Toivottavasti huomenna on oikein aurinkoista niin olisi kiva käydä oiken pitkällä kävelyllä.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Mitä tulikaan luvattua!

Ou nou! Kaverini linkkasi tämän :autoimmuunisairauksien-kasvu-osin-suomalaisen-teollisuuden-tukemisen-ja-aivopesun-seurausta facebookkiin ja tietysti itsekkin autoimmuunisairaana kiinnostuin kovasti sekä linkistä että lopulta myös tuosta Paleo-ruokavaliosta. Tuli sitten luvattua, että toimin koekaniinina kuukauden ajan ja katson mitä kroppa tykkää tästä systeemistä. Erityisesti kiinnostaa voisinko saada vaikean ihopsoriasikseni kuriin tällä keinolla.

En ole vielä kovin syvällisesti ruokavalioon tutustunut mutta pääperiaatteet on sisäistetty. Tässä lainaus tuosta linkkaamastani jutusta jossa hyvin tiivistetysti ruokavalion idea:


– Siinä karsitaan pois kaikki mahdollisesti haitallisia ravintoaineita sisältävät ruoat. Koska gluteeni liittyy käytännössä lähes kaikkiin autoimmuunisairauksiin, viljatuotteet lähtevät. Samoin käy suomalaisille maitotuotteille, soijapohjaisille tuotteille sekä palkokasveille: pavuille, linsseille, herneille, maapähkinöille…– Jos haluaa pelata varman päälle, voi lopettaa myös koiso- ja chilikasvien, perunan sekä tomaatin käyttämisen."  Olli Sovijärvi

Haastavaksi tämän ruokavalion toteuttamisen tekee se, etten syö lihaa. Onneksi syön kuitenkin kalaa ja kananmunia koska muuten saattaisi proteiinin saanti olla hyvin vaikeaa sillä myös kasvissyöjän (joka en siis kuitenkaan nytkään ole) pääproteiinin lähteet katoavat lautaselta. Ei enää soijapapuja tai muitakaan palkokasveja, jotka ovat siis proteiinipitoisimpia kasviksia.

Käytännössä olen siis ainakin kuukauden syömättä:
viljaa 
maitotuotteita (paitsi voita)
palkokasveja 
perunaa, tomaattia, chiliä, paprikaa (?), munakoisoa ja mitäköhän vielä!

Huh huh, kuulostaa aika hurjalta! Mutta jos ruokavalio todella tepsii sairauteeni niin täytyy kyllä hyvin vakavasti harkita kestäisinkö syödä tällä tavalla loppuelämäni. Tällä hetkellä minulla on todella tuju lääkitys. Piikitän mahaläskeihin kerran viikossa biologista lääkettä jonka sivuvaikutuksena vastustuskykyni on 50% huonompi. Eikä lääke edes toimi täysin vaan joudun piikittämisen lisäksi marinoimaan itseäni kortisoonilla.

Ja jottei unohtuisi tämän blogin päätarkoitus niin kyllähän se lapsen saaminen tässäkin taustalla kolkuttelee. Raskaana tai imettäessä kun nykyisiä lääkkeitä ei voi käyttää ja vajaa parivuotta ilman lääkkeitä tuntuu aika pitkältä ajalta.

Ajattelin aloittaa kokeilun ensi kuun alkupuolella, kunhan työkiireet hellittää ja tulee noin kuukauden hiljaisempi kausi. Saatte sitten kuulla miten menee.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Kiirettä pitää!

Pitkä aika onkin kerennyt hurahtaa viimeisestä kirjoituksesta. Juuri nyt on meneillään todella kiireinen aika töiden kannalta enkä ole kerennyt edes miettimään mitä kirjottaisin. Toisten blogeja olen kyllä väsyneenä iltaisin lueskellut ja on todella ihana seurata muiden perheellistymisen etenemistä ja hedelmöityshoitojen vaiheita.

