keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Kaikesta huolimatta päättäväisesti kohti tavoitetta!

Niinhän siinä kävi ettei työpaikkaa tippunut ja syksyllekin sovitut työt vähenivät. En silti anna sen vaikuttaa mun suunnitelmiin. Nyt säästän kaiken mahdollisen ja meinaan ensi keväänä astella klinikalle ensikäynnille itsellisenä naisena. Onneksi mun menot on aika pienet, koska jaetaan asumis- ynnä muut menot kämppiksen kanssa. Tämä kämppis on, kukapa muukaan kuin, paras ystäväni maailmassa eli ex vaimoni. Voipi olla että meille molemmille olisi järkevää ottaa vähän etäisyyttä jotta pääsee elämässä eteenpäin, mutta tällä hetkellä tämä järjestely toimii tosi hyvin.

Säästötavoitteeni on 5000€ mutta Fertinovan hinnastoa katsellen ja lääkekuluja arvioiden mietin riittääköhän se. Onko lukijoissa jotakuta joka olisi käynyt IVF:n luovutetuilla siittiöillä läpi tässä lähiaikoina? Olisi kiva saada vähän viime aikaista tietoa esim. lääkkeiden hinnoista ja IVF:ään kuuluvista toimenpiteistä. Tietysti lääkkeet ja toimenpiteet on yksilöllisiä, mutta mieluusti kuulisin omakohtaisia kokemuksia.

Tässä vuoden aikana rahan säästämisen ohella keskityn myös saamaan fyysisen kuntoni paremmalle tolalle. Viimeisten hoitojen jäljiltä sekä kaikkien vastoinkäymisten jälkeen olin niin ahdistunut, väsynyt ja allapäin että käytin vapaa-aikani lähinnä sisätiloissa turruttaen tunteeni netflixillä ja herkuilla. Painoni nousi ennennäkemättömiin lukemiin ihan huomaamattani ja kun vihdoin kömmin pahimmasta ahdistuksesta pois tajusin, että nyt on jotain tehtävä. Aloin liittymään kakennäköisiin vertaistukiryhmiin sillä tiesin, etten selviä tästä yksin. Olin niin kuntosalin painonhallintaryhmässä, psoriaattikojen sopeutumisvalmennuksessa kuin StopDia-tutkimuksessakin (joka on siis 2 tyypin diapeteksen ehkäisyyn riskiryhmissä oleville). Näiden avulla pääsin irti toivottomuuden tunteesta ja samalla tippui vuoden sisällä melkein huomaamatta kymmenisen kiloa. Nyt päätin vielä sijoittaa terveyteeni ja otin personal trainer-tunteja saadakseni vielä enemmän motivaatiota liikkumiseen ja järkevään syömiseen. Tavoitteeni on olla ensi kevääseen mennessä 20 kiloa kevyempi ja myös pitää se siellä.

Suunnitelmani suhteen olen tosi positiivisella mielellä. Rahaa on kertynyt jo tosi hyvin ja intoni sekä iloisuuteni alkaa palailla. Itsetuntoni kaipaa kyllä vielä kohentamista mutta eiköhän se tässä palaile kun aikaa menee ja vastoinkäymiset ei ole enää jatkuvasti painona niskassa.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Vappuhaaveilua ja päätös

Tässä vappuvapaita viettellessäni on ollut aikaa ajatella ja haaveilla. Tajusin taas kerran menneeni ihan liian pitkälle suunnitelmissani ja aloin toppuutella itseäni. Kaikki suunnitelmat kun olivat sen työpaikan saamisen takana ja sen saaminen on todella epävarmaa. Googletellessani huomasin, että Väestöliitto on myynyt lapsettomuushoitonsa Mehiläiselle ja välittömästi tuli paniikki siitä mihin sitä nyt sitten ensi vuoden kesällä menee siihen ivf:ään. Tajusin että epämääräisestä toiveesta oli tullut jo ihan oikea tavoite. Hetken seisahduin hengittelemään ja miettimään mitäs sitten jos työpaikkaa ei tipu. Päätin että käy tässä mitä tahansa niin yritän saadaa sen 5000€ kasaan ensi kesään mennessä (tai sitten lainaan loput) ja pyrin pääsemään hoitoihin kesällä 2019 itsellisenä naisena.

Tuli niin hyvä mieli ja kuin merkkinä hyvästä päätöksestä löysin meidän entisen ihan parhaan Väestöliiton lääkärin Fertinovan palkkalistoilta. Sinne siis!


torstai 26. huhtikuuta 2018

Tavoitteiden valintaa

Pähkäilin sadannetta kertaa mitä oikein tekisin elämässäni ja mihin suuntaan haluan lähteä. Tuskailin  eräälle ystävälleni että haluaisin monia asioita, mutta ne tuntuvat olevan ristiriidassa keskenään. Erityisesti pään vaivaa tuotti rakkaan ammattini epävarmuus ja projektiluonteisuus ja jatkuva rahapula, josta johtuen yksin lapsen hankinta tuntuu mahdottomalta. Ystäväni kertoi joskus kuulleensa jonkun gurun neuvon, että valitse yksi tavoite ja pyri sitä kohti, muut asiat seuraavat perässä. En ole täysin vakuuttunut saako sillä tavalla kaiken mitä haluaa mutta tajusin, että en saa mitään ellen suuntaa johonkin.