Meidän oma projekti etenee ihan suunnitellusti. Eli siis pankkitilille on kertynyt jopa enemmän rahaa kuin tässä vaiheessa piti olla. Pikkuisen meinaa pää lähteä laskeskelemaan miten pystyttäisiin nopeuttamaan meidän aikataulua (esim. vuodella!) mutta yritän pitää pään kylmänä. Meillä on molemmilla hyvin epäsäännölliset tulot eikä voi tietää kuinka tiukkoja aikoja on tulossa. Saattaahan se olla ettei saada penniäkään säästöön moneen kuukauteen.

Odottavan aika on pitkä.

Ai niin, hain opiskelupaikkaa. Ikävä kyllä ei taida mun pisteet riittää edes haastatteluun mutta tulipahan yritettyä. Taidan syksyllä pyrkiä avoimeen yliopistoon vähän kerryttämään niitä pisteitä, jos vaikka ensvuonna olis paremmat mahkut.

Nyt naputtelemaan työhakemusta!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Se Perinteinen Nainen

Eilen illalla siipan kanssa lenkillä jostain jutellessamme (en enää edes muista mistä) vastasin leikilläni, että sen siitä saat kun valitset tämmösen perinteisen naisen. Naurettiin päälle mutta sitten rupesin miettimään, että niihän se taitaa vähän olla. Eikös sitä sanota että kolmikymppisenä alkaa viimeistään biologinen kello tikittää ja ne lapsihaaveet tulee (jos on tullakseen). Muitakin muutoksia on ollut ilmassa. Olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota terveyteeni syömällä paremmin ja lopetin myös tupakoinnin (!!!). Lenkkeillään pariskuntana lähes joka ilta. Olen alkanut hoitaa leväperäistä  huoletonta talouttani paremmin ja ollaan jopa päätetty hankkia yhteiset talous- ja säästötilit. Kodin laittaminenkin on alkanut kiinnostaa ihan uudella tavalla (ja siivoaminen). Yksi suuri asia mielestäni on se, että meillä oli jouluna joulukuusi ja joulukoristeita. Monelle nämä asiat on varmasti olleet arkipäivää jo parikymppisestä mutta ei minulle. Ei sillä, erotutaan varmasti keskiverto kolmikymppisestä pariskunnasta aikatavalla vieläkin mutta muutamia suuria harppauksia kohti vastuullista aikuisuutta ollaan tultu.

Me ei olla kerrottu meidän lapsentekoaikeista mitenkään yleisesti. Itseasiassa ainoat jotka tietävät on mun vanhemmat. Niillekin kerrottiin oikeastaan siksi kun mun äiti oli nähnyt unta jossa tuo toinen puolisko oli kertonut äidille minun olevan raskaana. Ja äiti oli ihan innoissaan siitä unesta. Oli hieman kiusallista naureskella puhelimessa asialle kun oltiin juuri viikko takaperin päätetty yrittää sitä lasta. No juteltiin siipan kanssa asiasta ja seuraavana viikonloppuna kun nähtiin mun vanhemmat ja äiti taas otti unensa puheeksi niin kerrottiin että, säästäminen hoitoja varten on alkanut. Ja olihan ne todella iloisia. Ja mun äiti (niinkuin varmaan aika monen muunkin) on aina tiennyt että mä haluan lapsia. Siis myös silloin kun en itse sitä ole tiennyt. (tähän semmonen silmienpyörittelyhymiö)

Kavereille ei olla puhuttu mitään. Meidän kaveripiirissä on aika harvalla lapsia tai muutenkaan mitenkään vakintunutta elämää. Onneksi ihan lähipiirissä on yksi parikuukautinen vauveli. Tämän vauvan äiti varmasti on arvannut meidän haluavan lasta ja varmasti tulee olemaan ensimmäisten joukossa kun meidän suunnitelmista yleisemmin kerrotaan.

Vähän kyllä jännittää lähipiirin reaktiot. Mitään negatiivista en pelkää mutta varmasti monet tulevat yllätymään.


Ihania aurinkoisia talvipäiviä kaikille!

torstai 16. tammikuuta 2014

Tahdonko?

Olemme puolisoni kanssa seurustelleet reilut kahdeksan vuotta ja asuneet yhdessä niistä viimeiset neljä. Meillä on sitoutunut ja vakaa parisuhde, rakastamme toisiamme ja aiomme viettää loppuelämämme yhdessä. Meille tämä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti naimisiin menoa. Tämä johtuu muutamastakin eri syystä.

Meillä ei ole ollut tarvetta sen kaltaiselle sopimukselle. Meillä ei ole yhteistä arvokasta omaisuutta. Ei taloja, kesämökkejä tai autoja. Toisen kuolemaakaan emme ole pitäneet niin todennäköisenä, että perinnön takia olisimme naimisiin menneet.

 Romanttisessa tai sitoutumismielessä naimisiin meno ei muuta ajatuksiamme toisistamme. Emme ole kokeneet tarpeelliseksi järjestää erillistä seremoniaa sitoutuaksemme toisiimme. Emme myöskään ole mitenkään erityisen hää-ihmisiä. Valkoiset kermakakkumekot tai vähemmänkään kermakakkumaiset valkoiset mekot eivät kiinnosta kumpaakaan. Heteromaiset hääperinteet ja kymppitonnin hulppeat juhlat ovat hyvin hyvin kaukana omasta ajatusmaailmastamme.

Ja sitten on tämä Rekisteröity parisuhde asia. Niin sen meidän avioliiton nimi on todellakin rekisteröity parisuhde. Eikö riitä, ettei meillä ole samoja oikeuksia kuin heteroilla pitääkö sitä oikeen hieroa meidän naamaan antamalla meidän liitolle nimi rekisteröity parisuhde. Ai te haluatte mennä naimisiin? No voidaan me laittaa teidän nimet tämmöseen homo-rekisteriin. Ja onhan tää hyvä meille heteroillekin niin osataan heti teidät kaikista papereista tunnistaa niiksi. Mun aivot ei vaan millään voi ymmärtää miksi kahden samaa sukupuolta olevan siviilivihkimisen lopputulos ei ole avioliitto niinkuin heteroilla. No moni varmasti ajattelee, että onko sillä nimityksellä nyt niin väliä kunhan vaan oikeudet saadaan tasa-arvoisiksi. On sillä!

Tasa-arvoisen avoiliittolain puuttuminen Suomen kaltaisesta maasta on järkyttävää. Jos me ei olla enää rikollisia tai sairaita niin miten perustelette sen, ettei meillä ole kuitenkaan samoja ihmisoikeuksia kuin muilla?

No jos kuitenkin rakastamani ihmisen kanssa haluan yhteisen lapsen saada, olkoon sitä tasarvoista avoiliittolakia tai ei, niin naimisiin meidän on mentävä. Minä toivon sydämeni pohjasta, että tasa-arvoinen avioliittolaki on jo voimassa silloin kun maistraattiin marssimme mutta ei sitä kuitenkaan jäädä odottelemaankaan. Jonkinlaiset pienehköt ja hyvin erilaiset hääjuhlat on siis tulossa muutaman vuoden sisällä. Huh huh!

torstai 9. tammikuuta 2014

Pitkä odotus=hyvin aikaa valmistautua?

Kaksi vuotta lasta haluavalle voi olla pitkä aika odottaa, varsinkin kun takuuta raskautumisesta ei silti ole. Pahimmassa tapauksessa vaivalla säästetyt rahat hupenevat hoidoissa eikä vauvaa vaan kuulu. Toisaalta voihan käydä niinkin onnellisesti, että pamahdan paksuksi ensimmäisestä inseminaatiosta ja säästettyä rahaa jää reilusti vauvahankintoihin. Näiden kahden ääripään välillä aivoni poukkoilevat tuon tuostakin ja tunteet vaihtelevat pelosta toiveikkuuteen. Liian pitkälle haaveiluun en uskalla uppoutua mutta yritän varautua pahimpaan. Alitajuntani sitä ei vaan ole tajunnut ja harvasen yö näenkin vauvaunia (unissani meillä on ensimmäisellä yrityksellä alkunsa saanut poikavauva, joka heti syntyessään pitää päätään ylhäällä ja katselee ympärilleen hyvin uteliaasti :D ).