Päätin siis, että minun tavoitteeni on saada lapsi. Tavoitetta varten tarvitsen rahaa ja vakaamman elämäntilanteen eli toisin sanoen joko lottovoiton tai sopivan työn.

Aika pian päätöksen jälkeen bongasin ilmoituksen työpaikasta, joka liippaa läheltä alaani. Se on vakkari paikka ja työ on varmasti tosi kivaa. Päätin hakea sitä vaikken olekkaan ehkä täysin pätevä ja yllätyksekseni sain kutsun työhaastatteluun. Jos (jollain ihmeen kaupalla) saisin työn pitäisi mun muuttaa toiselle paikkakunnalle ja luopua tosi monista mulle tärkeistä asioista. Mä oon kuitenkin valmis siihen. Uskon että muutos on just sitä mitä tarvitsen!

Nyt sitten vaan peukut pystyyn, että haastattelu menee hyvin! Mulla on vähän huono tapa suunnitella mielessäni asiat tosi pitkälle ennen kuin mikään on varmaa, joten nytkin on jo melkein hedelmöityshoitoaikataulut suunniteltu ja budjetti sekä säästöaikataulu laskettu (kesällä 2019 IVF:ään). Huh huh, toivottavasti en tipahda hirveen korkeelta.



torstai 4. tammikuuta 2018

Parempaa vuotta 2018!

Takana on elämäni hirveimmät vuodet. Vielä ei mitään havaintoa millainen tulevasta vuodesta tulee, mutta minulla on vuodelle 2018 muutama toive. Tai oikeastaan tavoite.

1  Ihan ensinnäkin haluan oppia taas elämään enkä vain selviytymään ja suorittamaan kalenteria päivästä toiseen. Haluan jaksaa tehdä (enemmän) ihan tavallisia asioita kuten siivota, tavata kavereita ja harrastaa (työn tekemisen lisäksi). Haluan innostua asioista!

2. Haluan olla fyysysesti paremmassa kunnossa, jaksaa enemmän ja kokea olevani voimakas, pystyvä ja haluan oppia pitämään vartalostani. Alotin jo viime syksynä käymään salilla ja nyt pitäisi saada innostus pysymään yllä... tai itseasiassa taas löytymään loman jälkeen.

3. Seuraavan vuoden aikana haluan jotain selvyyttä lapsiasiaan. Vähintäänkin jokin näköisen päätöksen miten ja milloin alan konkreettisesti jotain tekemään asian suhteen. Yritänkö saada rahat kokoon ja lähteä ivf-hoitoihin yksin? Etsinkö aktiivisesti miestä kumppannusvanhemmaksi? Odotanko että löydän uuden parisuhteen, jossa hankimme yhteisen lapsen? Luultavasti järkevintä olisi tehdä kaikkia saman aikaisesti eli säästää rahaa, etsiä kumppannusvanhempaa ja pitää mieli avoinna parisuhteelle.

Tuo listani kolmas kohta on kieltämättä usein mielessä. Lapsen haluaminen ei ole kadonnut minnekään, vaikka kaikki olosuhteet tuntuvat olevan sitä vastaan. Eron myötä taloudellinen tilanteeni romahti ihan täysin, sillä aiemmin jakamamme töihimme liittyvät kulut jäävät yksin minulle. Rahaa siis ensi vuonna tuskin on yhtään ylimääräistä, ellen luovu itselleni todella tärkestä asioista ja aloita tietyllä tavalla monet asiat ihan alusta. Nyt on ollut luopumista ihan tarpeeksi, joten yritän pärjätä ja keksiä uusia tapoja tienata. Se taas tarkoittaa sitä, että aikaa on entistä vähemmän ja stressiä enemmän ja se vaikuttaa suoraan myös 1. ja 2. tavoitteisiin. Voi huokaus!

Yritän ajatella, että en voi vielä tietää mitä elämä tuo tullessaa. Ehkä asiat järjestyvätkin jotenkin parhain päin ja muutaman vuoden kuluttua kaikki onkin ihan toisin. Tai ehkä tilanteeni ei oikeastaan olekkaan niin masentava, minun pitäisi vaan osata ajatella positiivisemmin. Tai sitten rohkeasti tehdä jotain todella radikaaleja muutoksia (kuten muuttaa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa alusta). Niin tai näin, juuri nyt täytyy antaa vähän pölyn laskeutua ja katsoa mihin suuntaan arkeni alkaa asettua.