 Jotta en ihan eksyisi hyödyttömään haaveiluun ja jossitteluun niin olen päättänyt tehdä tässä (max) kahden vuoden aikana jotain hyödyllistä. Jotain joka (toivottavasti) auttaa valmistautumaan myös raskauteen, äitiyteen ja sateenkaarivanhemmuuteen sekä ehkä myös pettymyksiin ja pitkään odottamiseen. Tässä vähän alustavaa listaa asioista mihin aion kiinnittää erityistä huomiota :

Oma fyysinen terveys:
- pysyvästi terveelliset ruokailutottumukset ja liikunta
-> painon pudotus. Noin 10kg
- perussairauteni (psoriasis) mahdollisimman hyvä hoito. Lääkitysvaihtoehtojen kartottaminen (tällä hetkellä biologinen lääkitys jota ei raskausaikana tai imettäessä voi käyttää) ja lääkärin kanssa perusteellisesti keskusteleminen liittyen sairauteeni ja lapsen saamiseen.
- omaan kiertoon ja ovulaatioon tutustuminen, gynekologilla käynti,

Henkinen hyvinvointi:
- parisuhteesta hyvää huolta pitäminen
- muut sosiaaliset suhteet
- muidenkin kun vauvajuttujen tekeminen ja ajattelu!!!

Taloudellisen tilanteen paraneminen:
- aktiivinen työtilaisuuksien etsiminen
- opiskelupaikan haku
- omalla alalla kehittyminen
- turhien menojen karsiminen!

Tiedon lisääminen:
osallistuminen sateenkaariperheiden perhevalmennukseen
itseopiskelu (esim. sateenkaarivanhemmudesta, keinohedelmöittämisestä, perheen sisäisestä adoptiosta, ym mistä asiaan liittyvästä nyt satunkin innostumaan :D )

Varmasti monia muitakin asioita tulee vielä myöhemmin mieleen mutta tässä nyt yhdellä istumalla muistetut. Jos mahdollisille lukijoille tulee mieleen muita mahdollisia asioita joiden tekeminen saattaisi valmistaa tulevaan niin ehdotuksia otetaan riemulla vastaan!

Nyt toteuttamaan sekä omasta fyysestä kunnosta että parisuhteesta huolta pitämista ja lenkille! :)




keskiviikko 8. tammikuuta 2014

odotuksen odottamisen alku

Muutama kuukausi sitten teimme avopuolisoni kanssa päätöksen pyrkiä kohti perheytymistä. Pienen tiedonhankinnan ja muutaman yksinkertaisen laskutoimituksen jälkeen päädyimme siihen, että raskautumisen yrittäminen alkaa viimeistään lokakuussa 2015. Tiedonhankinta ja laskutoimitukset tarkoittavat meidän tapauksessamme tietysti sitä kuinka paljon rahaa pitää olla säästössä ennen kun klinikalle kannattaa edes mennä ja kuinka kauan sen rahasumman säästämisessä enintään menee. Samalla kun huhkimme rahan säästämisen kanssa valmistaudumme sekä henkisesti että fyysisesti raskauteen ja lapsen tuloon.

Olen nämä pari kuukautta lukenut erittäin aktiivisesti muutamia sateenkaariperheblogeja (tai oikeastaan kaikkia mitä olen löytänyt!) ja paria muutakin ja saanut erittäin paljon tietoa, vertaistukea, viihdytystä ja on ollut ihanaa myötäelää lapsen yrittämisen monia vaiheita. He ispiroivat minuakin aloittamaan oman blogin johon voin purkaa tuntemuksiani ja kirjoittaa muistiin ajatuksiani. Kiitos siis kaikille seuraamilleni bloggaajille.

Ensikerralla lisää juttua, nyt töihin!