Joka tapauksessa: Toivottavasti teidän vuotenne 2018 tulee olemaan ihana ja onnea täynnä! <3






keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kriisistä kriisiin

Oltiin pari vuotta sitten Sateenkaariperheiden perhevalmennuksessa ja ohjaaja sanoi silloin (en muista mihin liittyen), että osa teistä ei tule saamaan lasta. Ei oltu käyty yhdessäkään hoidossa mutta ajattelin automaattisesti, että se pari ollaan me. No luonteeni on hieman pessimistinen, joten tuollaisia pelkoja ja ajatuksia minulla on melkein kaikista uusista asioista. Palaan silti usein ajatuksissani tuohon hetkeen. Oliko se kuitenkin alitajuinen tieto tulevasta? Siitä ettei kannata lähteä tähän juttuun.

Muutama kuukausi sitten vaimoni sanoi, ettei enää halua tulla äidiksi. Maailmani romahti, vaikka olin sitä osannut jo pitkään pelätä. Sovittiin että harkitaan asiaa vielä muutama kuukausi. Nyt ne kuukaudet ovat menneet ja uuden keskustelun lopputulos on molempien halusta ero.

Nyt siis 34v. yksin ja ilman lasta. Ei tän näin pitänyt mennä kuitenkaan.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Onnea Suomi! Onnea me! Rakkaus voittaa!

Tänään se vihdoin kaiken epävarmuuden ja vitkutusyritysten jälkeen tuli voimaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki! Kiitos suomalaiset. <3

Nyt vielä äitiyslaki ja translaki kuntoon niin ollaan taas askeleen pidemmällä.


lauantai 25. helmikuuta 2017

Erään kirppiksen elämänkaari

Bussimatkani varrella on lastenvaatekirpputori. Lähes jokainen arkipäivä näen sen bussin ikkunasta mutta koskaan en ole siellä käynyt. No miksi olisinkaan? Muistan elävästi kun näin kirpputorin ensimmäisen kerran. Tutulle reitille oli ilmestynyt värikkäät teippaukset ikkunoihin ja kyltti, että muutaman päivän päästä on avajaiset. Mulle oli reilu viikko aiemmin tehty inseminaatio ja se oli just niitä päiviä kun olin ihan varma, että nyt on napannut. Uusi lastenvaatekirppis tuntui hyvältä enteeltä. Pystyin kuvittelemaan itseni sinne, ensiksi ison mahan kanssa ja lopulta vauva vaunuissa. Kirppis kun on niin kätevästi bussimatkan varrella. Joka kerta kun vieläkin menen bussilla kirppiksen ohi muistan miltä se positiivinen toiveikkuus tuntui ja aina se vaan kourasee ikävästi vatsanpohjasta. Onpa niitäkin bussimatkoja ollut kun on täytynyt tuijottaa tiukasti ikkunasta ulos, ettei kanssamatkustajat huomaa, että itken.

Pari päivää sitten huomasin, että kirppis on tyhjillään. Jollain tavalla se tuntui todella pahalta. Mä en koskaan saanut mahdollisuutta elää sitä haavekuvaa ja parantaa juuri sitä kyseessä olevaa haavaa. Samalla se korosti kuinka kauan tässä on mennyt ja kuinka kauan tulee vielä menemään. Kokonaiset yrityksetkin syntyy ja kuolee ja tämä asia vaan junnaa samassa pisteessä.

Vaikka tuntuukin haikealta tämän vauva-asian takia niin muuten elämässä menee aika hyvin. Uusi lääke toimii kuin unelma ja hoitovaste on jo tässä vaiheessa melkein 90%. Viimeinen kuukausi on ollut todella työntäyteinen ja olen ollut ihan älyttömän kovilla, mutta henkisesti olen voinut aika hyvin. Muutama huono uutinen on tähänkin väliin mahtunut. Ensinnäkin se, että lääkäri sanoi olleensa vähän turhan optimistinen lääkkeen käytöstä raskauden aikana. Käytännössä lääke pitää siis lopettaa hyvissä ajoin ennen yrittämistä. Toinen huono uutinen liittyy isäni vakuutuksiin, joilla kuvittelimme rakentavamme äidin ja isän talon loppuun. Vakuutusyhtiö päätti olla myöntämättä sitä. Se oli myös raha jolla piti kustantaa IVF. Täytyy miettiä uudestaan raha-asioita sillä mulla myös vähenee työt nyt keväällä todella paljon ja kesän olen työttömänä. Toivottavasti jotain ilmaantuu.

Tuossa kun vielä kuviteltiin raha-asioiden olevan hyvällä tolalla ostettiin reissu syksylle. Oon siitä kyllä tosi iloinen. En varmasti olis uskaltanut laittaa siihen rahaa jos olisin tiennyt mikä tilanne kohta on. Ihanaa kun jotain josta haaveilla ja jota suunnitella.

Semmoista siis tänne. Vieläkin välillä mietin tämän blogin lopettamista mutta sitten muistan kuinka paljon itseäni on helpottanut tieto siitä, etten ole ainoa jolla on vaikeaa tämän asian kanssa. Enköhän mä tänne silloin tällöin kirjoittele.